Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

USKOMUKSISTA

Kuuntelin kotiin kävellessäni Oprahin podcastia ja siinä sanottiin jotain todella fiksua. Se mitä itsestäsi ajattelet, seuraa sinua. Olen huomannut tämän omassa elämässäni kerta toisensa jälkeen. Kun ajattelen negatiivisia asioita, saan negatiivisia asioita. Kun haukun itseäni, koen itseni huonoksi. Huonoista ajatuksista syntyy itseään ruokkiva kehä aivan huomaamatta. Mutta onneksi; niin syntyy hyvistäkin. Kun kannustan itseäni ja kehun toisia ympärilläni, tunnen myös oman oloni paremmaksi ja kerään ympärilleni parempaa energiaa.

Aamulla tulin toimistolle, laitoin kofeiinittoman kahvin tippumaan ja levitin Women In Business kortit pöydälle. Intuitiolla ja vasemmalla kädellä nappasin siitä yhden. Kortissa luki: ”You will succeed. This is your baby. Nobody is able to do it the way you can.” Ensimmäinen ajatukseni oli: Niinpä. Minä tulen menestymään. Minä olen ainutlaatuinen ja taitava. Tottakai unelmieni täytyy käydä toteen. Sitten mieleen pyrki muita ajatuksia, jotka pyyhin pois. Laitoin korttini koko päiväksi koneen viereen, pitääkseni mielentilani oikeana. Mitä enemmän itseeni uskon, sitä todennäköisemmin myös saavutan haaveeni. Tästä tahdon muistuttaa jokaista teistäkin; kun mieli sanoo miksi ihmeessä, sano sinä miksi ihmeessä ei? Meistä jokainen on ainoa laatuaan, eikä siksi kukaan toinen voi tehdä asioita kuin me ne teemme. Tulemme menestymään. Olen siitä varma x

”ONKO JOTKUT TEEMABILEET TULOSSA?”

Näin kysyi minulta kirpputorin myyjä kohtelias hymy kasvoillaan, kun kannoin löytöni tiskille. Ajattelin, että on ihan arkipäivää ostaa biker-shortsit, sateenkaaren värinen paita ja dalmatialais-täpläinen hattu – kunnes näin myyjän ilmeen, siis. Vastasin kysymykseen nauramalla ja tokaisin, että jos nämä kaikki laittaisin päälle kerralla, niin sitten kannattaisi kyllä ollakin. Välillä unohdan täysin, että tyylini poikkeaa aika-ajoin massasta, kunnes joku katsoo kadulla huomattavan pitkään, tai saan tällaisia hyväntahtoisia kommentteja. Minusta se on niin kivaa, etten koskaan koe erottumista negatiivisena asiana. Cosmon toimistollakin olen saanut keskustelun käyntiin monen itselleni täysin tuntemattoman ihmisen kanssa sillä, että heillä on ollut jotain sanottavaa asuistani. Ihan parasta! Rakastan muiden asujen bongailua siihen pisteeseen asti, että sen voisi varmaan jo sanoa olevan jonkin sortin harrastus. Mitä poikkeuksellisempi, sen parempi, vaikkei ”normaalissa” (mitä se ikinä tarkoittaakaan) tyylissäkään ole mitään huonoa. Tärkeintä on aina, että asun kantaja tuntee olonsa kotoisaksi siinä. Se nimittäin näkyy.

Onhan tämä hattu vähän hullu, ja niin on moni muukin omistamani vaate. Ne kuitenkin piristävät minua ihan valtavasti arjessa. Pidän tyylillä erottautumisesta ja itseni ilmaisemisesta vaatteilla, eikä siinä ole mitään väärää – päinvastoin! Mennään kukin ylpeänä omalla tyylillämme ja pidetään siitä kiinni.

Psst. Tämä villapaita on uusimpia tekeleitäni – aika kiva, eikö? xx

Pics: @larakristenn

YHTEISÖN TUKI

Tämän vuoden unelmakartalla korostui sana, jonka myös aamulla Lempeys-korttipakasta nostin. Yhteisö. En usko, että minusta olisi koskaan työskentelemään täysin yksin. Osana työporukkaa olen niin paljon parempi journalisti, bloggaaja ja ihminen. Nautin työstäni, inspiroidun, opin ja ymmärrän, kun ympärilläni olevat ihmiset tukevat tekemistäni ja ovat valmiina pallottelemaan ajatuksistani. Välillä pelkkä hyvä energia huoneessa riittää puskemaan minut parhaimmilleni. Toki kirjoitan, editoin ja teen muuta työhöni liittyvää täysin yksin ja itsenäisesti – mutta yksin kotona se ei onnistu.

Luulin pitkään, etten tarvitse yhteisön tukea. Että voin itse olla itseni ainut motivaattorini ja tehdä itsenäistä työtä läppärillä sängyssä. Tämä on sitä aikaa, kun ajattelin vielä, ettei haaveista kannata kertoa ääneen. Sittenpähän näytän muille kun vihdoin kovalla yksinäisellä työlläni onnistun. Jos puhun tavoitteistani niitä pilkataan, ne varastetaan tai minut lytätään. Kukaan ei kuitenkaan kannustaisi minua, jos tietäisi miten korkealle tähtään.

Nyt istun blogitoimistollamme hymyillen. Pallottelin juuri ajatuksia kollegan kanssa, joka motivoi minua sanoillaan ihan valtavasti. Tässä tilassa puhun haaveistani ääneen, eikä niille naureta. Olen puhunut niistä itse asiassa jo vuoden ja saavuttanut pian kaiken sen, mihin olen Suomessa tähdännyt. Minä olen juuri siinä, mistä alkujani haaveilin. Sen lisäksi olen sellaisessa tilassa, jossa minua motivoidaan. Sen sijaan, että minua epäiltäisiin, kuten aiemmin elämässäni, oikeassa ympäristössä minua työnnetään eteenpäin kahta kauheammin. Unelmiini ja minuun uskotaan. Huomaan, että olen tietoisesti ja tiedostamatta viime vuosina ympäröinyt elämäni ihmisillä, jotka ovat jo toteuttaneet haaveensa ja tietävät, että kaikki on mahdollista. Se on taianomaista. Tällaisella ympäristöllä ja tällaisilla ihmisillä tahdon ympäröidä itseni loppuelämäni. Tässä on hyvä ja voimaantunut olo.

Kuvat: Vilma P.

KUIN SYKSYLLÄ

Uskokaa tai älkää, nämä kuvat on otettu viime viikolla. Siis tammikuussa, keskellä Suomen ”talvea”. Siinä missä toisia poikkeuksellisen lämmin sää saattaa ilahduttaa, minua se huolestuttaa niin paljon, että pelkkä asian ajatteleminenkin ahdistaa. Poikkeukselliset sääilmiöt, kuten Norjan talven lämpöennätykset ja kuivuuden ja kuumuuden ruokkimat Australian maastopalot ovat toivottavasti pakottaneet skeptikotkin uudelleenmiettimään ilmastonmuutoksen todellisuutta. On pelottavaa ajatella, että esimerkiksi maailman vaikutusvaltaisimpiin maihin kuuluvien Yhdysvaltojen johtaja ei usko ilmastonmuutokseen, eikä koe tarvetta tehdä päätäntätason muutoksia. Enää ei riitä pelkkä hiilineutraalius, vaan pitäisi päästä kovaa kohti hiilipositiivisuutta. Siinä vasta päättäjille tavoitetta, ympäri maailman. Politiikan näkökulmasta elämme niin mielenkiintoista (pelottavaa) aikaa, että on kieltämättä aika mahtavaa olla politiikan ja viestinnän opiskelija, kun luennoilla pystytään käsittelemään ajankohtaisia aiheita. Enää ei harmita, että kevään kurssit ovat lähes kokonaan politiikkapainotteisia.

Juuri nyt pelottaa, onko jo liian myöhäistä. Tuleeko vihreistä talvista seuraaville sukupolville normaali asia ja lumesta pelkkä muisto? Tuleeko juomakelpoisen veden kriisi jo meidän elinaikanamme? Synnyttääkö ilmastonmuutos pakolaiskriisin seuraavina vuosikymmeninä? Nämä ovat osa niistä syitä, miksi jokaisen pitäisi puhua aiheesta epätäydellisyydestään huolimatta ja tehdä arjessaan niitä muutoksia, mitä voi. Jos jokainen ajattelee, ettei mitenkään voi vaikuttaa, ei kukaan tee mitään. Yhtä täydellisestä vihreää kuluttajaa parempi on kymmenen epätäydellistä. Näihin ajatuksiin. Toiveikasta viikkoa jokaiselle x


Lisää aiheesta:
Muodikkuus maksaa?
Helsingin parhaat kirpputorit keskustan tuntumassa
Teenkö tarpeeksi?
Älä osta mitään -päivä
Suurin asia, minkä voit tehdä ilmaston eteen

OUTFIT:
SCARF – Marja Kurki
EARRINGS – Bik Bok*
BAG – Furla
SHIRT – Kappahl*
SHOES – Adidas
COAT & PANTS – Borrowed

Pics: Roosa Mononen

Vieritä ylös