Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MUSTA VIIKKO JA REHELLISIÄ AJATUKSIA KULUTTAMISESTA

Voiko vaikuttaja, etenkin muotivaikuttaja, olla koskaan vastuullinen? Tätä kysymystä joudun kysymään itseltäni lähes päivittäin, kun mietin, millä oikeudella tätä työtä teen. Tarkoitukseni ei ole koskaan kannustaa kuluttamaan ja ostamaan uusinta muotia, mutta voivatko asuni rohkaista tällaista käyttäytymistä? Takuulla. Voiko tekstini? Ainakin tavoitteeni on se, että eivät. Tahdon uskoa siihen, että sisältöäni luetaan ajatuksella ja arvoni heijastuvat siitä läpi. Tiedostan kuitenkin, ettei tämä tavoite aina toteudu ja jotkut voivat käyttää sisältöäni silkkana syynä ”tarvita” lisää. Se surettaa. Tiedän kuitenkin miksi tätä hommaa teen; tahdon inspiroida kestävämpää kuluttamista, onnellista elämää ja mielen hyvinvointia. Tahdon ilmaista itseäni ja jakaa rakkauttani muotiin. Tahdon olla minä, häpeilemättä ja näkyvänä. Kuluttaminen ja sen kannustaminen eivät kuitenkaan kuulu arvoihini ja siitä puhumme tänään tässä postauksessa.

Enää vuoden kulutusjuhlaksi ei riitä vain musta perjantai. Nyt on musta viikko, cyber-maanantai ja cyber-viikko. Itse asiassa tarjouksia on vuoden ympäri – onko kukaan enää valmis maksamaan tuotteesta sen täyttä hintaa?

Osallistuin perjantaina Suomen muoti- ja tekstiili RY:n vastuullisuus ja vaikuttaminen koulutuspäivään, jonka aikana kuulimme puheenvuoroja eri brändeiltä ja opimme eri keinoista olla tietoisempia ja vastuullisempia kuluttajia ja ennen kaikkea vaikuttajia. Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuuden aloista ja siinä on tapahduttava muutosta; yritysten on otettava vastuu tekemisistään. Päivän aikana huomautettiin, että koskaan aiemmin ei ole ollut näin halpoja vaatteita ja se, että kuluttajien mielestä 50 euron paita on liian kallis kertoo vääristyneestä mielikuvasta siitä, mikä on vaatteen todellinen hinta. Miten viiden euron paita voisi koskaan olla valmistettu niin, että se on kestävä, kunnollista materiaalia ja sen tekijälle on maksettu reilu palkka? Tiedän, että minun on helpompi sanoa liian matalista hinnoista, sillä saan vaikuttajana ilmaisiksi kosmetiikkaa ja joskus jopa vaatteita. Sitä en ala koskaan kiistämään. Minulla ei siis ole tarvetta käydä ostoksilla. Kävin viimeksi vaatekaupassa ostoksilla kaksi vuotta sitten. Sen sijaan kirppistelen kaiken mitä tarvitsen työni ulkopuolella ja koen sen olevan parhaita päätöksiäni ilmaston hyväksi – muodikas voi olla myös käytetyillä vaatteilla. Siihen koitan täälläkin aina kannustaa. Globaali vaatteiden tuotanto on KAKSINKERTAISTUNUT 2000-luvulla ja pikamuodin myyntiennätyksiä rikotaan edelleen. Kuluttajanäkökulmasta pikamuoti on lopulta asennekysymys. Kysymys siitä, mietitäänkö ostosta hetkellistä mielihyvää pidemmälle. Yksittäisen kuluttajan pitäisi miettiä miksi ostaa ja keneltä ostaa – lisäksi tuotteen käyttöikä on yksi merkittävimpiä tekijöitä kun mietitään sen luomia saasteita. Kymmeniä vuosia käytössäsi kestävä ajaton vaate on varmasti parhaita kulutuspäätöksiäsi ilmaston kannalta.

näin cyber-mondayn alla tahdon huomauttaa, että palauttamiset ja niistä koituvat liikennesaasteet vaikuttavat merkittävästi vaatteen luomaan saastemäärään. ole siis tarkkana myös nettiostoksillasi, vaikka palauttaminen olisikin ilmaista.

Sanomattakin lienee selvää, etten minä tai lähipiirini hankkinut mitään uutta mustana perjantaina. Ne meistä, jotka olivat odottaneet hyötytarvikkeen tulevan alennukseen kuukausia tietenkin hyödynsivät alennuksen – mikä on ansaittua. Väärä asenne kuluttamiseen kuitenkin on se, että ostetaan nyt niin paljon kun lähtee, kun halvalla saa. Käyttämättä jäänyt vaate on suurimpia ilmastosaasteitasi, koska koko sen luontiprosessi langasta Suomeen kuljettamiseen on ollut aivan turha. Tämä tieto kirpaisi myös omaa mieltä, kun mietin kuluttamistani, etenkin nuorempana. Päivän aikana tuli myös ilmi, että kuluttajakunta on erittäin kahtia jakautunutta. On tietoisia kuluttajia ja niitä, jotka eivät tahdo tiedostaa tai joita ei vaan todella kiinnosta – ja nämä kaksi ääripäätä ajautuvat jatkuvasti yhä kauemmas toisistaan. Toivoisin voivani sisällölläni tuoda jotakin molemmille. Niille, jotka kaipaavat inspiraatiota kestävämpään kuluttamiseen ja niille, jotka kokevat tilanteen aivan toivottomaksi. Tiedostavien kuluttajien määrä Suomessa on tutkimusten mukaan vain 10-30 prosenttia – se tarkoittaa sitä, että 70-90% suomalaisista kaipaa lisää inspiraatiota kestävämpään kuluttamiseen ja vihreisiin valintoihin. Moni sanoo syyksi hinnan – ekologisen vaatteen ei kuitenkaan tarvitse olla kallis. Tällä hetkellä istun junassa päälläni Zero Wasten t-paita, jonka valmistamiseen ei ole käytetty litraakaan vettä, mutta jolla on hintaa vain 19,90€. Niinpä. Satsataan mieluummin muutenkin muutamaan rakkaaseen vaatteeseen, kuin satoihin heräteostoksiin. Se tekee pitkällä tähtäimellä valtavan eron.

Yksikään kuluttaja ei voi olla täysin vastuullinen. jokainen voi silti tehdä jotakin paremmin.

On varmasti vielä paljon mitä voisin itse tehdä paremmin ja tahdon sitoutua jatkuvasti kasvamaan. En kuitenkaan koskaan tule olemaan täydellinen kuluttaja, niin kuin ei valitettavasti yksikään teistäkään. Jatkuvasti voi kuitenkin koittaa parantaa ihan pienilläkin teoilla. En ehkä shoppaile, mutta aion esimerkiksi tulevaisuudessakin lentää näkemään perhettäni valtameren toiselle puolelle. Nyt tietoisena kuluttajana ymmärrän kuitenkin kompensoida lentoni, valita suoran reitin ja uudenmallisen koneen. Kannustetaan toisiamme parempiin valintoihin inspiroiden syyllistämisen sijaan ja muistetaan, että meistä jokaisella on lopulta sama tavoite. Kaikista tärkeintä on ostaa oikeaan tarpeeseen ja vaalia omistamiaan vaatteita ja muita esineitä pitkään. Ihanaa uutta ja aurinkoista viikkoa jokaiselle <3

Lue minulta myös: ”Muodikkuus maksaa?”, ”Helsingin parhaat kirpputorit”, ”Älä osta mitään -päivä”, ”Miten shoppailla ekologisemmin?”

(Tämäkin) asu kuvauslainassa: HATTU – KN Collection TAKKI – 2NDDAY/Zalando HAME – Topshop/Zalando KENGÄT – Björn Borg LAUKKU – Unisa

Lue myös muita kiinnostavia bloggauksia aiheesta: ”Black Friday ei ole ratkaisu pienituloisten ongelmiin” & ”Vihreämpi perjantai” Valitettavasti, vaikka kuinka etsin en löytänyt enempää blogipostauksia aiheesta – toivottavasti näin tärkeästä jutusta ei vaieta vain kritiikin pelon takia. Onko teillä vinkata minulle lisää postauksia, joista saisi inspistä? xx

Pics: Joanna Suomalainen xx

TERVETULOA

Hello ihanat ihmiset ja tervetuloa mun uuteen blogikotiin <3 Toivottavasti tää tuntuu pian jo yhtä kotoisalle teistä kuin musta. Viimekuukaudet ovat olleet niin kiireisiä, että heikompaa olisi hirvittänyt, mutta onneksi tänään hyvästelin koulun ja kirjaston hetkeksi ja marssin lomalle (tai siis…meidän blogitoimistolle). Vielä ei tunnu ollenkaan siltä, että loma koulusta olisi alkanut, mutta kai sen huomaa viimeistään ensi viikolla kun herätyskello ei pärisekään tunnille. Kuten Instagramissa (@roosarahkonen) jo kerroin, työt Cosmossa ja blogin kanssa jatkuvat kuitenkin normaalisti ainakin seuraavat viikot ja sitten suunnitelmissa on pitkä joululoma jota odotan innolla. Joululahjat olen hankkinut jo hyvissä ajoin, vielä pitäisi hakea kierrätettävää lahjapaperia ja laittaa ne valmiiksi. Miten teillä menee? Joko joululoma lähenee? Palataan taas pian xx

KIRJE 18-VUOTIAALLE ITSELLENI


18-vuotiaana olin aivan hukassa. Kyyneleet nousevat silmiini kun yritän edes ajatella sitä aikaa. Siinä iässä ollaan isojen päätösten edessä ja tuuliviireinä tunteiden kanssa – enkä minä ollut mikään poikkeus. 18-vuotias minä, tämä on sinulle.

Hei Roosa!


Tottakai takaisin Suomeen paluu oli rankkaa, etkä ollut valmis sen tuomiin kipuihin. Aamuisin keuhkoihin sattuu itkemisen jäljiltä ja luulet, ettet tule enää koskaan olemaan normaali. Mikä edes on normaalia? Olen pahoillani, etten ottanut aikaa käsitellä asiaa, vaan hukutin suruni 17-tuntisiin työpäiviin ja itkin öisin salaa laiturilla. Vaikka tulet kohtaamaan elämässä vielä kipua, jota et nyt osaa kuvitellakaan, ei mikään fyysinen kipu todella vedä vertoja sydämen särkymiseen. Kunpa olisin osannut auttaa sinut hakeutumaan hoitoon, puhumaan jollekin siitä, että nyt on paha olla. Kunpa ymmärtäisit nojautua ystäviisi etkä laittaisi aina urheaa naamaa päälle. Sinun ei tarvitse hävetä suruasi ja sen tuomaa epätoivoa ja kyyneliä. Vetäydyt niiden takia ystävistäsi, minkä ymmärrän. Olisinpa osannut kertoa sinulle, ettei kukaan voi olla kaikkea kaikille, eikä tarvitsekaan – etkä sinä ole vastuussa kenenkään toisen onnesta.

Ymmärrän hyvin, miksi päätit lopettaa blogisi. Et tiennyt enää mitä sanoa tai kirjoittaa, eikä se tuonut iloa. Silloin on oikea aika lopettaa. Panikoit, sillä muut tuntuvat liikkuvan elämässä eteenpäin nopeammin kuin sinä ja suuntasi on aivan hukassa. Olisinpa osannut laittaa sinut kaiken muun edelle. Olen pahoillani, että poltin sinut loppuun enkä koskaan antanut sinulle sitä armoa tai myötätuntoa, jota tarvitsit. Olen pahoillani, että sydämesi särkyi ja hukutit tunteesi ja ahdistuksesi alkoholiin ja bileisiin. Olisinpa jo silloin ymmärtänyt, ettei ulkopuolinen hyväksyntä tuo onnea ja että oikeiden ystävien edessä saa myös itkeä ja kotonakin voi puhua asioista. Kiitos, että käyt isovanhempiesi luona juttelemassa. Tulet itkemään heidän menettämistään ja muistelemaan rakkaudella yhteistä aikaanne vielä monina yön pimeinä tunteina.

Kävelet aamuisin kouluun täristen, sillä ystäväsi ovat jo valmistuneet etkä tunne enää ketään. Sinua ahdistaa. Kunpa et ottaisi koulumenestystäsi tai muiden mielipiteitä niin vakavast. Kaikki ne yöt jotka valvot lukien tentteihin ja murehtien, voisit nukkua. Ja mitä tulee tähän paikkaan jossa vihaat asua; vasta myöhemmin tulet ymmärtämään kaiken sen hyvän jota pienessä kunnassa kasvaminen sinulle antoi ja tulet vielä muistelemaan tätä aikaa haikeudella. Osaisitpa nauttia siitä jo nyt.


Olisinpa tehnyt enemmän auttaakseni sinua jaksamaan ja hakenut apua, mutta jotkut asiat on tarkoitettu opittavaksi kantapään kautta. Lohdutukseksi tahdon kertoa, että palaat toiseen kotiisi vielä jokaisena kesänä ja ystäväsi pysyvät elämässäsi aivan kuten ennenkin. Neljän vuoden päästä olet juuri sielä, mistä nyt haaveilet. Helsingissä, unelmatyössäsi, yliopistossa, upeita ihmisiä ympärilläsi. Tunnet olosi päivä päivältä voimakkaammaksi, eikä sinulla ole suuria huolia. Olet mieleltäsi aivan eri paikassa. Enää et anna itseäsi pompoteltavan, eikä kukaan käytä sinua hyväkseen. En voi luvata, etteikö romahduksia tulisi enää, mutta nyt tiedät mistä saada apua ja osaat tukeutua ystäviisi. Kiitos nuori Roosa, että jaksat kannatella murheitasi ja kipujasi niin vahvana ja uskoa unelmiisi. Kiitos, että itkunsekaisenakaan et luovuta, vaikka välillä tahtoisit. Kiitos, että toit minut tähän pisteeseen. Kiitos, että jaksoit. Kiitos.



Rakkaudella, Roosa.

Katso video, jossa luemme Adaman kanssa kirjeet itsellemme tästä.

IHMISYYDESTÄ

Olla inhimillinen, ihminen, tavallinen. Tuntea surua, iloa, takapakkeja, onnistumisia. Haaveilla, satuttaa, tulla satutetuksi. Jäädä ulkopuolelle, erottua, onnistua isosti. Tuntea onnea, yksinäisyyttä, hylkäyksiä. Hakea apua, olla avuksi, asettaa rajoja, suostua ja kieltäytyä. Olla ihminen ihmiselle, kohdata kasvokkain. Erota. Kadehtia, haaveilla, nauraa, pakahtua. Olla täynnä, täyteläinen, tyhjä. Tietää elävänsä. Miettiä kuolevansa. Suuttua, lähteä, tulla, ihastua. Tuntea negatiivista, positiivista ja neutraalia. Olla tyytyväinen, masentunut, epävarma ja rohkea. Ahdistua ja panikoida. Hymyillä tyhjin silmin, tietää mitä se merkitsee. Tuntea tunteita, olla turta, itkeä sängyssä, nauraa kainalossa. Tuntea niitä universaaleja tunteita, joita aina luulee, että tuntee vain yksin. Olla inhimillinen, ihminen, tavallinen. Tuntea.

Haetaan apua, ollaan avuksi ja asetetaan rajoja. Ihanaa viikkoa, sulle.

Pics: LAURA

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös