Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MITEN TEHDÄ VUOSIKYMMENEN UNELMAKARTTA?

Unelmakartta tuo parhaimmillaan motivaatiota, draivia ja selkeyttä elämään. Tässä postauksessa jaan neljän kohdan ohjeistuksen toimivaan unelmakarttaan, josta voit inspiroitua koko vuosikymmenen.

1. Jaa elämäsi osa-alueisiin. Esimerkiksi: Ihmissuhteet, ura, vapaa-aika… Elämää on paljon helpompi kartoittaa osissa. Mieti, mitä miltäkin osa-alueelta tahdot. Tämä helpottaa huomattavasti kartan rakentamista ja selkeyttää sen kokoamista.

2. Mitä tunteita tahtoisit tuntea? Kun olet jaotellut elämäsi tärkeimpiin kategorioihin, listaa, mitä tahtoisit milläkin elämäsi osa-alueella tuntea. Esimerkiksi: Parisuhteessani tahdon tuntea tukea, turvaa ja hyväksyntää. Työssäni tahdon tuntea merkityksellisyyttä, inspiraatiota ja flow-tilaa jne. Näiden tunteiden perusteella on paljon helpompi lähteä hahmottamaan sitä, mitä oikeasti tahtoo esimerkiksi parisuhteelta tai työltä. Moni luulee kaipaavansa kumppanissa vaikkapa jatkuvia huomionosoituksia ja säväyttävää ulkonäköä, mutta tunteita miettiessä ymmärtääkin, että kaipaa todella aivan eri asioita. Listaa tavoitteesi ja tavoittelemasi tunteet ylös – niiden pohjalta lähdet luomaan karttaa.

3. Mieti muutama avaintekijä, jotka sinulle näitä tuntemuksia toisivat. Mitä piirteitä siis kaipaat kumppanilta? Mitä työn tulisi sisältää, jotta kokisit siinä mielekkäitä tunteita? Nyt saa unelmoida aivan ilman rajoja! Kun unelmoit, voit samalla etsiä inspiraatiota netistä, lehdistä tai vaikkapa läheistesi Instagram-kuvista. Älä lopeta haaveilua ennen kuin koet, että näiden asioiden toteuduttua saavuttaisit maksimi-onnellisuutesi.

4. Leikkaa lehdestä, tulosta tai kirjoita itsellesi unelmakartta. Sommittele ja liimaa unelmasi paperille niin, että lopputulos inspiroi ja innostaa sinua. Sommitteluvaiheessa saattaa myös huomata, ettei joku asia innostakkaan niin kuin oletit: ota se silloin pois. Kiinnitä lopputulos näkyvälle paikalle jossa se muistuttaa sinua tavoitteistasi päivittäin. Minulla on seinälläni kaksi unelmakarttaa, joiden haaveista suuri osa on jo toteutunut – nuo kollaasit puskevat minua eteenpäin ja muistuttavat tavoitteistani päivittäin, ihan huomaamattakin. Nyt aion askarrella jälleen uuden ja unelmoida vielä isommin. Itse suosin lehdistä leikkelyä ja pahville liimailua, mutta kukin tavallaan. Tärkeintä on, että lopputulos inspiroi sinua ja kuvastaa niitä tunteita, joita tahdot tulevalla vuosikymmenellä tuntea. Kutsu vaikka paikalle lähimmät ystäväsi ja ottakaa seuraksi viinipullo. Tekemisen riemua xx

Huom! Ethän silti unohda nauttia nykyhetkestä. Elämästä tulee raskasta jos aina vain juoksee seuraavaa määränpäätä kohden. Nauti myös matkasta ja tee asioita jotka vievät sinua eteenpäin intohimolla.

Pics: Joanna Suomalainen

5 X NÄIN LÖYDÄT AIKAA KAIKELLE, MITÄ TAHDOT TEHDÄ!

Ajanhallinta… siinäpä taito, jonka kanssa tahtoisin oppia ihan mestariksi! Olisi upeaa olla aina kaikkialla oikeaan aikaan, palauttaa tehtävät ajallaan ja nukkua viimeinen yö ennen tenttiä ilman hirveää stressiä loppukirin lukemisesta. Vaikka melko haka olenkin ajankäyttöni kanssa (kaksi työtä ja koulu hyvillä unilla hola!), voisin silti kehittyä. Olen keräillyt pitkin nettiä ideoita siihen, miten löytää paremmin aikaa kaikelle ja päätin jakaa näitä asioita nyt teidän kanssanne. Olkoon tämä muistutuksena kaikille meistä, joille päivän tunnit eivät tunnu riittävän.

1. Tiedä mikä on sinulle tärkeintä ja mitkä ovat tavoitteesi. Jos sinulla ei ole määränpäätä tai tavoitetta on vaikeaa löytää aikaa sille, mikä todella on tärkeintä. Tällöin ihminen vain ajelehtii asiasta toiseen ilman järkevää suuntaa, ja saa tuskin mitään tärkeää tehtyä. Kun mietit tavoitetta, mieti miksi teet mitä teet? Mikä on tärkeintä juuri nyt? Sinulla ei tarvitse olla elämäsi tarkoitusta selvillä, vaan voit keskittyä nykyhetkeen ja priorisoida asioita sille. Tee vaikka lista asioista, jotka ovat sinulle itsellesi tärkeää ja selvitä siitä, mitä niistä tavoittelet. Etsi ensin aikaa sille, mikä on sinulle tärkeintä ja täytä sitten vasta kalenteri muulla. Huom! Sinulle tärkeintä voi olla vaikkapa jooga-tunti tai hyvä lounas, tässä on kyse siitä, mikä on sinun tavoitteesi tällä hetkellä.

2. 80/20. Kaksikymmentä prosenttia siitä mitä teet tuottaa 80% lopputuloksesta. Aika surkuhupaisaa, eikö? Jos olet oikeassa mielentilassa, saat aikaan enemmän ja parempaa. Siksi on tärkeää tietää, mitkä asiat boostaavat fiilistäsi ja antavat sinulle hyvää energiaa. Mitä voit tehdä vaikkapa heti aamulla muutaman tunnin, jotta loppupäivä on onnellisempi ja tehokkaampi? Joinakin päivinä tekstiä ei synny sanaakaan ja toisina kirjoitan kuusi postausta ilman mitään ongelmaa. Olen oppinut, että tärkeintä on tiedostaa, mikä minäkin päivänä sujuu. Jos se ei ole kirjoittaminen, niin sitten se saattaa olla kuvien muokkaus tai inspiraation etsiminen netistä.

3. Leikkaa pois turhat. Palataanpa hieman kohtaan 1: sinun tulee tietää mikä on sinulle tärkeää, jotta voit määritellä mikä on sinulle turhaa. On monia aikaa syöviä asioita, joiden parissa vietämme jopa tunteja päivässä, mutta jotka eivät vie meitä laisinkaan oikeaan suuntaan. Voisitko vähentää esimerkiksi ruutuaikaasi? Katsoa vähemmän Netflixiä tai selata vähemmän puhelintasi? Mieti, montako tuntia viikossa voi vapautua asioille, jotka todella tuottavat sinulle iloa! Ja tähän kohtaan muistutuksena: somen selaaminen makuuasennossa ei ole rentoutumista. Jos koet, että tarvitset lisää aikaa palautumiselle, tämä ei ole sitä – kun selaat sisältöjä aivosi ovat jatkuvasti informaatiota käsittelevässä tilassa, mikä on täysi vastakohta rentoutumiselle. Huom. Most things can wait! Laittamalla puhelimesta ilmoitukset pois pystyt uppoutumaan käsillä olevaan tehtävään ihan eri tavalla ja saat tuloksia aikaan nopeammin.


4. Etsi aikaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. ÄLÄ. MULTITASKAA. Ihminen ei voi tehdä useaa asiaa samanaikaisesti keskittyen täysillä. Tätä singletaskaamisen taitoa voi kehittää esimerkiksi asettamalla ajastimen puhelimeen (vaikkapa 25min) ja keskittymällä sen aikaa vain yhteen asiaan. Kun ajastin soi, voit keskittyä jälleen johonkin muuhun. Toimii etenkin opiskelun kanssa!

5. Luota prosessiin. Ole kiltti itsellesi, äläkä jatkuvasti painosta itseäsi tekemään kaikkea – kukaan ei veny ihan joka puolelle ja saat sitä enemmän aikaan mitä vähemmän käytät aikaa itsesi sättimiseen. Muutokset vievät aikaa, eikä elämä järjesty yhdessä yössä. Ihanne-elämääsi pääseminen voi viedä vuosia ja se on vain osa tätä prosessia, jota kutsutaan elämäksi. Jos teet kovasti töitä päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen, tulet takuulla näkemään tuloksia lopulta. Kunhan et polta itseäsi loppuun. Muista siis priorisoida myös palautuminen <3

Pics: Joanna Suomalainen

3 X 12-TUNTINEN TYÖPÄIVÄ


Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen – viimeaikoina on todellakin pitänyt kiirettä. Jos sielä joku uusi lukija tätä lueskelee, niin olen tosiaan yhtäaikaisesti yliopistossa, työharjoittelussa ja kevytyrittäjänä somejeni kanssa. Minua hävettää myöntää, millaista työviikkoa olen viimeaikoina vetänyt – ennen kaikkea se hävettää myöntää itselleni. Eikö siitä ole vasta vuosi, kun lupasin itselleni ettei enää koskaan näin? Välillä toivoisi, että olisi joku ulkopuolinen ihminen, joka vetäisi rajat puolestani. Se tässä ”aikuisuudessa” ja yrittäjyydessä kuitenkin on, että minä itse olen ainoa, joka on vastuussa ajankäytöstäni ja siitä, lepäänkö vai enkö.




Muutama viikko sitten minulla oli ”vapaa” viikonloppu, jona päädyin kuitenkin jatkamaan 12-tuntisten työpäivien putkeani koska, no, pystyin. Vasta maanantaina heräsin ajattelemaan, ettei tämän pitänyt mennä ihan näin. Tällaisessa työmäärässä ei ole mitään ylpeilyn aihetta. Minua suorastaan suututtaa tämän päivän kiirekulttuuri, jossa stressiä pidetään hyveenä ja ihminen on tarpeellinen vain, kun sillä on kiire. Eikä ole. Ihminen on ihan yhtä arvokas ja tarpeellinen silloin kuin se lepää ja rentoutuu. Eikä kenestäkään ole antamaan kaikkeaan, jos välillä ei pysty palautumaan. Vasta tässä kohtaa elämää pystyn rehellisesti sanomaan, että olen iloinen, että aikanaan koin burnoutin. Ilman sitä en tajuaisi rajojani ja osaisi kieltäytyä – olisin tälläkin hetkellä varmasti ihan veto pois. Nyt olen kaiken hulinan keskellä ottanut aikaa myös itselleni. Nukkunut paljon, syönyt hyvin, käynyt Neurosonic-hoidoissa palautumassa ja puhunut terapeuttini kanssa. Harmittaa, että olen jälleen näin kiireisessä elämäntilanteessa, mutta osaan suhtautua siihen nyt ohimenevänä ja väliaikaisena, mitä se onkin. Ja vedettyäni kolme päivää putkeen 12-tuntiset työpäivät tein itselleni lupauksen – ei enää pitkään aikaan näin. Kivaa ja armollista viikkoa jokaiselle xx



OUTFIT:
COAT – Kappahl*
GLOVES – 2ndhand
DRESS – borrowed
SHOES – Zara
HAT -H&M


Pics: Joanna Suomalainen

MIELENTERVEYDESTÄ


Kansainvälistä mielenterveyspäivää vietettiin viime viikolla. Halu oli kova kirjoittaa jo silloin, mutta päätin kuitenkin päivän teeman mukaisesti laittaa mielenterveyteni edelle ja ottaa paljon tarvittua omaa aikaa postauksen tekemisen sijaan. Viime aikoina on ollut hektistä. Ajoittain on tuntunut, ettei ehdi tai edes jaksa kuunnella, mitä mielellä on asiaa, vaikka tiedän hyvin, että mieli pitäisi laittaa ykköseksi. Jos mieli ei toimi, ei ihminen kokonaisuutenakaan voi toimia. Itse pidän mieltä avaimena koko terveyteen.




Elämäni aikana olen nähnyt läheltä ja myös itse sairastanut laajan kirjon mielenterveyden ongelmia. Kohtasin ensimmäiset mielenterveyden ongelmani jo 13-vuotiaana, mutta silloin olin niin nuori, etten ymmärtänyt sairastavani saatika tarvitsevani apua. Jälkikäteen on aivan kamalaa miettiä, että niin nuori ihminen luulee, ettei hänellä ole tulevaisuutta ja että koko elämä tulee olemaan vain harmaassa sumussa tarpomista. Nyt myöhemmin toivoisin, että voisin auttaa sitä pientä tyttöä hänen taistelussaan – kehottaa kertomaan jollekin ja hakemaan apua.


Mielenterveyden ongelmat eivät katso ikää, sukupuolta, kansallisuutta tai muitakaan piirteitä. Kyse ei ole siitä, kuka on paras taistelija, kuka on positiivisin tyyppi ja kuka selviää ilman terapiaa. Välillä elämäntilanne, ihmissuhteet, omat ajatukset tai ympäristö vain käyvät liian raskaiksi ja mieli sairastuu. Silloin mieltä tulee hoitaa, ihan kuin kehoakin sen sairastuessa. Näin se vain menee.




Itse kiistin pitkään nuoruuteni ongelmat. Ajattelin, että optimistisuuteni ja positiivisuuteni takia en ole voinut sairastaa tai voi sairastua tulevaisuudessa. Fakta on kuitenkin se, että kaikista positiivisimmat tyypit joita tunnen, ovat usein käyneet myös ne kaikista matalimmat kuopat. Kuka vain voi sairastua. Tämän takia on tärkeää kysellä säännöllisesti, mitä lähimmäisille oikeasti kuuluu.




On ihanaa puhua ystävien kanssa avoimesti terapiasta. Moni ystäväni on käynyt sielä, ja lopuille sitä suosittelen. Pelkäsin terapian aloitettuani, että musta tulee se ärsyttävä tyyppi, joka aloittaa jokaisen lauseen sanoilla ”mutta kun mun terapeutti sanoi näin”. Nyt tuntuu, ettei siinä ole mitään väärää, vaikka välillä elämäntilanteestani puhuessani toisin esiin myös terapiassa oppimaani. Terapia on luonnollinen osa elämääni, mikä tekee myös siitä puhumisesta minulle ihan tavallista.




Tuntuu, että kynnys hakea apua on edelleen liian suuri. Moni ystäväni on vähätellyt tilanteitaan sanoen, että joku toinen tarvitsee apua heitä enemmän. Ymmärrän tämän ajattelutavan paremmin kuin hyvin, mutta se, että toisella on ”vaikeampi” tilanne, ei poista sinun tuskaasi. Jos et pääse omin avuin ylös kuopasta, pitää siihen hakea apukäsiä. Kun ensimmäisen kerran lääkärin määräyksestä soitin terapiavastaanotolle, nauroi puhelimeen vastannut virkailija minulle. ”Onneksi” hain tällöin apua pääasiassa saaadakseni tukea fyysiseen sairauteni kanssa elämiseen, mutta auta armias, jos olisinkin tällöin ollut henkisesti pohjalla. Tämä tapahtuma jätti kauhukuvan siitä, että ongelmilleni vain naurettaisiin. Sain jonottaa ensimmäiselle terpiakäynnilleni kaksi kuukautta. Kun vihdoin pääsin paikalle, olin niin poikki, että itkin koko tunnin. Psykiatri varasi minulle saman tien ajat kaikille seuraaville viikoille. Vasta silloin tuntui, että pystyin hengittämään.




Mielenterveyden ongelmista pitäisi voida puhua ääneen. Niiden ei pitäisi aiheuttaa stigmaa tai olla häpeällisiä. Luin juuri Maria Veitolan nerokkaan Instagram-tekstin, jossa tämä kirjoitti: ”–Edelleen mielenterveysasiat on silti joillekin häpeän aihe ja jopa tabu. Hullua. Ihminen on keho+mieli. Kelatkaa nyt, että vaikka kurkkukipu olisi tabu.” Juuri näin! Miettikää, jos muihinkin ihan inhimillisiin ja yleisiin ongelmiin ei kehdattaisi hakea apua. Tahdon antaa blogissani niin paljon tilaa mielen hyvinvoinnille juuri tästä syystä. Muistuttaakseni, että mieli on hauras ja voi sairastua yhtälailla kuin kehokin. Siitä täytyy pitää huolta jo silloin, kun se on terve.




Olen hokenut jo pitkään ja sanon sen nytkin: mielestäni psykologi-käynnin kuuluisi olla osa koulujen perusterveydenhoitoa jo nuorelta iältä. Kun vuosittain käydään terveydenhoitajalla mittaamassa pituus ja paino ja tarkastamassa näkö, tahtoisin, että yhtälailla käytäisiin tarkistuttamassa mieli psykologilla. Luulen, että ihmisten kynnys hakeutua hoitoon olisi myös paljon matalampi, jos olisi jo käynyt elämänsä aikana psykologilla. Samalla stigma hellittäisi, kun kaikki muutkin ikätoverit olisivat käyneet vastaanotolla. Nuorelle itselleni, ja kaikille muillekin kamppaileville toivoisin, että avun hakeminen olisi helppoa, eikä sitä tarvitsisi pelätä. Rohkaistaan me lähimmäisiämme avun pariin ja toimitaan esimerkkeinä siitä, että mielen ongelmista ja terapiasta saa meidän seurassa puhua vapaasti!

Mitä ajatuksia maailman mielenterveyspäivä teissä herätti? Jutellaan kommenteissa!


Pics: Joanna Suomalainen

Vieritä ylös