HAPPINESS

8 X NÄIN OPIT RAKASTAMAAN ITSEÄSI + VIDEO


Rakastatko itseäsi? Oletko elämäsi ensimmäinen prioriteetti ja tärkeimpänä to-do-listasi huipulla? Jos et (tai vaikka olisitkin), niin tämä on sinulle.


Mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa?

Ensin on hyvä määritellä termit. Itsensä rakastaminen ei millään tasoa tarkoita itserakkautta ja itsensä pitämistä parempana kuin muita. Huonoa käytöstä ja toisten vähättelyä ei missään nimessä voi laittaa itsensä rakastamisen piikkiin. Henkilö joka rakastaa itseään osaa kuunnella omia tarpeitaan ja vastata niihin, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja kokea itsensä merkitykselliseksi yksilöksi. Itse koen, ettei kukaan varsinaisesti synny näin, vaan rakkaus itseä kohtaan on kuin lihas, jota tulee treenata ja kasvattaa, jotta siitä saa parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Miten sitä harjoittaa?

1. Opi ottamaan vastaan kohteliaisuudet. Jos vähättelet jatkuvasti itseäsi alat myös helpommin uskoa negatiivisia suggestioitasi.

2. Aseta rajoja, eli ole portinvartija ihmissuhteissasi. Opi kieltäytymään ja aseta itsellesi periaatteet, joiden mukaan toimit. Jos vaikka lupaat itsellesi ettet tee ilmaista työtä, on sinun myös opittava kieltäytymään, kun sinua pyydetään tällaisiin tehtäviin – vaikka tilaisuus kuinka houkuttelevalta kuulostaisikin.

3. Tutustu itseesi esimerkiksi meditoimalla, seuraamalla ajatuksiasi ja ottamalla ärsykkeetöntä aikaa. Kun tiedät ja tunnistat tarpeesi, osaat myös kommunikoida ne paremmin muille ja tunnistaa omat rajasi herkemmin.

4. Hae apua, jos sitä tarvitset. Aina, aina, aina. Kaikki asiat eivät ole tarkoitettu yksin käsiteltäviksi.

5. Huomaa kasvusi, anna itsellesi kiitosta, ole ylpeä, onnittele itseäsi kun muut eivät. Sinä tiedät saavutuksesi paremmin kuin kukaan muu.

6. Fake it till you make it: jos käyttäydyt kuin rakastaisit itseäsi, alat pikkuhiljaa myös uskomaan rakastavasi.

7. Kiinnitä huomiota siihen teetkö asioita rakkaudesta vai pelosta lähtöisin

8. Tue muita. Elämä ei ole kilpailu ja what goes around comes around. Kun tuet ja tsemppaat toisia, saat luultavasti myös sitä samaa tukea ja tsemppiä takaisin kun sitä tarvitset. Ja itsellesi hyvän mielen!

Uskon, että meillä jokaisella on ajanjaksoja, jolloin itsensä rakastaminen ei ole ihan yhtä helppoa kuin yleensä. Silloin tarvitsemme armollisuutta enemmän kuin koskaan. Itsensä ruoskiminen ja syyllistäminen ei auta sinua arvostamaan itseäsi yhtään enempää. Tämä oli itsellekin tärkeä muistutus tällä viikolla. Hyvää, lämmintä ja armollista viikkoa xx


Katso paljon lisää vinkkejä tältä videolta:

PLAY


PICS: Deepak

5 POSITIIVISTA ELÄMÄSSÄNI JUURI NYT

Mikä kaikki elämässä on hyvin juuri nyt? Ihana Marianne pyysi minua osallistumaan positiivisuushaasteeseen, johon lähden mukaan enemmän kuin mielelläni! Just nyt tuntuu siltä, että on paljon mistä olla kiitollinen: siis eiköhän hypätä suoraan aiheeseen.

1. Mun ura. Olen tällä hetkellä aivan unelmieni paikassa työmielessä. Ensi viikolla starttaa pesti työharjoittelussa naistenlehdessä kirjoittamassa ja ideoimassa juttuja. Bloggaajana olen luomassa omaa mediaa (ja saamassa pian uutta blogikotia), blogitoimistolla vietän päiviä upeiden kollegoiden kanssa ja nyt olen jopa Youtubessa, puhumassa ihmisille. Myös meidän yhteisö Instagramissa on jatkuvassa kasvussa, mikä on kertakaikkiaan upeaa (ootte parhaita!). Tuntuu uskomattomalta, että vielä kaksi vuotta sitten en uskaltanut edes haaveilla vastaavasta ja tässä sitä nyt ollaan. Kyllä kova työ ja usko itseen aina lopulta kantaa pitkälle. Vaikka mieltä on painanut myös pieni kriisi siitä, että kaikki tapahtuu kerralla ja miten minä nyt oikein selviän, niin aina on kaikki lopulta järjestynyt ja niin järjestyy nytkin.

2. Ystävät. Ystävyys on yksi parhaista asioista, joita tiedän elämässä. On ihanaa tuntea yhteenkuuluvuutta, jakaa ajatuksia ja oppia uusia näkökulmia. Koskettaa, nauraa, laulaa ja tanssia. Tai ihan vaan löhötä sohvalla. Yhdessä. Olen niin onnekas, että työni on tuonut minulle valtavasti merkityksellisiä ihmissuhteita ja että koulussa saan nauttia kasasta upeita ystäviä! En ota kumpaakaan näistä asioista itsestäänselvyytenä. Vaikka minulla on aina olleet suuret ystäväpiirit, muutin Helsinkiin aivan yksin ja olin ahdistunut, kun en tuntenut ketään. Nyt minulla on myös täällä verkostot joihin tukeutua. Ja mitä tulee vanhempiin ystäviini, niin Suomessa kuin Jenkeissäkin, ovat he elämässäni suuressa osassa kuten aina ennenkin. Ja se jos mikä tuntuu hyvältä.

3. Hyvä olo ja terveys. Tämä x1000. Vihdoin tuntuu siltä, että voin hengittää rauhassa. Olen aktiivisempi, voin syödä enemmän, jaksan paremmin ja todella nautin päivistäni. En kanna jatkuvaa huolta ja stressiä olostani, ja joskus jopa hetkeksi unohdan kaiken menneen. Kiitollisuus valtaa mielen aina, kun herään ilman kipuja. Olen myös enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen löytänyt elämääni ne ammattilaiset, joiden luota lähtiessäni harteilta tippuu aina tuhat kiloa. Kyllä universumi vaan osaa <3

4. Oppiminen. Ra-kas-tan oppia uutta, ja olen niin kiitollinen, että saan olla sekä koulussa, että työssä, jossa kehittyy ja oppii koko ajan lisää. Lisäksi olen ikuisesti kiitollinen siitä, että päätin koskaan antaa terapialle mahdollisuuden. Olen oppinut ja opin jatkuvasti niin paljon itsestäni, ajatuksistani, käyttäytymismalleistani ja siitä, miksi olen sellainen kuin olen – ja miten kehittää itseäni eteenpäin. Tuntuu niin hienolta nähdä oma kasvunsa ja tietää kehittyvänsä koko ajan paremmaksi ihmiseksi. Se on oikeasti maailman siisteimpiä tunteita.

5. Tunne kuuluvuudesta. Just nyt, tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa, tuntuu siltä että olen aivan oikealla polulla aivan oikeaan suuntaan. Työasiat etenevät, ihmissuhteet kukoistavat (vaikka ehdin vain juuri ja juuri vastata tekstareihin, I’m so sorry) ja tuntuu, että tulevaisuus kirkastuu koko ajan. Tuntuu hyvältä kokea olevansa matkalla unelmiinsa ja uskoa itseensä ja tekemiseensä. Koti, ihmissuhteet, tavoitteet ja terveys ovat mallillaan – mitä muuta sitä voi edes toivoa?

Mikä kaikki teidän elämissänne on juuri nyt hyvin?
Haastan mukaan rakkaat Roosa Mononen, Johanna Turpeinen, JasminAleksandra

Pics: Joanna Suomalainen

LEMPIMUISTONI KESÄLTÄ 2019

Ystävän mökillä pienessä nousuhumalassa viinilasit kädessä veneellä keskellä merta, kikattaen kippurassa ei yhtään millekkään. Siinä oli sitä jotain.

Koko meidän roadtrip. Viikko parhaan ystävän ja teltan kanssa tienpäällä kiertäen paikkoja joissa kumpikaan ei ollut ennen käynyt. Yksi elämäni parhaita kesämuistoja ja ensi kesänä takuulla uudestaan!

Rannalla vietetty päivä jona ystävän koira karkasi kaksi kertaa istuessamme Hietsussa. Ystävä juoksi perässä ja minä hyvänä kaverina istuin meidän viltillä ja nauroin ihan kippurassa, kun koko ranta koitti ottaa pientä juoksijaa kiinni. Välillä ne on ne ihan tavalliset hetket.

Kun paras kaveri kotiintui. Ollaan asuttu neljä vuotta meidän ystävyydestä eri maissa ja joka kerta kun kohdataan lentokentällä tulee itku ihan yhtä lailla. En vaihtaisi tätä ihmistä koskaan mihinkään, kiitollinen taas yhdestä kesästä yhdessä.

Skoottailut. Kertaakaan en ole ajanut yksin sähköpotkulaudalla, mutta kaikki kyydittelyt ovat aina saaneet minut nauramaan ihan posket kipeinä! Miten nämä laitteet voivat olla niin hauskoja?

Kuvaus-assarina, kun pääsin ensi kertaa assistentiksi stailistille kuvauksiin. Koko kuvauspäivä oli ehdottomasti paras työkokemus joka minulla on koskaan ollut, enkä malta odottaa lisää.

Pride-kulkue. Itkin taas siitä lämmöstä, joka kulkueessa vallitsi ja tuesta, jota ihmiset toisilleen osoittivat. Yhteisöllisyytä ihan parhaimmillaan.

Kun tapasin Gubbe-mummoni ensi kertaa ja kaikki meidän hengailut sen jälkeen. Ollaan käyty kävelyille, konsertissa, luettu kirjaa… Niin arvokasta.

Lasten kanssa mökillä. Opetin siskoni lapset uimaan viimekesänä ja nyt heitä ei saanut pidettyä vedestä poissa lainkaan. Koko viikonloppu hypittiin kilpaa laiturilta kunnes hampaat kalisivat niin, että täytyi käydä lämmittelemässä.

Puistojuhlat Kalliossa ja kaikki muutkin kesän riennot, jossa on saanut tutustua täysin uusiin ihmisiin ja muistaa, mikä meissä ihmisissä on niin uniikkia; se yhteys, minkä voi rakentaa toiseen niin nopeaan. Maalattiin naamoihin glittereillä, juotiin ja syötiin, kuvattiin ja hengailtiin – niitä ihan parhaita juttuja.

Piknikit. Näitä on kuulunut tähän kesään useita ja olen niin kiitollinen, että nyt minäkin kuulun niihin ihmisiin joita ennen niin haikeasti katselin, jotka viettävät päiviä istuskellen Espan puistossa mansikoita ja skumppaa kädessä.

Flow-lauantai. Tästähän kirjoitin jo postauksen, mutta silti. Neljä tuntia etkoilua kavereiden kanssa laivalla ja sitten tanssia myöhään yöhön. Kyllä kelpasi.

Ystäväporukan reissu mökille. Oli kulunut jo neljä vuotta siitä, kun saatiin meidän kaveriporukka yhdessä mökille. Syötiin hyvin, otettiin aurinkoa, uitiin ja saunottiin, nautittiin skumppaa paljussa… Kaiken kaikkiaan mahtavat kolme päivää.

Kun pelattiin korttia kolmeen asti yöllä ystävän mökillä. Hävisin lähes jokaisen erän ja huusin silti kokoajan, että ”uudestaan”.

Kun kuvattiin asuja lintsillä, ja mulla syttyi palava halu mennä Ukkoon. Kuvaaja ei suostunut tulemaan mukaan, joten kompromissina ostin tälle vohveleita ja menin itse lapsijoukon kanssa Ukkoon. Oli ehdottomasti worth it – nauroin keuhkoni pihalle. Taigaa ei oltu silloin vielä avattu, mutta se kuuluu ehdottomasti syksyn bucket listilleni.

Uusi toimisto. Siis tarvitseeko tätä enempää edes selittää – ah. Content Corner ja sen porukka ovat tuoneet aivan uutta intoa sisällön luomiseen ja töihin on aina yhtä kiva mennä!

Se päivä kun meidän koko ystäväporukka meni yhdessä laulamaan karaokea. En tiedä miksi, mutta meidän yhdeksän hengen kaveriporukan juttu on karaoke. Aina kun lähdetään Lahdessa ulos päädytään eri karaoke-kuppiloihin, joiden keski-ikä on huomattavasti meitä korkeammalla – ja aina meillä on myös ihan valtavan hauskaa. Tästä on ollut iloakin nyt kun yliopisto taas starttasi; olen nimittäin osannut karaokessa kaikki biisit, joita jengi on vain tahtonut laulaa!

Kaikki ne yöt jotka venyivät aamuun. Niin monet ihanat juhlat, hengailut ja uudet tuttavuudet mahtuivat tähän kesään. Niin kiitollinen siitä kaikesta ja jokaisesta kokemuksesta. Kiitos kesä 2019.

REHELLINEN MIELIPITEENI – FLOW 2019

Liput saatu* Kicks, Maria Nila, Flow Festival

Flow 2019 oli ensimmäinen kerta, kun pääsin paikalle kyseisille festareille. Muutama vuosi sitten kävin ystävän ja viinilasien kanssa kuuntelemassa läheiseltä sillalta Lana Del Reyta (<3), mutta sen lähempää kontaktia en tämän festarin kanssa ole ennen ottanut. Rehellisesti, en tänäkään vuonna tiennyt juuri ketään artisteista, joita festareilla esiintyi, mutta tapahtumaa on hehkutettu niin paljon vuodesta toiseen, etten ajatellut sen haittaavan meininkiä. Perjantaina etkoiltiin ystävien kanssa Maria Nilan laittaessa meille ihania kampauksia (kiitos <3) ja jatkettiin puistoistuskelujen kautta illalla kohti aluetta. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että perjantain festarikokemus jätti kyllä kylmäksi. Meillä oli hyvä porukka ja hauskat etkot, joten alueen meininki oli hieman bummer. Musiikki ei ollut tanssittavaa, jengi seisoi tai istui pitkin aluetta, ja keski-ikä oli huomattavasti odotettua korkeampi. Ensimmäiset kolme tuntia kävelimme tutkien aluetta (jonka taide oli muuten i ha naaaa) ja sitten tunti koitettiin tanssahdella johonkin ihmeelliseen teknoon, ennenkuin päätettiin luovuttaa ja lähteä koteihimme lepäämään. Se taisi olla perjantaille juuri se oikea valinta.

Lauantaina heräsin uuteen päivään. Tällä kertaa suuntana oli Bikbokin ja Marsaanan järjestämät neljän tunnin etkot laivalla ja tunnelma oli aivan katossa. Tunnit vierähtivät siivillä rakkaiden ihmisten kanssa kuulumisia vaihdellen ja juhlien, eivätkä herkulliset persikkaskumpat ainakaan lannistaneet meininkiä. Laiva oli lastattu ihanilla kollegoilla, enkä paremmalla porukalla olisi itse osannut moisia juhlintoja järjestää – kokoajan riitti ihmisiä joiden kanssa höpötellä. Purjehdimme alueelle kuuden aikaan ja nyt kun alue oli jo tuttu, tuntui kaikki ihan erilaiselle. Kenties festarien ensimmäinen päivä on aina hieman hakuammuntaa? Hain ystävien kanssa ruokaa ennen kuin suuntasin metsästämään kaveriporukkaani Seinabo Seyn eturivistä. Keikalla oli ihana fiilis ja välispiikki ruskeiden tyttöjen asemasta oli niin tärkeä. Siitä eteenpäin juoksimmekin keikalta toiselle yhteen yöllä saakka – olin tanssituulella ja erityisesti Alman ja Tame Impalan keikat tanssittivat, laulattivat ja naurattivat. Lisäksi Alman kannanotto mielenterveysongelmiin täytti sydämeni – on upeaa kun ihmiset joilla on yleisöä hyödyntävät asemaansa tiedottaakseen tärkeistä asioista. Oli ihanaa nähdä ystävieni ilo ja kiljunta heidän suosikkiartistiensa keikoilla. Ja siitä ehkä tajusinkin, miksi myös festareille kannattaisi mennä artistien, eikä pelkästään yleisen fiiliksen vuoksi. Lisäksi Flow paljastui ehdottomasti visuaalisesti kauneimmaksi festarikokemukseksi jonka olen nähnyt Suomessa ja pukuloisto oli aivan omaa luokkaansa – ihmiset ilmaisivat itseään niin ihanan estottomasti. Lauantaina taisin myös ymmärtää mistä Flowssa todella on kyse. Jengi hengaili ympäriinsä nurmilla, söi ruokaa ja yksinkertaisesti vain chillasi. Tanssittavia bangereita oli turha odottaa – porukka taisi todella kerääntyä tänne fiilistelemään meininkiä, ihailemaan vaihtoehtoisia esityksiä ja nauttimaan unenomaisesta fiiliksestä, ilman hiessä tanssimista ja käsirysyllä eturiviin tunkemista. En ole koskaan aiemmin kokenut tällaisia festareita, mutta nyt ymmärsin miksi nämä niin montaa viehättävät. Vuoroin voi ottaa nokoset nurmella ja syödä vegaaniruokaa, vuoroin käydä nauttimassa uskomattoman visuaalisista showsta. Perun tuomion, jonka ensimmäisenä päivänä festareista tein – kyllä nämä oli sittenkin näkemisen arvoiset.

Ps. Muistutus itselle: jos tahdot nähdä yöllä esiintyviä artisteja, mene paikalle myöhemmin. Et enää jaksa reivata koko päivää aamusta iltaan ja se on ihan ok. Aina ei voi olla 18.

Kuvat: Juuli Rönkä, Henri Juvonen, Jere Viinikainen (KIITOS)
Vieritä ylös