WELLNESS

3 X 12-TUNTINEN TYÖPÄIVÄ


Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen – viimeaikoina on todellakin pitänyt kiirettä. Jos sielä joku uusi lukija tätä lueskelee, niin olen tosiaan yhtäaikaisesti yliopistossa, työharjoittelussa ja kevytyrittäjänä somejeni kanssa. Minua hävettää myöntää, millaista työviikkoa olen viimeaikoina vetänyt – ennen kaikkea se hävettää myöntää itselleni. Eikö siitä ole vasta vuosi, kun lupasin itselleni ettei enää koskaan näin? Välillä toivoisi, että olisi joku ulkopuolinen ihminen, joka vetäisi rajat puolestani. Se tässä ”aikuisuudessa” ja yrittäjyydessä kuitenkin on, että minä itse olen ainoa, joka on vastuussa ajankäytöstäni ja siitä, lepäänkö vai enkö.




Muutama viikko sitten minulla oli ”vapaa” viikonloppu, jona päädyin kuitenkin jatkamaan 12-tuntisten työpäivien putkeani koska, no, pystyin. Vasta maanantaina heräsin ajattelemaan, ettei tämän pitänyt mennä ihan näin. Tällaisessa työmäärässä ei ole mitään ylpeilyn aihetta. Minua suorastaan suututtaa tämän päivän kiirekulttuuri, jossa stressiä pidetään hyveenä ja ihminen on tarpeellinen vain, kun sillä on kiire. Eikä ole. Ihminen on ihan yhtä arvokas ja tarpeellinen silloin kuin se lepää ja rentoutuu. Eikä kenestäkään ole antamaan kaikkeaan, jos välillä ei pysty palautumaan. Vasta tässä kohtaa elämää pystyn rehellisesti sanomaan, että olen iloinen, että aikanaan koin burnoutin. Ilman sitä en tajuaisi rajojani ja osaisi kieltäytyä – olisin tälläkin hetkellä varmasti ihan veto pois. Nyt olen kaiken hulinan keskellä ottanut aikaa myös itselleni. Nukkunut paljon, syönyt hyvin, käynyt Neurosonic-hoidoissa palautumassa ja puhunut terapeuttini kanssa. Harmittaa, että olen jälleen näin kiireisessä elämäntilanteessa, mutta osaan suhtautua siihen nyt ohimenevänä ja väliaikaisena, mitä se onkin. Ja vedettyäni kolme päivää putkeen 12-tuntiset työpäivät tein itselleni lupauksen – ei enää pitkään aikaan näin. Kivaa ja armollista viikkoa jokaiselle xx



OUTFIT:
COAT – Kappahl*
GLOVES – 2ndhand
DRESS – borrowed
SHOES – Zara
HAT -H&M


Pics: Joanna Suomalainen

MIELENTERVEYDESTÄ


Kansainvälistä mielenterveyspäivää vietettiin viime viikolla. Halu oli kova kirjoittaa jo silloin, mutta päätin kuitenkin päivän teeman mukaisesti laittaa mielenterveyteni edelle ja ottaa paljon tarvittua omaa aikaa postauksen tekemisen sijaan. Viime aikoina on ollut hektistä. Ajoittain on tuntunut, ettei ehdi tai edes jaksa kuunnella, mitä mielellä on asiaa, vaikka tiedän hyvin, että mieli pitäisi laittaa ykköseksi. Jos mieli ei toimi, ei ihminen kokonaisuutenakaan voi toimia. Itse pidän mieltä avaimena koko terveyteen.




Elämäni aikana olen nähnyt läheltä ja myös itse sairastanut laajan kirjon mielenterveyden ongelmia. Kohtasin ensimmäiset mielenterveyden ongelmani jo 13-vuotiaana, mutta silloin olin niin nuori, etten ymmärtänyt sairastavani saatika tarvitsevani apua. Jälkikäteen on aivan kamalaa miettiä, että niin nuori ihminen luulee, ettei hänellä ole tulevaisuutta ja että koko elämä tulee olemaan vain harmaassa sumussa tarpomista. Nyt myöhemmin toivoisin, että voisin auttaa sitä pientä tyttöä hänen taistelussaan – kehottaa kertomaan jollekin ja hakemaan apua.


Mielenterveyden ongelmat eivät katso ikää, sukupuolta, kansallisuutta tai muitakaan piirteitä. Kyse ei ole siitä, kuka on paras taistelija, kuka on positiivisin tyyppi ja kuka selviää ilman terapiaa. Välillä elämäntilanne, ihmissuhteet, omat ajatukset tai ympäristö vain käyvät liian raskaiksi ja mieli sairastuu. Silloin mieltä tulee hoitaa, ihan kuin kehoakin sen sairastuessa. Näin se vain menee.




Itse kiistin pitkään nuoruuteni ongelmat. Ajattelin, että optimistisuuteni ja positiivisuuteni takia en ole voinut sairastaa tai voi sairastua tulevaisuudessa. Fakta on kuitenkin se, että kaikista positiivisimmat tyypit joita tunnen, ovat usein käyneet myös ne kaikista matalimmat kuopat. Kuka vain voi sairastua. Tämän takia on tärkeää kysellä säännöllisesti, mitä lähimmäisille oikeasti kuuluu.




On ihanaa puhua ystävien kanssa avoimesti terapiasta. Moni ystäväni on käynyt sielä, ja lopuille sitä suosittelen. Pelkäsin terapian aloitettuani, että musta tulee se ärsyttävä tyyppi, joka aloittaa jokaisen lauseen sanoilla ”mutta kun mun terapeutti sanoi näin”. Nyt tuntuu, ettei siinä ole mitään väärää, vaikka välillä elämäntilanteestani puhuessani toisin esiin myös terapiassa oppimaani. Terapia on luonnollinen osa elämääni, mikä tekee myös siitä puhumisesta minulle ihan tavallista.




Tuntuu, että kynnys hakea apua on edelleen liian suuri. Moni ystäväni on vähätellyt tilanteitaan sanoen, että joku toinen tarvitsee apua heitä enemmän. Ymmärrän tämän ajattelutavan paremmin kuin hyvin, mutta se, että toisella on ”vaikeampi” tilanne, ei poista sinun tuskaasi. Jos et pääse omin avuin ylös kuopasta, pitää siihen hakea apukäsiä. Kun ensimmäisen kerran lääkärin määräyksestä soitin terapiavastaanotolle, nauroi puhelimeen vastannut virkailija minulle. ”Onneksi” hain tällöin apua pääasiassa saaadakseni tukea fyysiseen sairauteni kanssa elämiseen, mutta auta armias, jos olisinkin tällöin ollut henkisesti pohjalla. Tämä tapahtuma jätti kauhukuvan siitä, että ongelmilleni vain naurettaisiin. Sain jonottaa ensimmäiselle terpiakäynnilleni kaksi kuukautta. Kun vihdoin pääsin paikalle, olin niin poikki, että itkin koko tunnin. Psykiatri varasi minulle saman tien ajat kaikille seuraaville viikoille. Vasta silloin tuntui, että pystyin hengittämään.




Mielenterveyden ongelmista pitäisi voida puhua ääneen. Niiden ei pitäisi aiheuttaa stigmaa tai olla häpeällisiä. Luin juuri Maria Veitolan nerokkaan Instagram-tekstin, jossa tämä kirjoitti: ”–Edelleen mielenterveysasiat on silti joillekin häpeän aihe ja jopa tabu. Hullua. Ihminen on keho+mieli. Kelatkaa nyt, että vaikka kurkkukipu olisi tabu.” Juuri näin! Miettikää, jos muihinkin ihan inhimillisiin ja yleisiin ongelmiin ei kehdattaisi hakea apua. Tahdon antaa blogissani niin paljon tilaa mielen hyvinvoinnille juuri tästä syystä. Muistuttaakseni, että mieli on hauras ja voi sairastua yhtälailla kuin kehokin. Siitä täytyy pitää huolta jo silloin, kun se on terve.




Olen hokenut jo pitkään ja sanon sen nytkin: mielestäni psykologi-käynnin kuuluisi olla osa koulujen perusterveydenhoitoa jo nuorelta iältä. Kun vuosittain käydään terveydenhoitajalla mittaamassa pituus ja paino ja tarkastamassa näkö, tahtoisin, että yhtälailla käytäisiin tarkistuttamassa mieli psykologilla. Luulen, että ihmisten kynnys hakeutua hoitoon olisi myös paljon matalampi, jos olisi jo käynyt elämänsä aikana psykologilla. Samalla stigma hellittäisi, kun kaikki muutkin ikätoverit olisivat käyneet vastaanotolla. Nuorelle itselleni, ja kaikille muillekin kamppaileville toivoisin, että avun hakeminen olisi helppoa, eikä sitä tarvitsisi pelätä. Rohkaistaan me lähimmäisiämme avun pariin ja toimitaan esimerkkeinä siitä, että mielen ongelmista ja terapiasta saa meidän seurassa puhua vapaasti!

Mitä ajatuksia maailman mielenterveyspäivä teissä herätti? Jutellaan kommenteissa!


Pics: Joanna Suomalainen

8 X NÄIN OPIT RAKASTAMAAN ITSEÄSI + VIDEO


Rakastatko itseäsi? Oletko elämäsi ensimmäinen prioriteetti ja tärkeimpänä to-do-listasi huipulla? Jos et (tai vaikka olisitkin), niin tämä on sinulle.


Mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa?

Ensin on hyvä määritellä termit. Itsensä rakastaminen ei millään tasoa tarkoita itserakkautta ja itsensä pitämistä parempana kuin muita. Huonoa käytöstä ja toisten vähättelyä ei missään nimessä voi laittaa itsensä rakastamisen piikkiin. Henkilö joka rakastaa itseään osaa kuunnella omia tarpeitaan ja vastata niihin, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja kokea itsensä merkitykselliseksi yksilöksi. Itse koen, ettei kukaan varsinaisesti synny näin, vaan rakkaus itseä kohtaan on kuin lihas, jota tulee treenata ja kasvattaa, jotta siitä saa parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Miten sitä harjoittaa?

1. Opi ottamaan vastaan kohteliaisuudet. Jos vähättelet jatkuvasti itseäsi alat myös helpommin uskoa negatiivisia suggestioitasi.

2. Aseta rajoja, eli ole portinvartija ihmissuhteissasi. Opi kieltäytymään ja aseta itsellesi periaatteet, joiden mukaan toimit. Jos vaikka lupaat itsellesi ettet tee ilmaista työtä, on sinun myös opittava kieltäytymään, kun sinua pyydetään tällaisiin tehtäviin – vaikka tilaisuus kuinka houkuttelevalta kuulostaisikin.

3. Tutustu itseesi esimerkiksi meditoimalla, seuraamalla ajatuksiasi ja ottamalla ärsykkeetöntä aikaa. Kun tiedät ja tunnistat tarpeesi, osaat myös kommunikoida ne paremmin muille ja tunnistaa omat rajasi herkemmin.

4. Hae apua, jos sitä tarvitset. Aina, aina, aina. Kaikki asiat eivät ole tarkoitettu yksin käsiteltäviksi.

5. Huomaa kasvusi, anna itsellesi kiitosta, ole ylpeä, onnittele itseäsi kun muut eivät. Sinä tiedät saavutuksesi paremmin kuin kukaan muu.

6. Fake it till you make it: jos käyttäydyt kuin rakastaisit itseäsi, alat pikkuhiljaa myös uskomaan rakastavasi.

7. Kiinnitä huomiota siihen teetkö asioita rakkaudesta vai pelosta lähtöisin

8. Tue muita. Elämä ei ole kilpailu ja what goes around comes around. Kun tuet ja tsemppaat toisia, saat luultavasti myös sitä samaa tukea ja tsemppiä takaisin kun sitä tarvitset. Ja itsellesi hyvän mielen!

Uskon, että meillä jokaisella on ajanjaksoja, jolloin itsensä rakastaminen ei ole ihan yhtä helppoa kuin yleensä. Silloin tarvitsemme armollisuutta enemmän kuin koskaan. Itsensä ruoskiminen ja syyllistäminen ei auta sinua arvostamaan itseäsi yhtään enempää. Tämä oli itsellekin tärkeä muistutus tällä viikolla. Hyvää, lämmintä ja armollista viikkoa xx


Katso paljon lisää vinkkejä tältä videolta:

PLAY


PICS: Deepak

NÄIN PÄÄSET EROON STRESSISTÄ


Stressaa. Juokset paikasta toiseen ja teet kaikki vuorokauden tunnit hommia, mutta aika ei tunnu riittävän mihinkään. To-do -lista kasvaa ja hikipisarat vierivät otsallasi, kun edes katsot kalenteriasi – kuulostaako tutulta? Minulle ainakin. Mikä meitä ihmisiä oikein stressaa? No ainakin jatkuva kiire, odotukset, suorittaminen, elämäntilanne, aikataulut, perhe, ihmissuhteet, koulu, terveys, työ, harrastukset, vapaa aika… jopa stressi itsessään. Välillä tuntuu, että tämän päivän yhteiskunnassa eletään jatkuvia ruuhkavuosia teinistä lähtien. Vaikka stressiä kokiessaan sitä helposti tunteekin, että koko maailmalla on sinua kohtaan liian kovat odotukset, on stressi todellisuudessa itseaiheutettua monessakin mielessä; se on ytimeltään pyrkimys hallita kaikkea ympärillä, mikä ei meille ihmisille (tai muillekaan maapallon olennoille) yksinkertaisesti ole mahdollista.


80% Yhdysvaltojen lääkärikäynneistä johtuu stressistä ja/tai stressiperäisistä sairauksista.

Osallistuin muutama viikko taaksepäin Vaasan x Vanelja tapahtumaan, jossa Jenniemilia piti puheenvuoron stressistä ja siitä mitä tarkoittaa elää myötävirrassa. Koin sen niin hyödylliseksi, että tahdoin jakaa Jennin viisauksia myös teille!



Ensinnäkin puheenvuorossa huomioni kiinnitti eräs lausahdus, joka meni jotakuinkin näin: ”Ihmisen ei pitäisi pyrkiä eroon stressin tunteesta, vaan suhtautuminen tilanteisiin stressittömästi ja asioiden priorisointi ratkaisee. Priorisoinnissa on mietittävä, mikä YKSI asia menee kaiken muun edelle. Ihmisellä voi olla kerrallaan vain yksi asia, johon tämä keskittyy täysillä.” Siis vain yksi asia!? Viimeistään tässä kohtaa tajusin, että en selkeästi osaa priorisoida, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä – eipä ihme, että aina tuntuu niin kiireiseltä. Samankaltainen fakta yllätti aikanaan multitaskauksen kanssa; ihminen ei yksinkertaisesti kykene tekemään kahta asiaa samanaikaisesti kunnolla, joten turha edes yrittää.


Pääpointtina puheenvuorossa oli se, että (niin kuin lähes kaikessa tekemisessä) asenne ratkaisee. Ihminen luo jatkuvasti toiminnallaan elämäänsä joko lisää stressiä, tai sitten lisää rauhaa. Stressaantuneena ihminen helposti mitätöi omia tarpeitaan ja stressaantuu vain lisää siitä, ettei saa tarpeisiinsa tyydytystä. On lisättävä levollisuutta arjessa; keskityttävä olemaan tässä ja nyt.

Usein stressitilaan ajaudutaan, kun haetaan palkkiota. Jotakin ulkopuolista, mikä antaa meille enemmän hyväksyntää, statusta tai muuta vastaavaa tyydytystä. Päästäkseen kiinni stressin lähteisiin, on tutkittava oman toimintansa motiiveja – stressitila saattaa laueta helposti, jos pyrkii jatkuvasti kohti jotakin tai poispäin jostakin. Tälle toiminnalle vastakohtana on turvallisuuden tila, jossa ollaan täysin tässä ja nyt, eikä pyristellä mihinkään.


Mitkä olisivat sitten ne parhaat konstit stressittömään elämään?

Jennin mukaan stressitön elämä vaatii ainakin enemmän sallivaa suhtautumista tilanteisiin ja uudenlaista kumppanuutta; rehellistä puhetta ja toiseen nojautumista. Nykyajan syndroomana on ylisuorittaminen. Tätä torjuakseen on löydettävä varsinainen motivaatio tekemisen taustalla. Suoritatko jotakin itse asian ja nautinnon takia, vai saadaksesi ulkopuolista hyväksyntää? Sinun tulisi löytää sisäinen motivaatiosi ulkoisen sijaan, jotta tekeminen ei olisi niin kuluttavaa ja stressaavaa. Lisäksi uudenlainen, utelias, suhtautuminen tilanteeseen voi muuttaa koko asenteesi sitä kohtaan.

Stressitilassa harva osaa enää kommunikoida sitä, mikä on hänelle tärkeää ja totta. Tällöin ihminen katkeroituu ja kyynistyy helposti kokiessaan, ettei kukaan välitä hänen tarpeistaan. Olisi hyvä harjoitella itsensä ilmaisua, etenkin stressitilanteita silmällä pitäen, jotta osaa kertoa toiveensa ja tahtonsa ympäröiville ihmisille. Avaimena painolastin keventämisessä on pyytämisen ja vastaanottamisen harjoittelu. Myötävirtaa luo itsensä huomioiminen ja omien tarpeidensa esiin tuominen. Kun minä itse validoin arvoni, osaan ottaa vastaan myös arvostuksen ulkopuolelta.


Näin toimia stressitilanteessa:

1. Hengitä ja havainnoi: älä tuomitse, arvostele, tai kritisoi, vaan ihmettele.

2. Hyväksy: älä taistele, pakene, torju, tai hallitse, vaan hyväksy, että tämä on juuri nyt se, mitä koet.3. Kommunikoi tunteesi, tarpeesi ja toiveesi. Sanoita tunteesi, äläkä luule, että toinen osaa aina lukea hiljaisuuden.



Jos jotain voisin sanoa nuoremmalle itselleni, se menisi jotenkin näin: ”älä stressaa niin kauheasti – asiat kyllä järjestyvät painollaan, eivätkä yöt, jotka valvot huolissasi poista itse stressin aiheuttajaa”. Siispä sanonkin sen nykyiselle itselleni, jotta tulevaisuuden minäni voi myöhemmin kiittää: Roosa. Älä stressaa niin kauheasti – asiat kyllä järjestyvät painollaan, eivätkä yöt, jotka valvot huolissasi poista itse stressin aiheuttajaa.

Armollista ja uteliasta viikkoa jokaiselle xx


Pics: Joanna Suomalainen <3

Vieritä ylös