Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

YHTEISÖN TUKI

Tämän vuoden unelmakartalla korostui sana, jonka myös aamulla Lempeys-korttipakasta nostin. Yhteisö. En usko, että minusta olisi koskaan työskentelemään täysin yksin. Osana työporukkaa olen niin paljon parempi journalisti, bloggaaja ja ihminen. Nautin työstäni, inspiroidun, opin ja ymmärrän, kun ympärilläni olevat ihmiset tukevat tekemistäni ja ovat valmiina pallottelemaan ajatuksistani. Välillä pelkkä hyvä energia huoneessa riittää puskemaan minut parhaimmilleni. Toki kirjoitan, editoin ja teen muuta työhöni liittyvää täysin yksin ja itsenäisesti – mutta yksin kotona se ei onnistu.

Luulin pitkään, etten tarvitse yhteisön tukea. Että voin itse olla itseni ainut motivaattorini ja tehdä itsenäistä työtä läppärillä sängyssä. Tämä on sitä aikaa, kun ajattelin vielä, ettei haaveista kannata kertoa ääneen. Sittenpähän näytän muille kun vihdoin kovalla yksinäisellä työlläni onnistun. Jos puhun tavoitteistani niitä pilkataan, ne varastetaan tai minut lytätään. Kukaan ei kuitenkaan kannustaisi minua, jos tietäisi miten korkealle tähtään.

Nyt istun blogitoimistollamme hymyillen. Pallottelin juuri ajatuksia kollegan kanssa, joka motivoi minua sanoillaan ihan valtavasti. Tässä tilassa puhun haaveistani ääneen, eikä niille naureta. Olen puhunut niistä itse asiassa jo vuoden ja saavuttanut pian kaiken sen, mihin olen Suomessa tähdännyt. Minä olen juuri siinä, mistä alkujani haaveilin. Sen lisäksi olen sellaisessa tilassa, jossa minua motivoidaan. Sen sijaan, että minua epäiltäisiin, kuten aiemmin elämässäni, oikeassa ympäristössä minua työnnetään eteenpäin kahta kauheammin. Unelmiini ja minuun uskotaan. Huomaan, että olen tietoisesti ja tiedostamatta viime vuosina ympäröinyt elämäni ihmisillä, jotka ovat jo toteuttaneet haaveensa ja tietävät, että kaikki on mahdollista. Se on taianomaista. Tällaisella ympäristöllä ja tällaisilla ihmisillä tahdon ympäröidä itseni loppuelämäni. Tässä on hyvä ja voimaantunut olo.

Kuvat: Vilma P.

KYLMÄN SÄÄN PELASTAJA

Olen jo vuosia haaveillut pitkästä puffer-takista, mutten ole raaskinut sellaista ostaa. Syynä tähän on tietenkin ollut se, että omistan jo yhden puffer-takin ja ajattelin sen olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kun kuitenkin sain pr-lahjana näiden kuvien takin, ymmärsin viimein miksi niin moni ystävistäni omistaa molemmat mallit! Pitkä takki suojaa tuulelta, sen kanssa voi istua bussipysäkillä, eikä sen alle tarvitse pakata kaksia housuja, kuten yleensä teen lyhyen takkini kanssa. Lyhyempi takki puolestaan on lämpimin vaihtoehto, kun asun tahtoo näkyvän. Jos vasta nyt hankkisin talvitakkia, päätyisin pitkään yksilöön, jota suosittelen lämpimästi teillekin. Se on kaiken lisäksi niin helppo heittää yöpuvun päälle, kun kauramaito on loppu ja pitää kipaista aamulla kauppaan.

OUTFIT:
COAT – Reserved*
PANTS – Secondhand
SWEATER – DIY
Shoes – Mango
Beanie – Zara

Pics: Joanna Suomalainen

ITSE TEHDYISTÄ VAATTEISTA

Parasta palautetta mitä saan tekemistäni villapaidoista, on järkyttynyt ilme ihmisten kasvoilla, kun kerron tehneeni paidan päälläni itse. Viimeksi sain tällaisen reaktion näiden kuvien ottopäivänä Ellen päätoimittajalta, joka kehui ohi mennen asuni ja pysähtyi sitten paikoilleen kun kerroin paidan olevan uusin tekeleeni. Vuonna 2020 haaveilin, että opettelisin kutomisen lisäksi myös ompelemaan vaatteita. Kaventaminen sujuu jo itsestään, mutta alusta loppuun vaatteen kasaaminen olisi upea taito omata. Harmi, ettei kumpikaan näistä harrastuksista ole erityisen halpa. Villapaitojeni perään kysellään aina, mutta 50 € langoista yhteen paitaan ei tunnu rohkaisevan ketään. Silti, mikään ei ole niin arvokasta, kuin itse tehty vaate. Ja miten ne kestävätkään aikaa!

Ollessani vauva äitini kutoi vanhimmalle siskolleni villapaidan. Teini-ikäisenä tämä lahjoitti sen keskimmäiselle siskolleni ja nyt paitaa käyttää aktiivisesti siskoni tytär. Sieltä paita on luvattu palauttaa taas toisen siskoni lapsille. En malta odottaa, että sukuni nuoret käyttävät vanhoja vaatteitani tulevaisuudessa. Siskontyttöni joululahjatoive olikin minun tekemäni villapaita, jota tämä on sen saatuaan käyttänyt jatkuvasti. Se on parasta kiitosta omasta työstä.

Kuvat: Linda Ekroth

KUIN SYKSYLLÄ

Uskokaa tai älkää, nämä kuvat on otettu viime viikolla. Siis tammikuussa, keskellä Suomen ”talvea”. Siinä missä toisia poikkeuksellisen lämmin sää saattaa ilahduttaa, minua se huolestuttaa niin paljon, että pelkkä asian ajatteleminenkin ahdistaa. Poikkeukselliset sääilmiöt, kuten Norjan talven lämpöennätykset ja kuivuuden ja kuumuuden ruokkimat Australian maastopalot ovat toivottavasti pakottaneet skeptikotkin uudelleenmiettimään ilmastonmuutoksen todellisuutta. On pelottavaa ajatella, että esimerkiksi maailman vaikutusvaltaisimpiin maihin kuuluvien Yhdysvaltojen johtaja ei usko ilmastonmuutokseen, eikä koe tarvetta tehdä päätäntätason muutoksia. Enää ei riitä pelkkä hiilineutraalius, vaan pitäisi päästä kovaa kohti hiilipositiivisuutta. Siinä vasta päättäjille tavoitetta, ympäri maailman. Politiikan näkökulmasta elämme niin mielenkiintoista (pelottavaa) aikaa, että on kieltämättä aika mahtavaa olla politiikan ja viestinnän opiskelija, kun luennoilla pystytään käsittelemään ajankohtaisia aiheita. Enää ei harmita, että kevään kurssit ovat lähes kokonaan politiikkapainotteisia.

Juuri nyt pelottaa, onko jo liian myöhäistä. Tuleeko vihreistä talvista seuraaville sukupolville normaali asia ja lumesta pelkkä muisto? Tuleeko juomakelpoisen veden kriisi jo meidän elinaikanamme? Synnyttääkö ilmastonmuutos pakolaiskriisin seuraavina vuosikymmeninä? Nämä ovat osa niistä syitä, miksi jokaisen pitäisi puhua aiheesta epätäydellisyydestään huolimatta ja tehdä arjessaan niitä muutoksia, mitä voi. Jos jokainen ajattelee, ettei mitenkään voi vaikuttaa, ei kukaan tee mitään. Yhtä täydellisestä vihreää kuluttajaa parempi on kymmenen epätäydellistä. Näihin ajatuksiin. Toiveikasta viikkoa jokaiselle x


Lisää aiheesta:
Muodikkuus maksaa?
Helsingin parhaat kirpputorit keskustan tuntumassa
Teenkö tarpeeksi?
Älä osta mitään -päivä
Suurin asia, minkä voit tehdä ilmaston eteen

OUTFIT:
SCARF – Marja Kurki
EARRINGS – Bik Bok*
BAG – Furla
SHIRT – Kappahl*
SHOES – Adidas
COAT & PANTS – Borrowed

Pics: Roosa Mononen

Vieritä ylös