Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TÄNNE KUULUU VAIHTELEVAA

Moikka kaikille! Ihan ensimmäiseksi – mitä teille kuuluu? Samalla kun koko maailman tilanne on niin epävarma, olen pysynyt jokseenkin tyynenä. Tiedostan, ettei oma panikointini auta ja ainut asia mitä voin tehdä, on pysyä kotona ja kannustaa toisia tekemään samoin. Samalla tunnen silti vahvaa huolta. Kannan kiitollisuutta siitä, että voimme auttaa toisiamme ja maatamme oman kotimme turvasta. Samalla toki ajatukset ovat niiden mukana, joilla ei kotona olemisen mahdollisuutta ole. Moni ystävä on vielä ihmiskontakti työssä, jotkut jopa sairaanhoitajina. Huoli on suuri ja siksi ajatukseni tilanteesta heittelevät jatkuvasti. Suurin pyrkimykseni on ollut tarjota sisältöä, viihdyttää ja auttaa kotona pysymistä, esimerkiksi videoilla 70 ideaa kotikaranteeniin ja näin opiskelet kotona (6 tuntia). Koen sen olevan nyt parasta, mitä voin tehdä.

Moni ennen itsestäänselvä asia on nyt muuttunut epävarmaksi. Olen koittanut keskittyä niihin asioihin joihin voin vaikuttaa: siihen, että opinnot etenevät suunnitelmien mukaisesti, somet päivittyvät vaikka kampanjoita peruuntuukin ja fiilis pysyy toiveikkaana. Koitan pysyä mahdollisimman vankasti tässä hetkessä, sillä en voi mitenkään tietää miten suunnitelmieni käy. Paluu Jenkkeihin kesäksi tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta haaveelta, sillä lähdön piti olla jo muutaman viikon päästä. Se, ettei kykene näkemään perhettä on tottakai hankalaa, enkä edes aloita ystävistäni puhumista. Samalla tuntee kuitenkin valtavaa kiitollisuutta siitä, että on tällaisia asioita mitä kaivata. On perhe, kasoittain ystäviä ja koti meren toisella puolella. Niin paljon, mitä arvostaa ja vaalia. Tämä tilanne on vienyt huomioni pois asioiden itsestäänselvyytenä pitämistä ja kohti niiden arvostusta. Se on ollut hienoa huomata. Välillä vaatii järkyttäviä asioita huomatakseen, mikä todella on tärkeää.

Kuvat & editointi: Joanna Suomalainen

Lisää rehellisiä ja ajatuksia elämästä nyt löydät täältä:

LÖYTYYKÖ MIELENRAUHA MEDITOIMALLA?

Maailmamme on niin äänekäs ja huomiotamme revitään jatkuvasti tuhanteen suuntaan. Meditaatiota kiitetään siitä, että se kirkastaa ajatuksia, saa arvostamaan tätä hetkeä, opettaa läsnäoloa, kasvattaa keskittymiskykyä ja tuo mielenrauhaa. Sen avulla pitäisi oppia valitsemaan, mihin kiinnittää huomionsa. Katsoin Tedx Talks -videon, jossa Mamata Venkat kertoo, että on oppinut meditoinnin avulla eroon ulkoisen tyydytyksen tavoittelusta ja siirtynyt sisäisestä tyydytyksestä nauttimiseen. Venkat kertoi myös saaneensa harjoituksestaan lisää itsevarmuutta, oppineensa löytämään positiivista negatiivisista tilanteista, vähentämään stressiä ja ahdistusta, ja kasvattamaan myötätuntoaan. Näitä tuloksia saadakseen Venkat harjoittaa meditointia 2 tuntia päivässä. Koska se voi monen korvaan (minunkin) kuulostaa paljolta, tein Youtube-videon jossa selvitin kuukauden ajan, miten lyhyt päivittäinen harjoittelu vaikuttaisi mieleeni.

Harvardissa tehty tutkimus osoittaa, että mielemme harhailevat 47% ajasta. Siis melkein puolet elämästä vietetään menneessä tai tulevassa! Tämä kuulostaa todella harmilliselta. Onneksi on tehty myös tutkimuksia jotka osoittavat, että myös mielemme on lihas joka vaatii harjoittamista ja toistettu toiminta muokkaa aivojamme. Se mihin keskityt, kasvaa.

En tietenkään katsonut aiheesta vain yhtä videota, vaan olen vuosien varrella kerryttänyt useamman suosikin. Esimerkiksi Shyam Bhat kertoo videollaan, miksi meditointi on tämän päivän tärkein kyky ja Shauna Shapiron kertoo, miten meditaatio muutti hänen koko suhtautumisensa elämään.

Näistä vakuuttuinena minun täytyi kokeilla. Katso mun video tästä!

HUIJARISYNDROOMA YLIOPISTOSSA

Viimeisin periodi (kuuden viikon opiskelu-jakso), oli ehdottomasti haastavimpia tähänastisella kolmivuotisella yliopistourallani. Sen lisäksi, että tein kolmea vaativaa kurssia samanaikaisesti, olin myös töissä Cosmopolitanilla ja tein projekteja oman sosiaalisen mediani parissa. Kun periodi oli ohi, itkin vuolaasti väsymystäni. Eilen sain tulokset nettiin ja avasin ne jännittyneinä. Kaikesta stressistä, kiireestä ja unettomuudesta huolimatta ne olivat kaikki kiitettäviä tai erinomaisia. Huokasin syvään. Taasko huolehdin itseni väsyksiin ihan turhaan.

Kolmas vuosi yliopistossa lähenee loppuaan, ja silti sitä välillä huomaa edelleen kuvittelevansa, ettei ole yhtä fiksu kuin muut yliopistossa. Ettei tiedä yhtä paljon asioista, eikä uskalla ottaa tilaa keskusteluissa. Että täytyy opiskella muita enemmän pysyäkseen tahdissa. Eniten nämä tunteet nousevat pintaan politiikan opinnoissa. Politiikka ei varsinaisesti ole koskaan kuulunut suurimpiin kiinnostuksen kohteisiini. En seurannut nuorena uutisia tai lukenut lehtiä ja suoritin sekä historiaa että yhteiskuntaoppia niin vähän, kuin mahdollista. Siksi koen helposti alemmuuden tunteita niiden ihmisten seurassa, joiden intohimoihin aihealue kuuluu. Yliopisto ei kuitenkaan ole ensimmäinen paikka, jossa olen kokenut näitä tunteita. Olen koko koulu-urani ollut 9, 10, E ja L -tason opiskelija, enkä silti ole tuntenut oloani kuuluvaksi kouluympäristössä.

Suurelta osin koen sen johtuvan siitä, että vitsailevaa pienikokoista blondia ei usein olla otettu tosissaan, etenkään koulupiireissä. Muistan elävästi, miten eräs lukio-opettajani tuli kysymään henkilökohtaisesti, ovatko esseessä esittämäni mielipiteet ja näkemykset todella omiani. Kun hämmentyneenä vastasin kyllä, oli hänen reaktionsa sanasta sanaan ”hassua, et näytä sellaiselle ihmiselle, joka välittäisi tällaisista asioista”. Välillä vastaavanlaiset kommentit, katseet tai yllättyneisyys hyvistä arvosanoistani ovat saaneet myös minut uskomaan, etten voi olla fiksu. Etten voi sekä loistaa matematiikassa, että olla kiinnostunut siitä, mitä laitan päälleni. Hassuimmalta tuntui se, että kun viime kuussa sain silmälasit, koin ensi kertaa elämässäni näyttäväni viisaalta. Ensi kertaa elämässäni, 22-vuotiaana. Hullua, millaisen kuvan yhteiskunta maalaa koulussa menestyvisistä ihmisistä. Vain tietyn näköinen ihminen voi olla viisas, ja muiden tulee olla hiljaa ja näyttää nätiltä.

Vasta nyt alan huomata yleisissä ajatusmalleista pientä muutosta. Pääministeri Sanna Marin on johtanut menestyksekkäästi Suomen Korona-kriisiä ja samalla esiintynyt Britti Voguessa. Hänen kauneutensa ja naiseutensa eivät ole olleet pois hänen viisaudestaan, vaikka voin vain kuvitella sen tytöttelyn määrän, jota hän saa kestää. En vertaa itseäni häneen millään tavalla, mutta mietin, miksi hänen johtamiskykyään ja osaamistaan pidetään niin yllättävänä? Vastaavaa ei tehtäisi iäkkäämmälle miehelle.

Kyllä välillä on niitäkin päiviä, jolloin yllätän jopa itseni fiksuudellani. Esimerkiksi silloin, kun huomaan kirjoittavani sujuvasti ja ilolla esseitä niin Marxilaisen ideologia-analyysin relevanttiudesta nykyisessä digitaalisessa mediaympäristössä, kuin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta työelämän tasa-arvopolitiikan strategiana globaalissa pohjoisessa. Silloin mietin, että kyllä mä sittenkin ansaitsen paikkani täällä ihan kuten muutkin. Mä olen opiskellut vähintään yhtä paljon kuin toiset ja uhraan tälle yhtä paljon aikaa. Kiinnostus muotiin ja työ sosiaalisessa mediassa eivät pienennä älykkyysosamäärääni, kuten ei haluni laittautuakkaan. Päinvastoin. Koen osaamiseni olevan monipuolista.

Tulen jälleen todenneeksi, että vaikken tietäisikään kaikesta yhtä paljoa kuin toiset, niin on myös asioita, joista toiset eivät tiedä yhtä paljoa kuin minä. Muistuttelen itseäni myös säännöllisesti siitä, että tottakai jokainen tietää paljon intohimostaan. Minä tiedän paljon muodista ja mielenterveydestä ja joku toinen tietää paljon autoista ja hevosista. Ja se tässä elämässä onkin niin hienoa. Jokainen ihminen tietää jotakin mitä sinä et, kun vain pidät korvasi auki. Meillä on jatkuva mahdollisuus oppia ja opettaa. Viisaus kasvaa kuunnellessa. Näihin ajatuksiin, kivaa viikon jatkoa xx

Ps. Jos opiskelu-rutiinini kiinnostavat, niistä löytyy video täältä.

Kuvat: Kriselda <3

SOSIAALINEN MEDIA ON HAITAKSI MIELENTERVEYDELLESI

Onko sosiaalisesta mediasta haittaa mielenterveydelleni? Tähän kysymykseen ovat tieteellisten tutkimusten lisäksi pyrkineet vastaamaan monet tubettajat, lehtiartikkelit ja Googlen keskustelupalstat. Tiestitkö, että keskiverto ihminen tarkistaa puhelimensa 150 kertaa päivässä, eli n.15 minuutin välein? Jos jossakin viettää suurimman osan ajastaan, on sen seuraamuksista hyvä olla tietoinen. Itse olen pohtinut asiaa vuosia, ja pääset nyt sukeltamaan tekstiin, jossa on kymmenistä videoista ja teksteistä poimimiani löydöksiä. Tein omista kokemuksistani somessa myös videon. Keskustellaan ajatuksistamme lisää kommenteissa!

Mitä enemmän kommunikaatiomme siirtyy sosiaaliseen mediaan, sitä yksinäisemmiksi itsemme tunnemme.

Sosiaalisen median business-malliin kuuluu koukuttaa ja muokata käyttäjän ajatus- ja käyttäytymismalleja. Tämän takia niiden päämajoissa työskentelee koukuttavuuteen keskittyviä psykologeja. Olemassa on myös paljon huhuja siitä, että sosiaalisen median kehittäjät eivät anna edes omien lastensa käyttää kyseisiä alustoja niiden haittavaikutusten takia.

Emme ole tietoisia kaikista niitä keinoista, millä meihin pyritään vaikuttamaan ja vaikutetaankin alitajuisesti. Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan syvälle piilotettu ideologia konsumerismista on muuttunut täysin huomaamattomaksi itseisarvoksi. Kalliiden tuotteiden, kauneusleikkausten ja meikkien ihannointi on sosiaalisessa mediassa arkipäivää. Jos aika kerran on rahaa, miksi sitä käytetään niin juuri paljon näissä sovelluksissa?

Ulkonäköpaineet

Sosiaalinen media lisää huomattavasti etenkin nuorten naisten ulkonäköpaineita. Alustat ovat oivallisia paikkoja vertailla itseään toisiin, ja omaa identiteettiä rakennetaan vasten toisten oletettuja identiteettejä. Sanon oletettuja identiteettejä, sillä moni näyttää sosiaalisessa mediassa vain elämänsä huippupuolia ja parhaita kokemuksia. Jos oma medianlukutaito ei ole vielä täysin kehittynyt, erehtyy helposti luulemaan, että toisten elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Tällöin oma elämä ja vastoinkäymiset tuntuvat entistä rankemmilta. Yhä useampi myös kokee painetta näyttää elämäänsä somessa ”parempana” kuin mitä se todellisuudessa ja etsii ”Instagramin arvoisia” hetkiä, joita jakaa. Olen kuullut niin ravintoloiden kuin vaatteidenkin valikoituvan niiden ”Instagrammattavuuden” avulla. Lopulta mietinkin, kuka edes on määritellyt jatkuvan hymyilyn ja maailman ympäri matkustelun olevan parempaa elämää, kuin satunnaiset itkunpuuskat ja itsensä kehittäminen koulutuksella?

Filtterit, kuvien rankka editointi ja kauneusoperaatiot lisäävät ulkonäköpaineiden määrää. Sosiaalinen media luo huomaamattamme kuvaa siitä, että toiset ihmiset heräävät täydellisen näköisinä, eikä heillä koskaan ole iho-ongelmia tai selluliittia. Tämä, ja esimerkiksi ”glow up” videot, jossa silmäpussit peitetään ja naama pakkeloidaaan luovat ajatusta siitä, että emme ole valmiiksi tarpeeksi hyviä. Näin myös somen kuluttajista tulee ylikriittisiä omalle ulkonäölleen ja sille, millaisia kuvia itsestään voi jakaa. Sosiaalinen media myös muokkaa kauneusihanteitamme, mikä saa monet kyseenalaistamaan esimerkiksi kehoaan. Nämä alustat on suunniteltu ensisijaisesti visuaaliksi ja ne heijastavat meille utopiaa siitä, millainen ihmisen tulisi olla.

ajanhallinta

Sosiaalinen media on suunniteltu koukuttamaan. Sovellukset tarkkailevat käytöstämme ja pyrkivät kuratoimaan sisällön sellaiseksi, joka pitää meidät alustalla mahdollisimman pitkään. Tykkäykset vapauttavat mielihyvähormoneja aivoissa ja siksi tarkistamme niiden määrää jatkuvasti. Sosiaalinen media on vähintään yhtä koukuttava, kuin toisille tupakka. Pakkomielteinen puhelimen katselu on arkipäivää ja ”aavetärinä” päämme sisällä saa meidät nostamaan sen käteemme, vaikka puhelimeen ei olisi todellisuudessa tullut ilmoituksia.

Sosiaalisen median käyttö häiritsee keskittymiskykyä, vähentää tuottavuutta ja syö luovuutta. Sillä se vie tunteja päivästä, tulee helposti mielikuva siitä, ettei itsellä ole tarpeeksi aikaa tehdä asioita, joita todellisuudessa tahtoisi tehdä. Lisäksi sosiaalinen media on luonut illuusion siitä, että jokaisen pitäisi olla tavoitettavissa kellon ympäri. Sähköposteja tulee vielä klo. 23 illalla, ja viesteihin oletetaan vastattavan kymmenen minuutin sisällä. On outoa ja törkeää olla tavoittamattomissa.

FOMO

Somen yleisimpiä haittavaikutuksia on jatkuva fear of missing out, eli pelko siitä, että jää asioista paitsi. Kun somessa ystävät ovat elokuvissa, juhlimassa tai ulkona syömässä, ei oma leffailta sängyssä tunnukaan enää yhtä hyvältä. Tämä rakentaa myös ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita. Ihmiselle tulee helposti tarve tehdä jatkuvasti jotakin ja näyttää se somessa, saadakseen positiivista palautetta ja todistaakseen olevansa ”suosittu” tyyppi. Lepo unohtuu ja paineet kasvavat. Onkin hyvä pohtia, että kun on itse viettämässä hauskaa iltaa, ottaako paineita siitä, millaisia kuvia siitä saa someen? Onko hauskanpito sittenkin vaihtunut stressaamiseen siitä, miltä hauskanpito toisista näyttää?

NEGATIIVISUUS

Valitettavasti nettiin kuuluvat myös kiusaajat, haukkujat ja muuten vaan negatiiviset tyypit. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta, ja siksi monet anonyymit keskustelupalstat täyttyvät suorastaan kuvottavista viestiketjuista. Uutena ilmiönä some on tuonut myös sen, että enää ei huolehdita vain siitä, mitä oma lähipiiri ajattelee, vaan myös siitä, mitä täysin tuntemattomat ihmiset sinusta sanovat. Tällainen ei ollut ennen edes mahdollista.

Moni somettaja on puhunut ääneen nettikiusaamisesta ja negatiivisista kommenteista, sekä niiden vaikutuksesta mielenterveyteen. Osa Hollywoodin isoimmista nimistä ei koskaan ole kirjautunut esimerkiksi Instagramiin, tai on poistanut sen mielenterveytensä takia. Moni ajatteleekin, että helpoin keino päästä eroon kiusaamisesta on poistaa sosiaalinen media puhelimesta, ja somettajat valittavat turhaan, kun helppo valinta olisi lopettaa. Ajattelen kuitenkin näin: kenenkään ei tule työpaikallaan kokea jatkuvaa haukkumista ja kiusaamista. Kiusaamisen ja negatiivisten kommenttien takia lopettaminen on sama, kuin töistä lopettaminen koska asiakas tai työkaveri ahdistelee sinua. Se on täysin ahdistelijan ongelma ja ahdistelijan käytökseen tulee puuttua, ei sen, joka ahdistelua kokee. Tottakai jos mielenterveytesi on siitä kiinni, kannattaa somet poistaa suosiolla ja toksisesta työympäristöstä poistua. On hullua, ettei kaikille ole vieläkään selvää, että haukkujan paha olo ja traumat eivät oikeuta saman tekemistä toisille. Valitettavasti, ainakin vielä, sosiaalinen media mahdollistaa anonyymin keskustelun, joka ei tosielämässä ole mahdollista. Tähän saattaa kuitenkin olla tulossa muutos, ainakin mikäli on Kiinan tilannetta seuraaminen.

Onko hetkessä enää koskaan todellisuudessa läsnä, kun kokee samalla jatkuvaa tarvetta pitää yhteyttä seitsemään muuhun ihmiseen puhelimen välityksellä?

Some tuo mukanaan myös tunteet siitä, että joku on kokoajan läsnä. Osaako ihminen enää olla yksin ja kohdata yksinäisyyttä ja tylsyyttä, vai hautautuuko tämä somee? Sosiaalinen media voi lisätä ahdistuksen ja masennuksen tunteita. Se voi saada kokemaan yksinäisyyttä ja vähentää aitoja kohtaamisia. Totumme siihen, että kokoajan puhelimen päässä on parikymmentä ihmistä. Siksi emme enää keskity siihen ihmiseen jonka kanssa olemme kasvokkain, vaan pidämme puhelimen toisessa kädessä somet auki ja ”keskustelemme” samalla toisten kanssa. Se syö entisestään aidoilta kohtaamisiltamme.

Tulevaisuus

Mikä sitten on tulevaisuus? Ainakin sen tiedän, että Instagram väittää tekevänsä muutoksia auttaakseen käyttäjiensä mielenterveyttä. Se on aikeissa poistaa tykkäykset näkyvistä ja estää tietynlaisten kosmeettisia hoitoja ja ”ihmelaihtumista” mainostavan sisällön alle 18-vuotiailta käyttäjiltä, tai jopa kokonaan.

Jos some tuntuu vievän mehusi ja ahdistavan, voit saada apua hetkellisestä somepaastosta, eli sovellusten poistamisesta viikoksi tai pariksi. Itse poistan ne vähintään päiväksi viikossa, jotta pääsen palautumaan kunnolla. Sovellusten selailusta tulee helposti tapa, ja paine päivittää, kommentoida ja vastailla viesteihin kasvaa käyttäessä. Siksi omaa käytöstään ja ajatusmallejaan somessa on tärkeää tarkkailla. Jos ahdistus on jatkuvaa, suosittelen hakeutumaan terveydenhoidon ammattilaisen luokse. Kun tilanne on tarpeeksi pitkällä, ei siihen välttämättä toimi enää hetken lakkoilu.

Somessa on myös paljon hyvää, kuten eri näköiset, kokoiset ja väriset vaikuttajat, sekä sen tarjoama vertaistuki. Yksi helppo asia minkä voit tehdä parantaaksesi fiiliksiäsi somessa, on tarkistaa listan niistä ihmisistä, joita seuraat. Yhtä lailla kuin voit vaikuttaa siihen, keillä ympäröit itsesi elämässäsi, voit myös vaikuttaa siihen, keillä ympäröit vapaa-aikasi somessa. Olemassa on myös paljon positiivisia vaikuttajia. Tässä kaikkien ystävieni lisäksi muutama suosikeistani: @lisaolivetherapy , @morganharpernichols , @regen_health , nuda.sisters , @yesgirlofficial & @emmnotemma

Ketkä vaikuttajat on hyväksi sun mielenterveydelle? Jaa meille alla!


Lue lisää:

Vihapuhe sosiaalisessa mediassa

Kateudesta voimavara

9 helppoa tapaa vähentää aikaa puhelimella

Miten saada parempi itsetunto

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös