DO I DO ENOUGH FOR THE PLANET?

Trigger-varoitus! Jos tämä aihe herättää sinussa vahvoja tunteita, kirjoitathan kommenttisi harkiten tai suljet tämän sivun (netin hienoja puolia- ei tarvitse lukea sisältöä joka ei vastaa omia arvoja). Kyseessä omat mielipiteeni.

Halutessani kirjoittaa ympäristöasioista en ehkä täysin ymmärtänyt miten huteralle maaperälle sitä astuinkaan. Olisi niin paljon helpompaa olla puhumatta tästä aiheesta ollenkaan ja välttää kaikki tähän liittyvä huutelu, mutta selkeästi vedin itseni jo suohon eilisellä Instagram-päivitykselläni. Olin siis noin. 10 000-15 000 muun suomalaisen kanssa marssimassa Suomen suurimmassa ilmastomielenosoituksessa kello kahdesta eteenpäin. Osallistuin kolmen ystävän ja kylttien kanssa. Päivä oli minulle valtavan merkityksellinen. Itkin, nauroin ja pääsin jopa juttelemaan oman eduskuntavaaliehdokkaani kanssa. Mahtavan päivän päätteeksi laitoin kuvan, jossa jaoin ajatuksiani päivän marssista toiveenani inspiroida yhä useampaa aiheen saralla. Aamulla heräsin kommenttiin ”tekopyhyydestäni” ja siitä miten ”menin vain poseeraamaan kyltin kanssa instagramia varten” enkä täten ”voi olla kenenkään esikuva”. Ajattelin, etten tahtoisi herättää someissani näin voimakkaita tunteita, sillä olen todella herkkä muiden ihmisten energioille. Kuitenkin muistin, että sain paljon negatiivista myös ensimmäiseen blogiini, vaikken kertonut sielä lainkaan mielipiteitäni (milloin olin niin hoikka että sain muut tuntemaan itsensä norsuiksi ja milloin kulmakarvani lihottivat minua…) joten miksen mieluummin ottaisi vastaan sitten haukkuja siitä, että puhun itselleni (ja maailmalle) tärkeästä aiheesta? Siispä, marssin minussa eilen herättämiä aatoksia aiheesta:

Minulle ilmastoasiat ovat olleet jatkuvasti mielessä vuosia. Ahdistuin maapallon tilanteesta jo 14-vuotiaana . Revin töpseleitä seinästä ja sammuttelin valoja pakkomielteisesti. Vannoin etten koskaan ajaisi autoa ja kieltäydyin syömästä punaista lihaa. Myöhemmin tulivat kangaskassit, kasvisruokavalio, kirppiskierrokset ja muiden valaiseminen. Etenin sellaiseen pisteeseen, jossa aiheutin perheessäni jatkuvia kinoja, sillä en voinut sietää muiden elämäntapoja ja tein mielipiteeni kuuluvaksi. Painostin ihmisiä katsomaan Cowspiracya ja muita vastaavia dokkareita. Koulussa luennoin useammalle luokalle ilmastonmuutoksesta vielä lukioiässäkin ja lähes jokainen esseeni otti kantaa tähän aiheeseen. Usein seurauksena oli luokan hiljaisuus ja opettajan kehut – välillä esseitäni jaettiin jopa ääneen luokassa. Muistan erään opettajistani tulleen kysymään oliko esseeni totta, sillä en ”näyttänyt ihmiselle joka ajattelisi niin”. Se oli ensimmäisiä hetkiä jolloin ymmärsin, että minusta saatettaisiin tehdä johtopäätöksiä pelkän ulkonäköni takia. Tuntui todella pahalle kuulla, että minua ei välttämättä otettaisi yhtä tosissaan sillä en ”näyttänyt ihmiselle joka kannattaisi näitä asioita”. Mietin pitkän aikaa, ja välillä edelleen, oliko minulla oikeutta ottaa kantaa ilmastonmuutokseen.

Mitä tulee tämän päivän kommentoijaan, en aio sanoa pahaa sanaa ihmisestä, joka seisoo omien arvojensa takana. Harmikseni vain totesin, miten epämotivoivaa tämän päivän aktivismi on. Enää ei tunnu riittävän, että provosoidutaan omia kantoja vastustavista mielipiteistä, vaan nyt on painettava alas jo samanmielisiä, jotta voisi korottaa itsensä jollekin korkeammalle kukkulalle. Not cool, eikä auta ketään. Tällainen ”kaikki tai ei mitään” asenne on todella ongelmallinen. On äärimmäisen luotaantyöntävää kertoa ihmisille, ettei heidän tekonsa ilmaston eteen riitä. Juuri tämä on se asenne joka saa monet ajattelemaan, että heidän on turha edes yrittää. Emme voi olettaa ihmisten olevan valmiita asumaan pimeässä huoneessa syöden vain suomalaisia kasviksia ja säilyttävän mielenterveytensä – on hyväksyttävä myös epätäydellinen eläminen ja keskeneräisyys. Keskustelu kuvani alla päättyi siihen, kun estin kyseisen henkilön, sillä hän alkoi laskea seuraajieni päästöjä näiden Instagram-tilien perusteella. En hyväksy vihapuhetta missään muodossa, en varsinkaan omassa alustassani jossa minulla on se mahdollista estää – etenkään, kun se kohdistuu seuraajiini jotka ovat tulleet paikalle inspiroitumaan ja oppimaan.

Koitan hyödyntää alustaani ja yleisöäni parhaani mukaan. Minusta on mahdotonta käsittää, että on täysin ok elää miten tahtoo niin kauan kun ei sano mitään, mutta jos avoimesti kertoo tekevänsä parhaansa ja pitävänsä ympäristöä tärkeänä ei tämän yksilön paras enää riitäkään. Tiedän useamman todella ison bloggaajan jotka eivät tahdo kanavissaan puhua ilmastonmuutoksesta, sillä eivät yksinkertaisesti tahdo itseään haukuttavan ”tekopyhiksi ämmiksi” – eikä kenenkään pitäisikään sietää sellaista! Mielestäni olisi vain tärkeää nähdä mikä ristiriita siinä on, ettei parhaansa tekevä ihminen saa kertoa sitä ääneen, vaan silloin tartutaan jokaiseen asiaan jonka tämä voisi tehdä paremmin. Etenkin tunnettujen ihmisten mollaaminen aiheesta saa heidät yleensä hiljentymään – näin monet kymmenet tuhannet ihmiset jäävät ilman tärkeää tietoa. Monesti olen myös miettinyt, pitäisikö minun lopettaa bloggaaminen kokonaan voidakseni seistä tosissani arvojeni takana? Olisivatko kantani hyväksyttävämpiä ilman rakasta harrastustani, joka saattaa inspiroida jonkun ostopäätöksiä? Kenties.

Mielestäni on todella tärkeää kannustaa toinen toisiamme positiivisesti, vinkata ystäville kestävämmistä valinnoista ja osoittaa mieltämme tarpeen vaatiessa. Itse lainaan ystävilleni vaatteita, ostan omani pääasiassa kirpputorilta, kierrätän, käytän julkisia tai kävelen, vien mukanani kestokassia ja kestokuppia, en ota hedelmille pussia kaupassa ollenkaan, lahjoitan luonnonsuojelujärjestöille, allekirjoitan vetoomuksia, jaan tietoa ja kannustan muita heidän valinnoissaan. En koe olevani mitenkään parempi kuin kukaan muukaan, mutta tiedän tekeväni parhaani ja se on minulle itselleni todella tärkeää. Mitä enemmän syyllistetään toisia näiden valinnoista, sitä enemmän ajatus siitä että ”ei ole järkeä edes yrittää kun ei siitä ole mitään hyötyä” kasvaa. Asia ei ole mitenkään näin mustavalkoinen vaan jokainen teko on merkityksellinen, sillä jokainen pienikin teko lisää vettä siihen puroon joka lopulta toivottavasti synnyttää virran joka antaa monelle eliölajille (ja ihmisille) hieman enemmän elinaikaa tällä maapallolla. Tiedän, ettei esimerkiksi Hesari tavoita enää nuoria entiseen tapaan ja siksi koen meidän vaikuttajien roolin kasvaneen tässäkin asiassa. On tuotava esille tärkeitä faktoja, joita nuoret eivät välttämättä muuten saisi käsiinsä. Kehumalla ja kannustamalla toisiamme myös motivaatio toimia kasvaa. Rakastan katsoa vinkkivideoita aiheesta Youtubesta ja lukea tekstejä blogeista – näin löydän paljon uutta arkeeni ja inspiroidun entisestään. Tästä siinä on kyse, kannustamisesta muutokseen positiivisen kautta!

Opin jatkuvasti uutta, kehityn ja kasvan. Tiedän etten ole täydellinen, eikä se olekaan välttämättä edes suunta johon pyrin. Tavoitteenani on olla itselleni riittävä ja siihenkin on kulutusasioissa vielä matkaa. Niinkuin edellisessä postauksessani jo ilmaisin – tarvitaan myös lisää tekoja päätäntätasolla niin, että liikumme maana oikeaan suuntaan. Kukaan ei voi tehdä yksilönä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain. Toivoisin että tulevaisuuden poliittinen päätöksenteko ohjaisi meitä siihen suuntaan, ettei yksilölle jäisi itselleen niin paljoa stressiä ja painetta kulutuspäätöstensä seurauksista.

Summa summarum: Koen että jokaisen ihmisen on tehtävä voitavansa – Nyt tarvitaan paljon ihmisiä tekemään parhaansa. Kellään ei ole oikeutta haukkua toisia näiden valinnoista vaan tulee keskittyä siihen, mitä voi itse tehdä inspiroidakseen muita. Kuten moni on minulle ahdistuksissani tokaissut: et voi yksin muuttaa koko maailmaa. En voikaan, mutta yhdessä voimme tehdä paljon – siksi mitä useampi ihminen puhuu tästä aiheesta ja seisoo arvojensa takana, sitä parempi. Mukavaa iltaa jokaiselle xx

Pics: Joanna Suomalainen (kuvien asu lainattu ja kirppistelty, joten alkuperiä ei tiedossa)

THE BIGGEST THING YOU CAN DO FOR GLOBAL WARMING (&IT ONLY TAKES 9 MINUTES)

(Kyseessä omat mielipiteeni aiheesta)

Vaalit ovat aivan nurkan takana, tarkalleen ennakkoäänestys alkaa huomenna. Tuntuu, että politiikan ja viestinnän opiskelijana minun on aivan pakko ottaa kantaa tähän aiheeseen sillä tahdon kannustaa meistä jokaikistä äänestämään. Vaikka tuntuisi, ettei politiikka ole sun juttu tai et siitä paljoa ymmärrä toivon, ettet ihan vielä luovuta tämän postauksen suhteen nimittäin kyseessä on todella tärkeä päätös niin sulle, sun tulevaisuudelle, Suomelle kuin meidän ilmastollekin. Jäin kuukausi sitten tuijottamaan luennoitsijaa suu auki tämän kertoessa Suomen ilmastopolitiikasta. En tiennyt tahdoinko huutaa vaiko itkeä. Toivottavasti osaan sanoittaa hänen kertomansa selkeällä suomenkielellä teille. Se menisi jotenkin näin: Suomen puolueita muodostaessa ilmastonmuutoksesta ei ollut vielä mitään puhetta, joten sen torjuminen ei kuulunut niiden edistämiin asioihin. Tämän johdosta ilmastonmuutos jakaa puolueita kahtia sisältä, sillä niiden jäsenten mielipiteet eroavat niin vahvasti toisistaan. Jotta puolueet voisivat siirtää huomion pois erimielisyyksistään, he sanovat, että ”päätökset tulisi tehdä EU:n tasolla”, eikä Suomessa puolueiden toimesta. Nyt tulee kuitenkin se tärkein: Euroopan Unioni EI VOI tehdä ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä vielä monenmoniin vuosiin, sillä EU:lla ei ole oikeutta puuttua esimerkiksi jäsenmaiden energiapolitiikkaan. Summa summarum: Ilmastonmuutosta hillitsevät päätökset on tehtävä jäsenmaiden sisällä. Suomen on päätettävä omasta ilmastonmuutoksen hillitsemisestään. Päättäjien on puhuttava ilmastonmuutoksesta, sekä Suomen osuudesta siinä ja tehtävä ratkaisuja Suomen yleisessä kannassa asiaan. Itse toivoisin Suomen näyttävän esimerkkiä muille maille toiminnallaan, ja lisäävän tarpeellisia veroja ja antavan tarpeellisia lisiä tukeakseen tiettyjä, kestäviä, valintoja. Esimerkiksi yksi konkreettinen haaveeni olisi, että kauppakeskusten tulisi kierrättää muovijätteensä (valitettavasti monissa kauppakeskuksissa kauppojen sisällä syntyy kiloja muovista pakkausjätettä päivässä mutta työntekijöillä ei ole laisinkaan muovinkierrätys-mahdollisuutta – tuntuu varmasti läpsylle naamaan niille yksilöille jotka tekevät itse kaikkensa oman muovinsa vähentämiseksi, kun toisaalla Suomessa sitä dumpataan kiloja sekajätteeseen…)

On erityisen tärkeää, että etenkin nuoret äänestävät, nythän on kyse meidän tulevaisuudestamme! Ihana @aurorabinder sanoi todella hyvin kantaaottavassa storyssaan ”Ei haittaa, vaikka politiikka ei sulle ole tuttua, mutta on tosi tärkeää tiedostaa, että äänestämättä jättäminen on suoraan vihapuhetta jakavien taskuun!”. Niinhän se on. Viime eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset saivat toiseksi eniten ääniä. Tänä vuonna toivoisin hieman eri tilannetta. Minulle ei ole merkitystä onko sinulle tärkeintä ilmastonmuutos, vanhempainvapaat, tasa-arvo vai kenties halvat julkiset kulkuvälineet kunhan sinä menet vaalipaikalle ja äänestät omien arvojesi mukaisesti! Jos et vielä tiedä ehdokastasi saat hyvän suunnanannon helpolla ja nopeasti esim tästä: vaalikone. Kannattaa myös tsekata puolueen yhteiset kannat, sillä valitettavasti yhden edustajan oma mielipide ei tarkoita, että asiaa edistettäisiin eduskunnassa (yksittäisten kansanedustajien tekemistä lakialoitteista vain 0,1% menee läpi, mutta puolueen yhdessä ajamista asioista tehdään konkreettista edistystä).

Vaalitestien mukaan oma unelmieni eduskunta koostuisi pääasiassa vihreistä, vasemmistolaisista ja feministeistä ja tiedän sen kyllä osuneen naulan kantaan. Se, mitkä puolueet ajavat sun asioita on sun juttu, mutta itse tiedän antavani ääneni ilmasto edellä, sillä koen sen näiden vaalien tärkeimmäksi teemaksi jatkuvasti pahenevan ilmastokriisin takia ja tahdon asioihin päätäntätasolla konkreettista muutosta. Ja pian. Liian harva nuori äänestää ja tällöin lopullinen päätös siitä, miten Suomen varoja jaetaan kaatuu vanhemmalle ikäpolvelle. Mä puhun nyt JUURI SULLE. on hölmöä ajatella, että tällaiset asiat koskee muita muttei itseään´. Niin mäkin joskus nuorena ajattelin, mutta onneksi en ajattele enää. Vitsit miten siistiä on oikeesti vaikuttaa konkreettisesti Suomen päätöksentekoon! Näiden vaalien jälkeen aion äänestää Euroopan Parlamentin vaaleissa siitä, ketkä Suomea EU:ssa edustavat. Ja huh kun on ollut antoisaa jutella ystävien kanssa heidän ehdokkaistaan ja siitä, millaisia asioita kukin tahtoo edistää ja kannattaa. Suosittelen ottamaan puheenaiheeksi – siinä oppii niin paljon uutta toisesta ja toivottavasti toinen oppii myös sun kannoistasi lisää. Avarretaan yhdessä toistemme näkökenttiä ja jaetaan hyvää, koskaan ei voi tietää liikaa tai oppia liian paljoa uutta xx

Lyhyesti ja ytimekkäästi: ennakkovaalit alkavat huomenna, jos olet yli 18 vuotta, ÄÄNESTÄ!

Ennakkoäänestys on 3-9.4 ja vaalipäivä 14.4!

Muista äänestää, meidän kaikkien takia <3 Jos olet äänestämässä ensikertaa, lue miten ja missä vaikkapa tästä!

Pics: @LiisaKivi

DIY GANNI SWEATER

Moikka tyypit ja upeeta alkanutta viikkoa♥! Näiden kuvien ottohetki oli hyvinkin humoristinen, sillä olin juuri ennen kuin aloimme räpsimään huomannut unohtaneeni ensi kertaa avaimet kotiin – ja kämppis oli tietenkin töissä Vantaalla vielä monen monta tuntia. Olimme juuri lähteneet Joannan ja Roosan kanssa luotani, kun huikkasin että ”eikä – mulla olisi ollut kivemmat kengät tähän asuun”. Roosa ehdotti tietenkin, että käydään vaihtamassa vaikka @LiisaKivi jo odottelikin meitä ruokakaupan luona ja sitten se välähti – avaimethan jäivät toisen takin taskuun. Siinä säädössä riitti naurua (myös työmiehellä), kun soittelin huoltomiestä päästämään neljä mimmiä kauppakasseineen sisään ja juoksin hakemaan käteistä työpöydältäni. Loppu hyvin kaikki hyvin – päästiin kämppään ja vietettiin hauska päivä hyvällä ruualla. Eikä kyseinen kämmi pilannut kenenkään fiilistä vaan saatiin siitä enemmänkin hyvät naurut. Tämä on kyllä ehdottomia kerrostaloelämän plussia! Kun lapsuudenkodissani unohdin avaimet kotiin sain odotella ulkona tai naapureilla, että seuraava perheenjäsen saapuu töistä tai koulusta. Ja näitähän kävi usein.

//Hi guys and happy new week!♥ The moment these pictures were taken was pretty funny, because I had just forgotten my keys at home for the first time – and my roommate was of course at work for many hours more. We had just left my apartment with Joanna and Roosa when I was like ”oh, I would have had cuter shoes for this look”. Roosa suggested that we go back and change, even though @LiisaKivi was already waiting for us by the grocery store and then it hit me – I had left my keys in the pocket of the coat I was wearing earlier. We had a lot of laughs when I called the handyman to come let four girls with our groceries in and ran by him to get the money from my desk. I believe we made his day as well, at least he had a good laugh haha. This story ends well; we got in and had a good day with good food. No-ones mood was disturbed by this little misfortune, we actually had a good laugh about it. This is one of the biggest perks of living in an apartment house, had I forgotten my keys at home while living in my childhood house, I had to wait outside or at the neighbors until someone else comes home. And this happened pretty often back then.

Sitten itse tähän lookkiin- tämä villapaita oli toinen tekemäni villis jonka tahdoin heti kiskoa päälleni! Niin pehmoinen ja muhkea, aivan täydellinen Suomen talveen. Kiitän kutomisinspiraatiostani ikuisesti @FashionStatement ia, joka on jakanut blogissaan aivan ihania ohjeita, vinkkejä ja inspistä kutomiseen (tsekatkaa esim. tämä postaus!). Sieltä keksin myös tämän Gannin inspiroiman neuleen, kiitos Reetta! Mietin viime syksynä kovin tekemieni valintojen vaikutusta ympäristööni. Lajittelen roskat, kierrätän, olen kieltänyt ilmaisjakelun, suljen valot ja sähköt perässäni, pyöräilen paikkoihin yms. mutta vaatteistani kertyvä haitta ympäristölle oli minulle ylitsepääsemätön ajatus. Sitten aloin miettiä, jos tekisinkin niitä itse. Nykyään en voi ymmärtää kun näen kaupan ikkunassa tekstin ”villapaita 10€” – en tahdo edes ajatella missä, mistä ja kenen kustannuksella se on valmistettu. Suorastaan puistattaa. Talven alussa oli vuosia siitä kun olin viimeksi kutonut ja nyt olen tehnyt kuusi villapaitaa itselleni. Siis kuusi! Lupaan, että jos tykkää näpertää käsillään niin vauhtiin päästyään on miltein mahdoton lopettaa. En tiedä enää juuri mitään yhtä rentouttavaa. Ja tokihan vaatetta jonka parissa on käyttänyt tunteja myös arvostaa aivan eri tavalla! Sitä ei tule heitettyä pois heti kun alkaa kyllästyttää.

Laitoin muuten tänään Instagram storyihini kyselymahdollisuuden, ja vastailen sielä tämän ja huomisen teidän kysymyksiin, joten ehdotan käymään tsekkaamassa myös sen. Ihanaa päivää jokaiselle! xx

Then about this look – this sweater was the second one I made and I wanted to throw it on immediately! It’s so soft and comfy, the perfect fit for Finnish weather. I’m forever grateful for @FashionStatement who has been sharing the most wonderful patterns, tips and inspiration for knitting in her blog (just check out this post)! Thank you Reetta! Last fall I was really thinking about the impact my choices have for the environment. I sort out my trash, recycle, shut out lights and electricity after me, I bike and all these things, but I couldn’t get over the impact my clothes had on the environment. That’s when I started thinking about creating them myself. The days I can not understand if I see the sign ”sweater for 10€” at a clothing store – I don’t even want to think about where, out of what and at whose cost it has been made. It gives me shivers. In the beginning of this winter it had been years since the last time I knit and now I have made six sweaters myself. Six! I promise that if you like to do things with your hands you’ll get hooked so fast. I don’t know many more things that relax me like knitting does these days. And you of course appreciate an item you have spent hours creating a lot more! You won’t just throw it out when you get bored with it.

I started a little q&a on my Instagram stories today and will be answering you questions the, so I suggest you check it out in case you have anything you’d like to know more about me. Have a great day everyone! xx

Pictures: Roosa Mononen

THE COAT (I CAN’T GET ENOUGH OF)

Moikka kaikille ja oikein ihanaa sunnuntaita!♥ Nämä kuvat nappasi rakas @LiisaKivi matkallamme Bikbokin ja Spaltin järjestämään ystävänpäivä-tapahtumaan. Kyseessä oli todella erikoinen hetki, sillä minä en ollut suunnitellut laisinkaan asukuvia ulkovaatteissani, mutta Liisa nappasi temmokkaasti kameran laukustaan ja sanoi tahtovansa ottaa minusta kuvia nyt tässä. Yleensä tilanne on aivan toisinpäin haha! Mutta mitäpä sitä kieltäytymään ja näistähän tuli todella kivoja, kirkkaina päivinä kun on vaikea saada huonoja kuvia. Rakastan kirpsakoita pakkasia, sillä ne yleensä tarkoittavat myös kaunista talviaurinkoa. Pystyn keskittymään kaikkeen paremmin luonnonvalossa ja myös mielialani on huomattavasti pirteämpi kirkkaina päivinä. Siksi olenkin nauttinut olostani suunnattomasti viimeaikoina, kun olen saanut herätä luonnonvalon sarastukseen ikkunasta. Ihanaa vaihtelua herätyksen pirinälle! Tällä hetkellä majailen kotonani Helsingissä ja opiskelen nenä kiinni kirjoissa ensi viikon tentteihin. Viimeaikoina on tuntunut muuten sille, ettei kukaan varoittanut oikeasti kunnolla siitä miten itsenäistä yliopisto-opiskelu on. Olen kuukausia koittanut saada vastauksia joihinkin kysymyksiin opinnoistani, ja vastaukset ovat olleet joko epäselviä lainauksia opinto-oppaista, viestin palautuminen bumerangina takaisin yhteystietojen ollessa vanhoja tai silkkaa hiljaisuutta. Harmittaa suunnattomasti, jos opinnot viivästyvät vain huonojen kommunikointi-mahdollisuuksien takia, mutta eihän tässä auta kuin yrittää sinnikkäästi ja pitää sormet ristissä, että saan tarvitsemani vastaukset ennen eräpäivää. Kellään muulla vastaavia kokemuksia yliopiston kanssa?

//Hi guys and happy Sunday!♥ These pictures took my love @LiisaKivi on our way to Bikbok and Splat Pr’s Valentine’s Day event. It was a truly extraordinary moment, because I had not planned to shoot my outfit at all, but Liisa took her camera from her back with a temper and said she wanted to shoot me here, now. It’s usually completely the other way around haha! But you don’t say no to her and these turned out pretty nice, it’s hard to get bad pictures on bright days. I love the freezing weather when it means we’ll get gorgeous sunshine. I can concentrate on everything so much better in natural light and my mood is noticeably brighter as well. That’s why I’ve been enjoying myself tremendously, when I’ve been able to wake up to sun rays coming through the window instead of alarm clock going off. At the moment I’m at my house in Helsinki my nouse all up in my books for next weeks exams. Lately I’ve been feeling like no-one really warned me about how independent studying in a university really is. I’ve been trying to get answers to some of my questions regarding my studies for months, and the answers to my mails have been either nothing, unclear quotation from the student handbook or the messages returning to me as boomerangs, because the email has been wrong on schools site. It makes me upset to think that my graduation might get delayed just because poor communication-skills from my school. Fingers crossed that I’ll get the answers I need before the due-date. Have many of you had similar experiences with uni?

Ja sitten tähän itse takkiin! Löysin tämän rakkauden saman mimmin seurassa, kun kävimme Bulevardin uudessa vintage Uffissa – siis mikä paikka! Etenkin nyt tasaraha-päivillä otin ratikan kyseiseen liikkeeseen ihan vain lähteäkseni kotiin kassillisen vintagea kanssa, ja niinhän siinä myös kävi. Tämä takki osui kuitenkin silmiin kierrellessämme liikkeessä ensikertaa. Katsoin ensin mustaa karvatakkia ja totesin sen olevan täydellinen, mutten tahtoisi vuorautua mustaan pimeinä talvi-iltoina. Sitten huomasin tämän ihanuuden roikkuvan hieman taaempana. Se oli rakkautta ensi-sovituksella! Takki on mielestäni täydellinen esimerkki siitä, miten pysyä superlämpimänä tyylillä Helsingin talvessa – ja hintaa sillä oli 30 euroa! Olen sanonut sen tuhat kertaa ja sanonpa sen vielä – mikään ei voita kirpputori-löytöjä! Etenkin jos sulla on mahdollisuudet käydä Stadin kirppiksillä, niin hyödynnä niitä! xx

//And now on to the coat! I found this love while I was hanging out with the same girl and we dropped by Boulevard’s new vintage Uff – what a place! Especially on the discount-days. I took a tram there just to head home with a bag full of vintage and that’s exactly what happened. This coat caught my eye while we were touring a round the store for the first time. I first had my eye on a black faux fur and thought it was perfect, but I didn’t want to be all black in the dark winter-nights. Then I noticed this gorgeous thing hanging on the back. It was love at first try! This coat to me is a perfect example on how to stay qsuperwarm and stylish in the winter – and it only cost 30 euros! I’ve said it a thousand times before and I’ll say it again – nothing beats secondhand-finds! Especially if you have a chance to go shopping in Helsinki’s secondhand shops, do it! xx

Pictures: @LiisaKivi

Vieritä ylös