TOINEN FUKSISYKSY OHI – MILTÄ TUNTUU?

Kolmas vuoteni Helsingin yliopistossa on saavuttanut jo puolivälin, kuten viimeviikolla iloisena kerroin Instagramissani heipattaessani koulun kirjaston vuoteen 2020 asti. Fiilis koulun suhteen on muuttunut todella paljon siitä, kun lukuvuoden alussa teimme Roosan kanssa videon yliopistokokemuksistamme. Silloin kerroin siitä, miten kaksi ensimmäistä yliopistovuottani olivat yhtä tarpomista alan kanssa joka ei napannut, ja kirsikkana kakun päällä en myöskään (ensimmäistä kertaa elämässäni) löytänyt montakaan ystävää. Vaikka videon kuvaamisesta ei ole edes puolta vuotta, nykyisin voin ilokseni sanoa, että tilanne on täysin toinen. Tällä hetkellä en vaihtaisi elämäntilannettani mihinkään muuhun. Juuri nyt, juuri tässä, on hyvä.

Aloitin yliopiston suoraan lukiosta. Hain silloin ensimmäisenä vaihtoehtonani opiskelemaan taiteiden tutkimusta (lähinnä estetiikkaa ja kirjallisuutta) ja seuraavina listallani oli eri vaatetusalan koulutuksia. Lienee selvää, että pääsin sisään ensimmäiseen hakuvaihtoehtooni. Se tapahtui kovalla työllä jota painoin kirjastossa samalla, kun taistelin kahden myyntityön kanssa. Lopulta se kaikki kuitenkin tuntui vaivan arvoiselta, kun muutto Helsinkiin koitti ja sain avaimen ensimmäiseen yksiööni. Olin heti varma, että kävi miten kävi, minä jäisin Helsinkiin.

Muotitoimittaja oli ultimaattinen tavoitteeni ja hassua sanoa, että vaikka tuo koulutusohjelma ei lopulta napannutkaan, niin nyt olen tehnyt tätä unelmieni työtä jo yli kaksi kuukautta!

Taiteiden tutkimus ei kuitenkaan antanut minulle niitä valmiuksia mitä olin lähtenyt etsimään; koulutus oli todella historiapainotteista ainakin ensimmäisen vuoden ajan ja minua ohjattiin kohti uraa, jota en tahtonut. Taistelin kovasti opiskeluinspiraation eteen, vaikka olen aina rakastanut uuden oppimista.

Ensimmäisen lukuvuoden opintopistesaldo jäi sairasteluni takia pieneksi, joten suoritin kesällä netissä kiinnostavalta kuulostavia kursseja sieltä sun täältä. Kun kohdalleni osui kurssi digitaalisen viestinnän perusteista, se oli heti menoa. Tihkuin intoa jokaisen verkkoluennon jälkeen ja aloin googlata pakkomielteisesti viestinnän koulutusohjelmaa ja sitä, miten pääsisin sinne sisään. Hakuaika oli tietenkin mennyt jo keväällä, mutta kun tiesin mitä tahdon tehdä olin myös varma siitä, etten tyydy muuhun.

Toinen yliopistovuoteni meni politiikan ja viestinnän perusopintoja suorittaessa ja sähköposteja vaihtaessa. Tämä oli erityisen rankkaa, sillä arvosanat oli pidettävä korkealla jos havitteli siirtoa ja jokaisella taholla tuntui olevan eri ohjeet siitä, mitä kursseja minun tulisi suorittaa jos tahdoin vaihtaa alaa. Lisäksi politiikan ja viestinnän kandiohjelmaan ei oltu otettu ketään sisään siirtohaulla moneen vuoteen, joten yllätykseni oli melkoinen, kun kesällä sain hakuprosessin jälkeen sähköpostin, että minut hyväksyttiin sisään paitsi viestinnän kandiohjelmaan, myös suoraan maisteriin. Päätin heti, että nyt ottaisin opinnoista kaiken irti.

Olen tietenkin myös yrittäjä ja teen kolmepäiväistä viikkoa Cosmopolitanilla, mutta kaiken sen tohinan ohella olen priorisoinut koulua ja sen oheistoimintaa monen muun asian edelle. Siinä missä kahtena ensimmäisenä vuotena osallistuin yhteensä noin kolmiin juhliin alallani, olen tämän syksyn juhlinut melkein viikottain ystävien kanssa, käynyt risteilyllä ja mökkeillyt fuksiporukalla. Olen tavannut ihania ihmisiä, saanut upeita ystäviä ja kerännyt muistoja, jotka säilyvät ikuisesti. Nyt tiedän, millaista kouluelämän pitäisi olla, ja mitä se parhaillaan antaa. Tässä ja näin on todella hyvä. Välillä kaikkien elämän osa-alueiden kanssa pallottelu tuntuu ylivoimaiselta, mutta viimein se on sen arvoista. Vihdoin olen iloinen siitä, että koulu jatkuu taas keväällä. Miten teidän syksynne ovat sujuneet? xx

OUTFIT:
SHIRT: 2ndhand
NECKLACE: Monki
PANTS: Ginatricot*
SHOES: Saucony*

Pics: Joanna Suomalainen <3