SCHOOL CLOTHING & FEELING GOOD

Moikka kaikille ja upeaa sunnuntaita♥ Postauksen nimi sen kertookin, olen päässyt taas osallistumaan luennoille ja perjantaina jopa tenttiin! En osaa sanoin kuvailla mitä se merkitsee minulle ja tentin jälkeen lähetinkin parhaalle ystävälleni viestiä että ”ei hitto miten siistiä, olo on kuin lottovoittajalla!!!!!!” – Siis yhdestä tentistä jonka tuloksia en edes tiedä? Niinpä! Miettikäähän mikä onnen purkaus täältä tulee, kun pääsen ensimmäistä kertaa mukaan niihin vähän hauskempiin elämän kokemuksiin haha. Tehtyäni koulussa pienen alanvaihto-kokeilun on materiaalin määrä triplaantunut, siitä olikin jo hetki kun viimeksi luin 500-sivuisia kirjoja tieteellistä tekstiä… Eli blogille ei ole tällä hetkellä ihan yhtä paljon aikaa kuin yleensä, mutta kirjoittelen aina kun ehdin, omaksi iloksenihan tämä lähtökohtaisesti on! Tämä asu on siis yksi niistä, joita on näkynyt päälläni koulussa. Tykkään kerrostaa asuni kouluun poikkeuksetta, sillä eri luentosaleissa lämpötila vaihtelee huomattavasti ja olen kantapään kautta oppinut, että on mukavampi keskittyä hikoilun tai palelemisen sijaan itse aiheeseen. Muistatteko muuten kun kirjoitin, että monet lempi-vaatteistani ovat super-vanhoja? No, sekä kuvien musta neule, että alta pilkottava toppi ovat lukio-aikaisia ostoksiani, eli nähneet elämääni viitisen vuotta ja yhteistä taipaletta on vielä hurjasti edessä. Sen siitä saa kiitokseksi, kun on kerrankin osannut miettiä, että mitäköhän sitä kehtaisi käyttää vielä myöhemminkin elämässä haha.

Hi guys and happy Sunday♥ The headline says it all, I’ve been able to get back to lectures and on Friday I even attended a test! I cannot put into words what it means to me and after the test I texted my bestie saying ”So freacking cool, I feel like I just won the lottery!!!!!!!” – And this is the reaction for participating in a test? Yep! You can only imagine how I’ll be acting once I get back on to doing some more fun stuff haha. After doing a little shift on my studies at school the amount of work I have for classes has tripled. It had been a while since the last time I read books that contained over 500 pages of scientific text… So I don’t have as much time for the blog as I’m used to having, but I’ll be typing whenever I have the chance, this is mostly for my own enjoyment after all! This outfit is one of many that I’ve worn to school. I always layer my outfits for lectures, because the temperatures can differ so much between different rooms and I like to have my focus on the subject instead of thinking how miserably hot or cold I’m feeling. Remember when I said that a lot of my favorite clothes are super old? Well, both the sweater and the shirt underneath in these pictures were bought during my time in high school, so they’ve been with me for around five years and we’re counting. That’s what you get when you think about what your future self would also like to wear, good job young Roosa haha.

Uskon todella vahvasti, että kaikella on tarkoitus ja luojan kiitos että uskon. Muuten en varmastikaan olisi tässä missä nyt olen, vaan tiputtautunut matkasta jossain sairauteni toisen kuukauden kohdalla ja manaisin kurjaa elämää sängyn pohjalla, vielä kuukausienkin päästä. Sen sijaan olen täynnä uutta intoa, sellaista, että vitsi mihinköhän kaikkeen pystyn tänään ja miten upeaa, että aina aamuisin on uusi mahdollisuus! Se tuntuu uskomattoman hienolta. Siltä, että tulevaisuus on ihan täynnä toivoa. Käsitykseni kaiken tarkoituksellisuudesta sai myös lopullisen vahvistuksen, kun uusi hoitoni alkoi viime maanantaina (!!!!!) ja paikalla kohtaamani ammattilainen sanoi, että minun tulisi todella olla kiitollinen siitä, että sairauteni puhkesi. Jollei se olisi pysäyttänyt kehoani nyt, olisi elämäni voinut loppua lyhyeen, todennäköisesti ennen neljääkymmentä. Siispä. Ihan kaikella mitä elämässä tapahtuu, niin hyvällä kuin huonollakin on tarkoituksensa ja tämä olisi meidän kaikkien niin tärkeää pitää mielessämme! Vaikket uskoisikaan mihinkään ”universumihöpinään”, niin se on fakta, että asenne ratkaisee tilanteemme. Olen niin ylpeä itsestäni, millaisen asenteen olen vuosien varrella onnistunut itselleni rakentamaan ja jota edelleen rakennan. Vaikeuksien kautta voittoon. Aina. Upeaa alkavaa viikkoa jokaiselle xx

I believe big time that everything happens for a reason and thank God that I do. Otherwise I would probably not be here, but somewhere deep in my sheets cursing at how miserable life is, even months from now. Instead, I’m full of new energy, I wake up in the morning full of hope, excited about what I’ll be able to do on this new day! It feel amazing, like I have a future full of new chances. I got reassured on my belief last Monday when I started my new treatment (!!!!) and the professional I met there told me, that I should be very grateful that I got sick. See, if it hadn’t stopped my body now, my life would have ended short, probably before turning forty. So. Every single thing, good or bad in our lives has a meaning and this is so important for us to realize! Even if you don’t believe in any ”Universe-nonsense” it’s a fact, that our attitudes build our realities. I’m so proud of myself for the attitude I’ve built during the past years and continue to build this day. Through difficulties to the stars. Always. Have an amazing new week xx

Pictures: Vilma Vitikka

SOMEN HAITAT & HETKESSÄ ELÄMINEN

Teksti somen haitoista nuoreen mieleen ja vaikutuksesta hetkessä elämiseen. Miten some todella vaikuttaa meihin ja miten somettomuus voi muuttaa meitä?

Viime aikoina mielessä on ollut aika – tarkemmin se, miten tahdon aikani käyttää. Muistelin kultaista nuoruutta, aikaa ennen iPhoneja, jolloin keskustelut käytiin kasvokkain. Tuolloin livahdin Instagrammiin ja selfie-kameraan vain satunnaisilla välitunneilla parhaan ystäväni puhelimella: pystyin keskittymään tentteihin lukemiseen tunteja, jopa päiviä kerrallaan. Nyt monta vuotta sosiaalisen median käyttäjänä oltuani on vaikeaa edetä edes mielenkiintoisessa kirjassa kolmea sivua ilman, että ajatus herpaantuu tai käsi hiipii puhelimelle. Meistä on todella tullut huomaamattamme täysin riippuvaisia. Todisteet ajatuksiini sain muutama viikko sitten ladattuani Moment-sovelluksen puhelimeeni. Se näytti kuinka paljon aikaa käytän päivässä puhelimellani – vastaus oli ensimmäisenä päivänä huimat neljä tuntia! Vaikka se kuinka keskivertomäärä onkin ja vaikka teen puhelimella myös työasioita, en todellakaan tahdo käyttää kolmasosaa päivästäni tuijottamalla ruutua. Enhän oikeasti hyödy siitä mitään. Päätös vähentää oli sillä selvä.

Lately, I’ve been thinking a lot about time – more specifically, how I’m spending mine. Thinking back to my youth, the time before smart phones, all conversations were held face to face. Back then I only got to take a peek of a selfie-camera and Instagram from my best friends phone during study breaks. Back then I was also capable to study for exams hours if not days at a time. Now, after consuming social media for years it’s hard to concentrate on even the most interesting book for three pages, without starting to think about something else or my hand automatically reaching towards the phone. We have become so addicted without noticing. I got proof for my theory a few weeks back when I downloaded an app called Moment on my phone. It showed me how many hours I spent on my phone in a day – the answer on my first day was a striking 4 hours! No matter how average of a time that may be and even if I work on my phone as well, I am totally not planning to spent one third of my day staring at a screen! It doesn’t give me anything. My decision to learn to live with less was clear.

”Maailma ei kaadu, vaikken kolmeen tai neljään tuntiin ole vastannut viesteihini tai katsonut Instagrammiin.”

”The world won’t stop turning even if I haven’t answered my texts or checked my Instagram in four hours.”

Viimeisen viikon olen käyttänyt päivässä puolitoista tuntia puhelimella ja se on tuntunut todella sopivalta määrältä. Mitä sitten tein kun en ollut ruudun äärellä? Luin kirjan, juoksin, kävin vanhempieni kanssa mökillä, herätin henkiin rakkaita ihmissuhteita ja yhteyksiä, kävin kahden tunnin kävelyllä lapsuudenystäväni kanssa, valvotin parasta ystävääni lentokentällä kunnes nukahdin itse ja keräsin kaiken rohkeuteni kohdatakseni kasvokkain asian joka oli vaivannut minua vuosia. Mukaan on kuulunut myös leffailtoja, huutonaurua, tunteja vieneitä keskusteluja, pitkiä autoajeluita, auringon ottoa, lämpimiä halauksia ja kirpputori kierroksia. Vaikken näistä asioista voikaan kiittää yksinään somettomuutta, niin kaiken kaikkiaan juuri nyt, tällä hetkellä, tuntuu hyvältä. Ja se on kaikki, millä on koskaan merkitystä. Oikeasti.

During the past week I’ve spent an hour and a half on my phone per day, and it’s really felt like a good amount. What have I been unto when I haven’t been on my phone? I read a book, ran a lot, visited our summer cottage with my parents, brought back to life some dear relationships and connections, went on a two-hour long walk with a childhood friend, helped my bestfriedn stay woke on the airport till I fell asleep, and gathered all my courage to go face-to-face with something that has bothered me for years. Past days have also included movie nights, screaming laughter, talks that have lasted hours, long car drives, sunbathing, warm hugs and flea market tours. All in all, right now, n this moment, I’m feeling good. And that’s all that matters. Really.

Miten somettomuus on muuttanut minua? En todellakaan ole väittämässä, että vähempi aika puhelimen ääressä olisi täysin mullistanut elämäni, vaan että minulle on tehnyt todella hyvää keskittyä omaan elämääni sen sijaan, että häiritsisin keskittymistäni jatkuvalla puhelimen näpräyksellä ja toisten ihmisten elämien tuijottamisella. Olen viime aikoina lukenut paljon siitä, miten moni julkimo on vetäytynyt sosiaalisesta mediasta, sillä nämä kanavat ovat häirinneet heidän mielenterveyttään. Ymmärrän hyvin, miksi oman elämän jatkuva tiedostettu ja etenkin tiedostamaton vertailu on pahasta. Mitä enemmän odotuksia ja vertailun kohteita itselleen asettaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulee jatkuvasti pettymään omiin saavutuksiinsa – ei väliä miten suuri ne todella ovat.

I’m not trying to say that giving up my screen time has really changed my life, but that it’s been good to focus on my own life instead of distracting myself with my phone and spending time staring at other people’s lives. I’ve read a lot lately about how many celebrities have deleted their social medias, because these channels have impacted their mental health. I can see very well how continuously comparing your life to others might affect your well-being.

Olen huomannut, ettei sosiaalinen media, niinkuin monet muutkaan asiat, tee onnelliseksi, ellet itse jo ole onnellinen. Viimeiset puoli vuotta on ollut minulle kaikin puolin elämäni haastavinta aikaa, mutta ystävien kanssa ollessani se kaikki unohtuu. Uusi sääntöni onkin laittaa puhelin aina älä häiritse- tilaan laukkuuni kun näen kavereita. Tällöin unohdan helposti sen olemassa olon kokonaan ja voin keskittyä siihen tärkeimpään. Samaa olen alkanut harrastaa myös kotona – jopa siivoamiseen keskittyy paremmin, kun puhelin ei ole käsi etäisyydellä. Olen tehnyt myös merkittävän havainnon: Maailma ei kaadu, jos en kolmeen tai neljään tuntiin ole vastannut viesteihini tai katsonut Instagrammiin.

I’ve come to notice that social media does not have the capability to make you happy. The past six months have been the most challenging time of my life in every way, but being with friends makes me forget all about it. My new rule has been to set my phone on ”do not disturb”-mode and in my bag whenever I’m seeing friends. This way I forget about its existence. I’ve also began to do the same at home – surprisingly I concentrate better on even cleaning when my phone is not right where I can reach it. During this time I’ve made a significant notice: The world doesn’t collapse, if I haven’t answered my texts or checked Instagram in four hours. It just does not.

Onpa ihanaa pitkästä aikaa jakaa teille, miltä tällä puolen ruutua todella tuntuu. Hetkessä eläminen on yksi haastavimmista taidoista, mutta suosittelen sen harjoittelua meille kaikille! Luulen, että se tulee todella olemaan sen arvoista. Paljon rakkautta xx

Oh how much I loved to share with you guys how I feel. Focusing on the current moment is one of the most challenging, but I recommend we all spent some time practicing it! I think it’ll pay off in the end. Much love xx

Lisää aiheesta täälä: SOMETON ELÄMÄ

THE BEST THING ABOUT DOING WHAT I DO

Moi kaikki!! Toivottavasti teidän viikot on lähteneet mahtavasti käyntiin! Omasta puolestani voin sanoa, että viikko on saanut loistavan alun. Päivät ovat kuluneet toimistollamme, jossa nämäkin kuvat otettiin. Menossa olivat päivän toiset kahvit pitkän kirjoittamis (ja höpöttely) päivän päätteeksi, parikymmentä minuuttia ennen kuin toimisto sulki ovensa. On kuljettu pitkä matka siitä kun aloitin tämän blogin tavoitteenani vain päästä jakamaan asujani samanhenkisten ihmisten kanssa. Vaikka se oli alle vuosi sitten, tuntuu että tuskin muistan sitä aikaa, ja sitä millainen blogini silloin oli!

Hi guys!! Hope you all are having a great week going on! I know mine has for sure been good. I’ve enjoyed a lot of time at the office, where these pics were taken too. It was after a long day of typing (and chatting) with our second cups of coffee, just 20 minutes before our workday was done. When I started this blog my passion was to share my outfits with like-minded people (read: people who don’t judge). We’ve come a long way since then, thought that was under a year ago! I feel like I hardly remember how my blog was back then.

Tämän blogi-matkan aikana olen ymmärtänyt, että tälläkin alalla kaikista hienointa ovat ihmiset, joita saa tavata. Me ihmiset todella tarvitsemme aitoja yhteyksiä, naurua ja turhautumisten ja onnistumisten jakamista (jopa tietokonetyössä). Siksi olen RAKASTANUT toimistollamme työskentelyä. On ihanaa istua päivää kollegani kanssa tai kirjoittaa blogia muiden upeiden bloggaajien kanssa heidän vieraillessaan.

Näitä kuvia katsellessa ei tulisi mieleenkään, että minä ja @LiisaKivi todella juttelimme kahdestaan ensi kertaa vasta muutama päivä aiemmin. Nämä saman tien muodostuvat yhteydet ovat mikä tekee tästä alasta niin upeaa – luet jostakusta ja tämän elämästä ja tiedät että teillä klikkaisi heti – ja sitten kun tapaatte se tapahtuu niin vaivattomasti. On parasta ettei näin itsenäisen hommankaan tarvitse koskaan olla yksinäistä xx

To this day I’ve discovered that the greatest treasure of this journey has actually been the people I’ve got to meet in real life. We as people truly need those human connections, laughter and sharing our frustrations and victories (while working on the computer as well). That’ why I’ve LOVED having the office, where I get to work with my colleague and also write my blog with amazing bloggers when they visit.

Looking at these pictures you would never think me and @liisakivi truly connected just a few days before. It’s the instant connections this field offers that make it so great – you read about someone or their life and you just know we would instantly click-and when you meet it just happens so effortlessly. It’s the best that even when doing something alone you never have to be lonely xx

People and heart-to-heart connections are, at the end, the thing that make this human world go around

Huge thank you for the pictures Joanna Suomalainen, sorry that we couldn’t stop chatting even for the pics <3

ABOUT FREEING YOURSELF & WHERE AM I NOW

Hi guys and happy June!♥ Let’s hope the weather will treat us as nicely during this month as it did in May! I told you earlier that I escaped my hectic life in Helsinki and traveled to Lahti, and that I was also thinking about going to my summer cottage from there. Well, now I’ve spent an entire week at the cabin just enjoying my own company. It’s unbelievable how hard it is for me to spent time by myself in Helsinki, where the temptation to join activities is huge all the time. Here in the middle of the forest I’ve finally gotten to relax completely without any distractions. I’ve read three interesting books, swam in the lake, slept 12 hours per night and watched nonsense tv-shows laughing out loud. I’ve had to relax when I haven’t been able to go to work, reply to my friends texts ”okay I’ll be right there” or overfill my calendar with plans. I love being in nature anyway. Our family has been going to the cottage every weekend ever since I was young and in Lahti we live 100 meters from the lake (when living there I used to go and watch the sunset every night).

Moikka kaikki ja ihanaa kesäkuuta!♥ Toivotaan että sää hellii vielä tässäkin kuussa yhtä ihanasti kuin toukokuun puolella! Kerroin aiemmin, että lähdin Helsingin kiireitä pakoon Lahteen ja siitä ajatuksissa oli kenties jatkaa mökille. No, nyt olen viettänyt kaikessa rauhassa viikon mökillä nauttien omasta seurastani. On uskomatonta, miten vaikeaa minun on viettää aikaa itsekseni Helsingissä, jossa houkutus mennä tekemään jotakin on kokoajan niin valtavan suuri. Täällä metsän keskellä olen vihdoin saanut rauhoittua täysin, ilman mitään häiriötekijöitä. Olen lukenut vuorotellen kolmea mielenkiintoista kirjaa, uinut järvessä, nukkunut 12 tuntia yössä ja katsonut television hömppäsarjoja ääneen naureskellen. On ollut pakko rentoutua, kun ei voi lähteä työpaikalle, vastata kavereiden viesteihin ”jes lähden heti tulemaan” tai ylikuormittaa kalenteriaan suunnitelmilla. Viihdyn muutenkin valtavan hyvin luonnon helmassa. Perheemme on viettänyt viikonloput mökillä pienestä pitäen ja asumme myös Lahdessa 100 metriä järven rannasta (sielä asuessani kävinkin kesäisin joka ilta rannassa katsomassa auringon laskun).

When I moved to Helsinki I was dreaming about that busy city life, but without noticing it I was missing running in nature and sitting by the water. That’s probably why I found myself by the close-by pond so often in the last few weeks haha. This morning I woke up after my twelve hours of sleep and started packing without really thinking about it, so I’m guessing my body has had enough rest for now and my brain is eager to go hang out with friends. I had planned previously to be at home latest on Saturday, so I’m perfectly on schedule. I’m sure this will not be my last week at the cabin this summer, this relaxation was exactly what I had in mind when I quit my job.

Helsingistä lähdin etsimään juurikin sitä vilskeistä kaupunkielämää, mutta huomaamattani kaipasin kovasti lenkkeilyä luonnossa ja veden äärellä olemista. Siksi varmaan Töölönlahtea tulikin kierrettyä viimeisinä viikkoina tiiviisti haha. Tänään heräsin kahdentoista tunnin uniltani ja aloin vaistomaisesti pakkaamaan, luulen siis että kehoni on nauttinut tarpeeksi tältä saumaa ja mieleni tahtoo vaihteeksi hengailemaan kavereiden kanssa. Suunnitelmissa oli jo etukäteen palata viimeistään lauantaina Lahteen, joten olen täydellisesti aikataulussa. Tämä ei kuitenkaan jää kesän viimeiseksi mökkiviikokseni, sillä kun lopetin työni oli haaveissani juurikin tällainen rentoutuminen.

I think everyone should take these kind of breaks, if possible, from the outside world and see how your phone battery percentage or how clean your hair is are not the things that make this world go around. It’s a great feeling to be selfish sometimes and honestly focus on ”how am I feeling” and ”what do I wanna do right now” – to give space to your own thoughts and needs. I also love to challenge myself for example with books that make you really think and I loved noticing what kind of new thoughts about life and happiness were born during this week. Now that my mind and body are more energized I’m happy to go to Lahti knowing that I can give so much more to the people around me, when I’m feeling truly good. Have a great weekend everyone xx

Mielestäni aivan jokaisen tulisi ottaa tällaisia breikkejä, mikä mahdollista, muusta maailmasta ja huomata miten kännykän akkuprosentti tai hiusten puhtaus eivät oikeasti ole niitä asioita, jotka tätä maailmaa pyörittää. On ihanaa välillä olla itsekäs ja miettiä aidosti että ”mitä mulle kuuluu” ja ”mitä mä tahdon tehdä nyt” – antaa tilaa omille ajatuksilleen ja tarpeilleen. Lisäksi itse rakastan haastaa ja kehittää itseäni esimerkiksi kirjoilla jotka pakottavat miettimään, ja oli aivan ihanaa huomata, millaisia uusia ajatuksia elämästä ja onnellisuudesta tämän viikon aikana syntyikään. Nyt mieli ja keho virkeämpinä menen mielelläni Lahteen tietäen, että voin antaa paljon enemmän itsestäni myös ihmisille ympärilläni, kun voin hyvin. Kivaa viikonloppua kaikille xx

Vieritä ylös