Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

NAINEN ON NAISELLE SUSI?

Teemat jotka yhdistetään naisten välisiin suhteisiin: kateus ja kilpailu. Kuten Glennon Doyle tarkasti sanoo: ”Mitä onnellisempi ja menestyneempi nainen on, sitä vähemmän hänestä pidetään; miehille tilanne on vastakohtainen”. Miksi näin on?

Emme pidä menestyneistä naisista, koska meihin iskostettu misogynia kääntää toisen naisen menestyksen negatiiviseksi tunteeksi sisällämme; tukahdutetuksi tunteeksi ”Miksi hän, miksen minä?” joka purkautuu ärtymyksenä ja vähättelynä. Kun itse kokee turhautumista siitä laatikosta johon yhteiskunta on meidät asettanut, meitä suututtaa jos toinen nainen pääsee irti niistä kahleista, joihin me olemme vielä sidottuna. Kun tämä tekee omat valintansa ja ottaa tilaa maailmadsa, se ärsyttää meitä, koska alitajuisesti tahtoisimme pystyä samaan. Toinen nainen on kilpailija, jota on väheksyttävä ja hidasteltava, jotta emme joudu kohtaamaan omia riittämättömyyden tunteitamme. Tämän takia johtoaseman miehet verkostoituvat ongelmatta, mutta naiset eivät. Niin kauan kun yhteiskunta asettaa naiset kilpailemaan keskenään eikä vetämään yhteen hiileen, emme voi voimaantua toisistamme ja taistella oikeuksistamme. Se lienee yksi patriarkaatin tehokkaimmista juonista. Totuus on, että nainen on naiselle vain ihminen ja ihmisten luonteet ratkaisevat miten vuorovaikutus toimii.

Tilanteissa joissa tuntee toisen naisen uhaksi, on hyvä miettiä eikö pidemmälle pääsisi kuitenkin porukassa, kuin toinen toistaan vastaan taistelemalla? Millainen maailma tämä olisi, jos me naiset tuettaisiin toisiamme rohkeasti ja muistettaisiin mun edellissä postauksessa mainittu yltäkylläisyyden mielenlaatu. Käännetään kateutemme ajatukseen ”pidän siitä mitä hän tekee ja minä tahdon tehdä samoja asioita” tai ”hänen rohkeutensa tekee minusta kateellisen – minäkin tahdon olla rohkeampi.” 

Tällä viikolla viimeksi voimaannuin siitä, kun toimistoni Content Cornerin ryhmächatti täyttyi toistemme saavutusten kehumisesta. Mulla on niin hyvä mieli siitä, miten avoimesti naiset mun elämässä puskee toisiaan eteenpäin. Just tällaisessa maailmassa mä tahdon kasvaa – huipulla ei todellakaan tarvitse olla yksinäistä. Ei edes naisella.

Kuvat: Mikael Renwall

5X TÄMÄN OPIN JUHANNUKSENA

Juhannus tuli ja meni – mitä siitä jäi käteen?

1. Se, ettei illalle ole suunnitelmaa juhlapäivänä ei tarkoita, että kannattaisi jäädä kotiin potemaan fomoa. Lähdimme kämppiksen kanssa lasillisille ja seuraa löytyi jo ensimmäiseltä terassilta. Sen jälkeen päädyimme juhlintoihin rannalla jossa tanssi ja laulu jatkui myöhään yöhön. Missään vaiheessa iltaa ei harmittanut, etten jäänyt kotiin nukkumaan. Onhan juhannuskin vain kerran vuodessa, vaikken yleensä sitä kummemmin juhlikaan.

2. Tuntemattomien ihmisten seura piristää lähes poikkeuksetta! Jokin uusissa yhteyksissä ja hauskanpidossa entuudestaan tuntemattomien kanssa täyttää minut aina ilolla ja toivolla ihmisiin. On hassua, että mukavuusalueensa ulkopuolelle harppaaminen vaatii aina niin paljon energiaa, vaikka tietää jo lähtiessä, että tulee nauttimaan. Uudet yhteydet, pitkät keskustelut ja toisista oppiminen kuuluvat ihan suosikkiasioihini maailmassa. Lisää tällaisia iltoja tähän(kin) vuoteen kiitos!

3. Välillä on ihan hyvä nollata, oikeasti. Kun olen päästänyt kaikki estot menemään edes yhdeksi yöksi, hehkun raukeana aamulla. Tiedän sen, koska jopa yksi lääkäreistäni (epävirallisesti!) sanoi minulle, että silloin tällöin juhliminen selkeästi sopii minulle, koska säteilen elinvoimaa ihan eri tavalla. En koskaan suosittele tuudittautumaan räkäkänneihin kun elämä ei kulje suunnitellusti, mutta itse olen kokenut että välillä minunkin pitää vain päästää menemään kun olen paahtanut tukka putkella liian pitkään. Seuraavana päivänä elämä näyttäytyy jotenkin uutena.

4. Se, että ihminen omaa poliittisesti täysin vastakkaiset mielipiteet ei tarkoita, ettettekö muuten voisi tulla juttuun. Tämän opin nyt kantapään kautta, kun nautin hyvistä keskusteluista miehen kanssa, ja siinä ohessa kävi ilmi, että hän työskentelee minusta vastakkaiselle poliittiselle laidalle. Täytyy myöntää, että itsekin sorrun ajoittain stereotyyppiseen ajatteluun siitä, millaisia minkäkin puolueen edustajat ovat. Yhtälailla, kun minä en ole mielikuvien miesvihaaja, ei hänkään ollut mielikuvien naisvihaaja. Fiksuja keskusteluja saa aina aikaiseksi, kun on valmis myös kuuntelemaan eikä vain huutamaan omasta näkemyksestään. Tämä loi yhtäaikaisesti toivoa ja turhautumisen tunnetta. Näitä kohtaamisia olisi hyvä käydä säännöllisesti.

5. Aina voi muuttaa mielensä tai lähteä kotiin. Juhliin osallistuminen ei velvoita ketään jaksamaan porukan mukana aamukuuteen (vaikka neljään taisikin tällä kertaa mennä). Tämän tahtoisin aina muistaa, kun väsyneenä mietin että jaksanko vai enkö jaksa lähteä. Siispä tässä muistutus yhteisesti meille kaikille, kun baarit taas aukeavat ja opiskelijabileet starttaavat. Kun ei enää nauti, voi poistua. Aina.


Saitko sä jonkun hyvän muistutuksen juhannuksena? Kerro se mulle alle!
Nyt lähden ystävien kanssa sup-lautailemaan. Aurinkoista kesäpäivää jokaiselle! x

OUTFIT:
Paita (uimapuku) – BikBok*
Hame – Secondhand
Bleiseri – Kappahl*
Kengät – Saucony*
Lasit – Cailap*

*saatu

Pics: Joanna Suomalainen

ILMAN NETTIÄ JA PUHELINTA


Katsoin silmiä avaavan lyhytdokumentin siitä, miten nykyihmiset ovat koukussa dobamiiniin. Jokainen tylsistyminen ja epämiellyttävä tunne pyritään turruttamaan tarttumalla älylaitteeseen mahdollisimman nopeasti. Älylaite vapauttaa nopean annoksen dobamiinia, ihminen kokee mielihyvää ja kaikki on taas kunnossa – ja taustalla piilevä tunne käsittelemättä. Enempää tietoa en tarvinnut, vaan päätin pitää kauan haaveilemani detoxin älylaitteista ja jättää mökillä puhelimen auton hansikaslokeroon ja wifin pois päältä. Ensimmäisen päivän jälkeen olo oli parempi kuin hyvä.

Mikä oli ero? Huomasin voivani luoda ja ajatella koko päivän ilman, että eksyisin kuluttamaan toisten sisältöä tai herpaannuttamaan keskittymistäni puhelimen kilahduksiin. Pitääkseni itseni kiireisenä tuli urheilla, lukea ja valokuvata päivät. Saunan jälkeen televisiosta katsottiin illalla mitä tuli. Se oli i ha naa. Paluu arkeen tuntui painavalta, sillä puhelimeen yhdistyy usein työ ja työhön toisinaan stressi. Sunnuntai-iltana päätin avata puhelimeni vain tarkistaakseni ystävieni kanssa tehtyjen suunnitelmien aikataulun. Ensimmäisiä ilmoituksia joita ruutuun pompahti oli ”sä oot kyllä p*ska tubettaja”. Vaikka moiset trollikommentit aiheuttavat ensin välittömän naurureaktion, huomasin pohtivani kommenttia uudestaan ja uudestaan iltaa pitkin – sillä kuten kaikki sosiaalisen median sisältö, myös kommentit jäävät tiedostamattomaan mieleen elämään. Tästä(kin) syystä aion pitää vastaavia lomia vielä monta kertaa tänä kesänä. Se päästi luovuuteni jälleen valloilleen, eikä tarvinnut miettiä ollenkaan mitä muut ovat minusta tai tekemisistäni mieltä.

Viiden netittömän päivän aikana luin kolme kirjaa puoliväliin, uin, saunoin ja paljuilin, nautin paljon hyvää ruokaa ja kävin vesillä veneellä. Pelasin amerikkalaista jalkapalloa ja kävin kävelylenkeillä. En voinut googletella mieleen ponnahtavia kysymyksiä ja huomasin, ettei niiden vastauksilla oikeasti ollut minulle edes väliä. En tarvinnut puhelinta kertaakaan.

Mietin usein näiden päivien aikana, miten saisin enemmän tällaista työstä vapaata aikaa ujutettua myös arkiviikkoihini. Toimisiko, jos omaksi puhelimeksi ottaisi Nokia 3310:n ja älypuhelintaan käyttäisi vain alueilla joissa on wifi – eli lähinnä toimistolla. Onko kellään teistä kokemusta tällaisesta järjestelystä?


Lue myös: Somen haitat ja hetkessä eläminen, Someton elämä

ANTEEKSIANNOSTA

Juuri kun olin istumassa koneelle kirjoittamaan postausta, nostin intuitio-pakasta päivän kortin. Siinä luki ”Forgive yourself”. Miten osuvaa. Sen täytyy tarkoittaa, että tänään on kirjoitettava juuri tämä teksti, vaikka sen luonnostelu tuokin aina kyyneleet silmänurkkiini. Anteeksianto on yllättävän henkilökohtainen asia käsitellä.

Minä en aina ole ollut paras mahdollinen ihminen, työkaveri, kämppis, tsemppari, ystävä, tytär tai tyttöystävä. Olen ollut ärtyisä, väsynyt ja huonolla tuulella. On mennyt tunteja ja päiviä, etten ole vastannut viesteihin, enkä ole soitellut tarpeeksi usein. Välillä olen ollut ihan hiljaa pitkiä aikoja, uppoutuneena omiin ajatuksiini. Toisinaan heittäydyn typeräksi humalassa. En ehkä koskaan korota ääntäni, mutta juuri se tekeekin minusta välillä hankalan. En aina osaa sanoittaa negatiivisia tunteitani, tai päästää toisia lähelle. Minulla on paljon työnsarkaa.

Päivän kortin teksti jatkui näin: ”Epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja mielenkiintoisia. Anna itsellesi täysin anteeksi, ja anna anteeksi myös toisille. Ja muista sano ”olen pahoillani” kun sille tulee tarve.

On tärkeä muistaa, ettei kukaan voi odottaa sinulta täydellisyyttä. Sinä saat suuttua, korottaa ääntäsi, olla hankala ja epätäydellinen. Sinulla on oikeus kasvaa, kipuilla ja muuttua. Sinulla on täysi oikeus olla ihminen. Pyydäthän kuitenkin anteeksi, jos vahingoitat toista. Ja ennen kaikkea, annathan sen anteeksi itsellesi.

Aina sinulta ei tulla pyytämään anteeksi. Aina ihmiset eivät näytä katumusta, tai edes ymmärrä tehneensä väärin. Anna silti anteeksi.


Minä tahdon antaa anteeksi kaiken. Olen pitkään harjoittanut anteeksi antoa ja jatkan edelleen. Annan anteeksi jokaisen pahan sanan, luottamuksen pettämisen ja väkivallan. Suostun ymmärtämään toisen taustan ja lähtökohdat, ja siten kaiken pahan syyn. Aina en edes ymmärrä miksi toinen toimi niinkuin toimi. Annan sen silti anteeksi. Yllättäen kaikista vaikeimmaksi olen kokenut antaa anteeksi itselleni siitä kaikesta, mitä on pakottanut itseni kestämään liian pitkään. Ja kaikista niistä ilkeistä sanoista, joilla olen itseäni syyllistänyt. En tahdo enää uhriutua tai kantaa kaunaa, vaan olla vapaa menneestä. Minä annan anteeksi kaiken. Erityisesti, ennen kuin toisille, minä annan anteeksi itselleni.

Jos jollekin ihmiselle anteeksi antaminen on erityisen haastavaa, muista, että teet sen pääasiassa itsesi takia. Toiselle anteeksi antaminen poistaa painoa omilta harteiltasi. Se auttaa luopumaan kaunasta ja katkeruudesta jotka syövät iloasi. Ja jos toinen ihminen on tehnyt jotakin niin pahaa, ettet usko koskaan voivasi antaa anteeksi, koita ymmärtää hänen taustaansa ja syitään, ja anna itsellesi anteeksi se, että olet päätynyt satutetuksi. Moni syyttää huomaamattaan itseään tilanteista, joissa oli uhri. Vaikket kykenisi antamaan toiselle anteeksi, anna anteeksi itsellesi. Elämä on hankalaa ilman sitäkin, että syyllistää itseään jatkuvasti päänsä sisällä.

Juuri nyt, tämä kotona vietetty aika voi olla hyvä aika käsitellä hankalia tunteita, jos sinulla on siihen turvallinen ympäristö ja tarpeeksi voimavaroja. Kirjoita päiväkirjaa, meditoi tai tee mielikuva harjoituksia. Mene esimerkiksi peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja toista ääneen ”minä anna sinulle kaiken anteeksi”, tai kuuntele anteeksianto-meditaatioita.

Olen viimeaikoina monena päivänä miettinyt ihmisiä, joille minulla on vielä antamatta anteeksi, ja yllättäen, muutaman päivän pohtimisen jälkeen sydämeni on täyttynyt silkasta rakkaudesta ja ymmärryksestä heitä kohtaan. Olo on lämmin ja onnellinen. Minä olen valmis antamaan anteeksi. Välillä olen jopa nauranut yhteisille muistoille ääneen: se tuntuu todella hyvältä. Jokainen ansaitsee tällaisen rauhan menneisyytensä kanssa. Myös sinä.

Anteeksiannon täyteistä viikkoa jokaiselle. x

Kuvat: Joanna Suomalainen

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös