Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VAIHTO-OPPILAANA YHDYSVALLOISSA

Moikka kaikille ❤️ Päätin vihdoin julkaista paljon toivotun vaihtovuoteni Yhdysvalloissa -videon Youtubeen. Olin itse vaihtarina lukion toisella luokalla, ja vuosi kuuluu edelleen ylä- ja alamäistä huolimatta elämäni parhaisiin. Jos sinä tai läheisesi mietitte vaihtoon lähtöä, niin suosittelen katsomaan. Videon löydät tästä xx

16-VUOTIAAN ROOSAN PÄIVÄKIRJASTA

Kuten muutama teistä tietänee, aloitin bloggaamisen jo 14-vuotiaana. Silloin olin vielä nuori, polkuaan etsivä tyttö. Eksyin yksi päivä lukemaan vanhoja tekstejäni ja olin yllättäen valtavan tunnemyrskyn pauloissa. Vuoroin itketti ja vuoroin nauratti. Ennen kaikkea kosketti. Siitä heräsikin ajatus – mitä jos julkaisisin uudestaan joitakin 16-vuotiaan itseni ajatuksia? Kertokaahan kommenteissa mitä olette mieltä, niin katsotaan jos näitä tekisi lisää x

21.7.2014 Kaivaten tai kylläisenä


”sinisiä peltoja, tunteja busseissa ja paljon sanottuja tunteita. tärvellä, tärveltyä, tulla tärvellyksi. oppia ne mutkat joita en koskaan opi, itsestäni. olla uskollinen minulle, ennen kuin sinulle, ja jättää taakse jokainen hetki itseinhossa ja tulevaisuuden pelossa. tarttua kiinni auringosta, pilvestä, tehdä se kesäsateessa jossa onnelliset muuttavat paikalleen. koskea unelmiaan paljailla käsillä. tämä oli ennen helpompaa. ei ole sanoja sanottavana, kun aamu on seesteinen ja olen lähellä myöhästyä töistä. istun lattialla katsoen silmiin hidasta kuolemaa ja alan oppia elämään itseni kanssa, nyt, vaikka siitä on kokemusta jo useita vuosia. päivät kuluvat täyteläisinä, kun tartut rohkeasti onneen ilman toista ajatusta, etkä pelkää nauraa vettä silmistäsi. minä kannan pullotettuja salaisuuksia, mutten pullota omiani. te tiedätte niistä paljon, enkä minä arkaile olla kanssanne alaston. yhdessä tai erikseen, kaivaten tai kylläisenä, minä olen täynnä ja tässä.”

Isojen alkukirjaimien puute häiritsee, mutta ihailen tapaa jolla olen pystynyt käymään läpi ajatuksiani kertomatta kuitenkaan tekstissä, mitä elämässäni todella on meneillään. Muistan tuon ajan kuin eilisen ja itken joka kerta (nytkin) tekstiä lukiessani. Silti seuraajilleni se oli vain teksti. Niin hassua. Tähän aikaan minun oli vaikea unelmoida ja löysin onnea pitkälti vain ystävieni suojassa. Valvoin kaikki yöt unettomuudesta kärsien ja haaveilin muiden elämistä. Siitä on tultu pitkä matka eteenpäin kuudessa vuodessa. Muistan myös, että ensimmäisessä kuvassa reiteni olivat mielestäni valtavat ja toisessa käsivarteni hävettivät. Pääsisinpä juttelemaan nuorelle minälle ja muuttamaan tämän ajatuksia itsestään.

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös