BIG NEWS PART II

Sometimes, when you work really hard and are very passionate about what you do, your work gets noticed. This is something that I very much believe in. No work we do is ever for nothing, it always points us into a direction. Some of you know that I’ve went trough a very rough winter spending half of it in bed rest and almost loosing my hope. But I’m a big believer in faith and someone always guiding us into a direction that is for our best. Whenever I feel like I have too much to carry and I can not take it anymore, something great happens and reminds me of why I should always keep on following my passions and dreams and to never give up.

I’ve worked so hard to be in the place I am now and it feels incredible to have your dreams so close to your reach. The big news I have to share with you are that I am joining seven incredible bloggers as one of Nouw Finland’s Top Bloggers!! It’s a huge honor to be in this group, especially when I’m a big fan of each and every one of these girls work. I’m so excited for the future of my blog and today we’re raising our glasses for that.

And this is only the beginning, because we should never stop thriving towards bigger and better things♥ Thank you all for your constant support, I have so much love to send your way xx

Aina välillä, kun tekee todella paljon ja intohimoisesti töitä sen eteen mitä rakastaa, se työ huomataan. Tämä on asia johon uskon vahvasti. Yksikään työ jota teemme ei koskaan ole ei-minkään-takia vaan se ohjaa meitä aina johonkin suuntaan. Jotkut teistä tietävät, että minulla on takanani erittäin rankka talvi josta puolet vietin vuodelevossa melkein menettäen toivoni. Uskon kuitenkin todella paljon kohtaloon ja siihen, että joku ohjaa meitä aina oikeaan suuntaan. Aina kun tunnen harteillani olevan niin paljon etten yksinkertaisesti jaksa enää, jotakin upeaa tapahtuu muistuttaen minua siitä, että minun on aina seurattava intohimojani ja unelmiani, ja etten koskaan saa antaa periksi.

Olen tehnyt niin paljon töitä päästäkseni siihen tilanteeseen, jossa olen tänään ja tuntuu uskomattoman hyvälle että unelmani ovat käsin kosketeltavissa. Suuret uutiset jotka halusin jakaa teille olivat, että liityn seitsemän upean bloggaajan seuraan Nouw Suomen Top Bloggaajiin!! On valtava kunnia liittyä tähän joukkoon etenkin, kun ihailen valtavasti jokaisen näistä naisista työtä. Olen niin innoissani blogini tulevaisuudesta ja tänään nostamme maljan sille.

Ja tämä on vain alku kaikelle, koska meidän ei koskaan tule lopettaa pyrkimistä kohti suurempia ja parempia asioita ♥ Kiitos valtavasti kaikille tuesta jota olette minulle antaneet, lähetän niin paljon rakkautta kaikille ruudun sille puolen xx

PS. Today’s the last day to vote for me in the ”new-comer of the year”-category. Find me here under the word ”Tulokas”. Thank you for your vote ♥

PS. Tänään on viimeinen päivä äänestää minua ”vuoden tulokkaaksi” Blog Awardseissa. Löydä minut tästä linkistä. Kiitos äänestäsi ♥

EVER HAD A FEELING THAT PEOPLE ARE STARING?

*Tuotteet on saatu, postaus sisältää mainoslinkkejä
Löydä paita täältä, hame täältä & korvakorut täältä

*Products were gifted, post contain adlinks
Find the shirt here , the skirt here & the earrings here

Ever had a feeling like people are staring? Just the other day I was on the train and a woman kept staring at my shirt non-stop. I looked at her in the eyes and she made a huge eye-roll at me, then looked at my shirt once more and then turned the other way. It made me laugh. The way I dress doesn’t reflect who I am as a person, had she spoke to me, she would have discovered that besides being a girl with a provocative shirt I’m also an excellent student, the most loyal and supportive friend and a hard worker. Clothing is my way of self expression, and that’s why it’s crucial to me. I’m sad it took me so long to actually feel free to wear whatever I want with confidence, we should never listen to people who don’t know us or pay attention to peoples stares when it comes to something that truly makes us happy.

What I mean with my quote ”the key to your confidence is your style. The right outfit may just change your life”, is that when you feel comfortable and sure in your choice of outfit it shows. In important situations, such as a job interview for example, if you are feeling good in your own skin and confident in your choice of outfit it shows and may just be the final touch that gives you the job. I know I went to my latest job interview wearing head-to-toe white, and my jeans were ripped, but it didn’t stop anyone from seeing my bubbly personality. Instead it brought it out because I was feeling so good in my outfit, and I got the job straight away. I don’t mean that you have to be like me or like anyone else, if your biggest love is pink go for it, or if you feel like a power-woman in all black don’t be afraid of people thinking your boring. Your personality will show through your confidence. And if dressing up is not what you love to do, cool. Just don’t be afraid to do whatever it is that you love.

I feel like talking about this is important because I see too many people afraid to express themselves. If I was still afraid of dressing up the way I want I wouldn’t have this blog, my jobs, my new friends and other amazing things being brave has brought me. All in all I wouldn’t be living my life to the fullest. I want to encourage every single person reading this text to hang on tight to what makes you happy, no matter what other people are saying. Towards every one person hating what you do, there is always three loving it. I’m sure I’ll love what you do ♥ kisses

Pictures: Joanna Suomalainen Edit: Me

Onko sinulla koskaan ollut sellainen olo, että ihmiset tuijottavat? Juuri muutama päivä sitten istuin junassa ja samassa vaunussa ollut nainen tuijotti paitaani tauotta. Katsoin häntä suoraan silmiin minkä jälkeen hän pyöräytti silmiään merkitsevästi, vilkaisi vielä paitaani ja kääntyi katsomaan muualle. Minua alkoi naurattaa. Se miten pukeudun kertoo hyvin vähän minusta ihmisenä. Mikäli kyseinen nainen olisi jutellut kanssani, hän olisi huomannut että provokatiivisen paidan omaavan tytön lisäksi olen loistava opiskelija, lojaali ja tukeva ystävä sekä ahkera työntekijä. Pukeutuminen on tapani ilmaista itseäni ja siksi se on minulle elintärkeää. Olen hieman surullinen, että minulla meni niin kauan aikaa kokea voivani laittaa päälleni aivan mitä haluan. Koskaan ei tulisi kuunnella ihmisiä joita emme tunne tai kiinnittää huomiota ihmisten katseisiin asioissa, jotka tekevät meidät todella onnellisiksi.

Mitä tarkoitan quotellani ”Itsevarmuutesi avain on tyylisi. Oikea asu voi muuttaa elämäsi” on, että kun tunnet olosi mukavaksi ja varmaksi omassa asussasi, se näkyy. Tärkeissä tilanteissa, kuten vaikkapa työhaastatteluissa, se että tunnet olosi hyväksi omassa nahassasi ja itsevarmaksi asustasi näkyy, ja voi olla juuri se viimeinen tikki joka antaa sinulle unelmiesi työpaikan. Muistan menneeni viimeisimpään työhaastatteluuni päästä varpaisiin valkoisissa vaatteissa ja farkkuni olivat revityt, mutta se ei estänyt haastattelijaa näkemästä kuplivaa persoonaani. Sen sijaan koin oloni niin itsevarmaksi ja hyväksi lookissani että toin luonnettani vielä enemmän esiin ja sain työn samalta istumalta. En tarkoita että sinun tarvitsisi olla niin kuin minä, tai niinkuin kukaan muukaan. Jos suurin rakkautesi on pinkki niin käytä sitä tai jos tunnet olosi supernaiseksi vain mustissa vaatteissa, niin älä pelkää että toiset pitäisivät sinua tylsänä. Persoonasi näkyy paremmin itsevarmuutesi kautta. Ja jos pukeutuminen ei ole ollenkaan sinun juttusi niin cool. Kunhan et pelkää tehdä sitä, mitä ikinä rakastatkaan tehdä.

Koen että tästä aiheesta puhuminen on tärkeää, sillä näen paljon ihmisiä joita pelottaa ilmaista itseään täysillä. Jos pelkäisin edelleen pukeutua niin kuin haluan, minulla ei olisi tätä blogia, töitäni, uusia ystäviäni tai muitakaan upeita juttuja joita rohkeuteni on minulle tuonut. Kaikenkaikkiaan en eläisi elämääni täysillä. Tahdon rohkaista joka ikistä ihmistä joka tätä tekstiä nyt lukee pitämään lujasti kiinni siitä mikä tekee sinut onnelliseksi, välittämättä siitä mitä muut sanovat. Jokaista ihmistä kohden joka vihaa sitä mitä teet, on aina kolme jotka sitä rakastavat. Olen varma että minä ainakin rakastan sitä, mitä sinä teet täydellä sydämelläsi ♥ pusuja

ROCK’N ROLL & SELF CRITICISM

We took these pictures last weekend with @mathildaemilias on our way to coffee in the harbor. We had a lovely walk in the beautiful weather and it was actually so warm Mathilda had to take her jacket off haha! The perfect Sunday morning.

I just had an interesting conversation the other day with a friend of mine about how everyone’s their own worst critic. She makes a living out of her photography and was saying how, because of the reason above, creative jobs are as mentally challenging as they are rewarding. It’s so easy to look at your own work and only see mistakes and to look at other peoples work and do nothing but admire. I thought to open up a little bit about this topic here on the blog, because surprisingly I had a lot to say.

I don’t find myself to be too self-critical, just the healthy amount. I already know my own strengths and weaknesses and I understand that I am no super-woman, so when needed I can be very merciful towards myself. Then again all of us have our weak points. For example I don’t care about my looks even close to as much as I care about, say, my output at work. If I feel like I haven’t given a 150 percent of myself into my work I can easily feel unsatisfied and like a failure. I’ve slowly begun to understand thought, that almost everyone is their own worst critic in this as well. On days that I have complained to my workmate that I feel like I’ve only given 80% of myself, she’s replied that if this is my 80% she doesn’t even want to see my 100%. This comes to prove that even at this, aiming for perfection might just cause you unnecessary work and stress, because the people around you are fine with less. When it comes to my blog I have to say that for the past few months I’ve really given a lot of thought to my pictures and felt unsure about publishing them.

When I look at my photos I can not look at them objectively, because I see the situations and emotions linked to them. The past months I’ve looked at my photos and often seen an unwell, tired girl whose weight-drop is starting to show on her face. Even though I’ve had so much fun during the shoots, I can remember the days before them when I was in pain or unable to eat. I of course don’t take pictures out of any pressure, but because I love to express myself and inspire others. I also forget about everything around me when I’m shooting, that’s how much I love it. I would not be updating anything (nor every other day) if this wouldn’t bring me so much joy. Watching the result from shoots has been challenging for me lately tho, because I usually get very excited about my new photos and I can’t wait to get to share them with you all, but now I’ve only been staring at my face and the changes my sickness has caused in it. For the first time I’ve felt self-critic towards my blog, but I can’t be the first-ever blogger to feel this way.

I think these pictures have a clear difference to my previous pictures, I don’t know if you guys see it? I was feeling great while taking these, I had been feeling healthy for a couple days, the weather was great, the look I was wearing was very me and I was heading out for a cup of coffee with a friend. That’s why I can look at these pictures more objectively, if anything I only see good things when looking at them. I’m also very happy and excited to know that now that I’m getting better I can start looking at my pictures again like I have before, concentrating on the outfit and the overall look instead of my own face.

I’m very interested in hearing if you guys see these things? Do blogs work like work-life where it doesn’t always matter if you give your eighty or if you give your hundred? And above all, my fellow bloggers, does the way you’re feeling when shooting affect the way you see the pictures or can you look at them objectively?

What I’m trying to say is that we should not be so harsh on ourselves, but instead we should appreciate ourselves as whole packages. We can’t always change how things are but we can affect our own attitude towards them. Have a great Thursday everyone, hope you remember to be merciful towards yourselves xx

Nämä kuvat otettiin @mathildaemilias kanssa viime viikonloppuna matkalla satama-kahveille. Tehtiin ihana kävely aurinkoisessa säässä ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa nahkatakistani mitään, lupaan että oli niin lämmin että Mathildakin joutui ottamaan takin pois haha! Aivan täydellinen sunnuntai-aamu.

Kävin juuri mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa siitä, miten itse on itsensä pahin kriitikko. Hän elättää itsensä valokuvaamalla ja oli sitä mieltä, että luovat työt ovat juuri tästä syystä henkisesti lähes yhtä armottomia kuin palkitsevia. Omaa työtään kun helposti katsoo virheitä etsien ja toisten töitä taas on helpompi katsoa pelkästään ihaillen. Ajattelin jakaa hieman mietteitäni aiheesta täälä blogissakin, sillä yllättäen minulla oli aiheesta paljon sanottavaa.

Itse en koe olevani turhan itsekriittinen, terveen verran kylläkin. Tunnen jo omat vahvuuteni ja heikkouteni ja ymmärrän etten ole supernainen, joten osaan olla itselleni tarvittaessa hyvinkin armollinen. Tosin jokaisella meistä on heikot kohtamme. Esimerkiksi ulkonäöstäni en välitä läheskään yhtä paljoa kuin vaikkapa työni jäljestä. Jos tuntuu etten ole antanut itsestäni 150 prosentin työpanosta saatan helposti tuntea itseni epäonnistuneeksi. Olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut ymmärtämään, että melkein jokainen on itsensä suurin kriitikko tässäkin suhteessa. Päivinä joina olen valittanut työkaverilleni, että tänään on sellainen fiilis että olen antanut itsestäni vain 80%, on tämä tokaissut takaisin että jos tuo on minun 80%, hän ei edes halua nähdä millainen on minun 100%. Tämä osoittaa sen, että tässäkin suhteessa täydellisyyden tavoittelu saattaa aiheuttaa turhaa työtä ja stressiä, sillä ympärilläni oleville ihmisille riittää vähempikin. Mitä blogiini tulee minun täytyy kertoa, että viime kuukaudet olen miettinyt moneen otteeseen kuviani ennen niiden julkaisua.

Kun katson kuvia en osaa katsoa niitä objektiivisesti, sillä näen niissä tilanteet ja tunnetilat jotka niihin liittyivät. Viime kuukaudet olen usein nähnyt kuvissani huonovointisen, väsyneen tytön jonka pudonneet kilot alkavat näkyä jo kasvoilla. Vaikka kuvaushetket ovat olleet hauskoja, muistan niitä edeltäneet päivät jolloin en onnistunut syömään tai olin kivuissa. En tietenkään ota kuvia mistään pakosta, vaan silkasta rakkaudesta itseni ilmaisuun ja niin itseni kuin muidenkin inspiroimiseen, lisäksi kuvatessa unohdan helposti kaikki ulkoiset häiriötekijät, niin paljon siitä nautin. En päivittäisi tänne mitään (saatika joka toinen päivä) ellen kokisi tämän tuovan minulle valtavasti onnea. Kuvausten lopputuloksen katsominen on kuitenkin ollut itselleni haastavaa viimeaikoina, sillä yleensä innostun uusista kuvista enkä malta odottaa päästä näyttämään asuani teille, mutta nyt olen lopputulosta katsoessani tuijottanut vain omaa naamaani ja muutoksia joita huomaan sairauteni siinä aiheuttaneen. Ensimmäistä kertaa itsekriittisyys on nostanut päätään siis blogissakin, mutten varmasti ole ensimmäinen bloggaaja joka tällaisten asioiden kanssa on taistellut.

Mielestäni näissä kuvissa on selkeä ero edellisten postausteni kuviin, en tiedä näettekö te sitä? Kuvia ottaessa minulla oli ihana fiilis, olin tuntenut oloni hyvävointiseksi jo useamman päivän, sää oli mahtava, päällä oli todella minun näköiseni asu ja olin suuntaamassa ystävän kanssa kahville. Siksi pystyn katsomaan niitä objektiivisemmin, jos mitään niin näen niissä vain nämä onnelliset asiat. Olen myös iloinen ja innoissani siitä, että jatkossa kun olen paranemaan päin voin katsoa kuviani tällä fiiliksellä ja keskittyä taas asuun ja kuvan kokonaisuuteen oman naamani sijaan.

Minua kiinnostaa kovasti huomaatteko te tällaisia asioita? Toimiiko blogi niin kuin työelämä, eli huomaatteko eroa siinä onko toinen antanut itsestään 80 vai sata prosenttia? Ja ennen kaikkea te kanssabloggaajat, vaikuttaako kuvaamishetken fiilis siihen, miten te näette kuvat jälkeenpäin vai osaatteko katsoa niitä objektiivisesti?

Mitä yritän sanoa on ettei olla itsellemme aina niin kriittisiä vaan arvostetaan itsejämme kokonaisina paketteina, aina olosuhteisiin ei voi vaikuttaa mutta omaan asenteeseensa voi. Ihanaa torstaita kaikille, muistakaa olla itsellenne armollisia xx

Counting my blessings

Every single day I wake up hopeful knowing that I have the power to make the day whatever I want. And no matter what kind of a day it ends up being I always remember to stay thankful. This week I’ve felt especially thankful for a lot of things and I thought that I would like to share these things with you. So here’s what I’m currently feeling thankful for:

Joka ikinen päivä herään toiveikkaana tietäen, että voin tehdä päivästäni minkälaisen vain haluan. Ja päivän kulusta riippumatta muistan olla kiitollinen sen päättyessä kaikesta mitä se piti sisällään. Tällä viikolla olen tuntenut oloni erityisen kiitolliseksi ja ajattelin jakaa teidän kanssanne asioita, jotka ovat synnyttäneet tämän tunteen. Tässä muutamia asioita joista tällä hetkellä tunnen erityistä kiitollisuutta:

My family. They always come first to me. I am so blessed to have grown up in such a equal, loving home and to be blessed with two sisters too. I have spent this weekend seeing friends, relaxing and hanging out with my family and dog in my hometown. Sometimes my life gets so busy in Helsinki I’m not able to visit for months but nothing makes me happier than getting to see everyone I love. When I’m in Helsinki we also call each other weekly, no matter how exhausted I am after my day I always find time to connect with my family. My mom and dad are my biggest supporters (and critiques) in life and I am forever thankful to have grown up in such a honest, supportive home.


Perheeni.
He tulevat minulle aina ensimmäisenä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kasvaa niin tasa-arvoisessa, rakastavassa kodissa ja että minua on lisäksi siunattu kahdella siskolla. Tämän viikonlopun vietin jälleen kotipaikkakunnallani rentoutuen, ystäviä nähden ja perheeni ja koirani kanssa hengaillen. Välillä elämäni Helsingissä käy niin kiireiseksi etten ehdi vierailla kuukausiin, mutta mikään ei tee minua niin onnelliseksi kuin ajan viettäminen rakkaideni kanssa. Kun olen Helsingissä soittelemme myös viikottain, ei väliä miten väsynyt olen aina löytyy aikaa jutella. Äitini ja isäni ovat suurimmat kannustajani (ja kriitikkoni) elämässä ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että olen saanut kasvaa niin rehellisessä ja kannustavassa kodissa.


My jobs.
I’m currently working on my dreams and it feels amazing. The clothing store gives me so much, being able to work with fashion, help customers with their clothing, express myself every day, work with the best people on earth.. And feeling appreciated! I just got chosen to be the sales-person of the month from all the stores in entire Finland and it was (and still is) a huge deal. Amongst other things I was described to always coming to work happy and making everyone else smile too, and that’s what a good working-environment does to you. My work at Nouw is pretty new but a dream come true, and it has already given me so much. I have some amazing women I get to work with and I can’t wait for what the future here has in store for me here!

I’ve worked plenty of jobs from bartender to a cashier and dealt with a lot of drunken people, inappropriate touching, illegal shift-lengths etc. So I don’t take where I am today for granted.

Molemmat työni. Työskentelen parhaillaan unelmatöissäni ja se tuntuu mahtavalta. Vaatekauppa antaa minulle niin paljon, sielä saan työskennellä muodin parissa, auttaa asiakkaita pukeutumisen kanssa, ilmaista itseäni päivittäin, tehdä töitä maailman parhaassa porukassa… Lisäksi tunnen oloni arvostetuksi! Minut valittiin juuri kuukauden myyjäksi kaikista Suomen myymälöistä ja se oli (on edelleen) todella iso juttu. Valinnan yhteydessä minun kerrottiin muun muassa tulevan töihin päivästä riippumatta aina hymy huulillani ja parantavani niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin päivää. Hyvä työympäristö saa tämän aikaan. Työni Nouwilla on vielä aika uusi, mutta se on lyhyessä ajassa antanut minulle paljon. Saan työskennellä todella inspiroivien naisten kanssa, enkä malta odottaa miltä tulevaisuuteni täällä näyttää!

Olen lyhyen elämäni aikana ehtinyt tehdä jos jonkinmoista työtä baarimikosta kaupan kassaan ja näiden tehtävien aikana joutunut tekemisiin monen moisten humalaisten ihmisten kanssa, saanut henkeni uhatuksi, joutunut kosketelluksi useampaan otteeseen, tehnyt laittoman pitkiä työvuoroja… Joten en todellakaan ota sitä työtä mitä saan tänä päivänä tehdä itsestään selvyytenä.

My health. I haven’t wrote anything about this because my blog is my happy place and all about fashion and I want to keep it at that. But for the last three months I’ve been really struggling with my health and visiting the doctors once a week or more. I’ve also had to take a lot of time off from work and I’ve missed school and exams, so it’s been a stressful time in multiple ways. On many days I haven’t been able to leave my house or even get out of the bed. This week the doctor had some answers tho and now that we have an idea of what’s wrong I can start to recover, thought it will be with me my whole life, I will be able to learn to live with it and for that I am beyond thankful. We should never take our well-being for granted.

Terveyteni. En ole kirjoittanut aiheesta mitään, sillä blogini on onnellinen paikkani ja keskittyy intohimooni muotiin ja tällaisena tahdon sen jatkossakin pitää. Viimeisten kolmen kuukauden ajan olen kuitenkin taistellut paljon terveyteni kanssa ja käynyt lääkärissä viikottain, välillä useammankin kerran viikossa. Olen joutunut myös olemaan paljon poissa töistä ja väliin on jäänyt niin luentoja kuin tenttejäkin, joten tämä on ollut minulle hyvin stressaavaa aikaa monella tapaa. Monena päivänä en ole voinut poistua kotoa tai edes päässyt sängystä ylös. Tällä viikolla olen kuitenkin saanut joitain vastauksia ja voin aloittaa pitkän matkan kohti oireetonta elämää. Vaikka en koskaan voi täysin parantua voin oppia elämään tämän kanssa normaalia arkea, ja siitä jos mistä minä olen todella kiitollinen. Emme koskaan saisi ottaa terveyttämme itsestäänselvyytenä.

Friends. They always, always come first (with my fam). I’ve always had a very big group of friends and it’s a joke amongst them how I can hardly find time for everyone. When I moved to the United States my friend group got even bigger and the friendships I made there will truly last a lifetime. I was thinking about it one day and my friends never miss a phonecall or a birthday party. I actually have twenty-some people I can turn to no matter what and that is great if something. During this past three months my friends have been my biggest support always calling and asking how I am, and taking a train or a bus to my house just to sit by my bed and talk when I haven’t felt good enough to do what we actually planned doing. And that’s what real friendships are all about: wanting to connect and be with someone so much you don’t care what you guys are doing as long as you’re together. I’m also thankful for all the new friendships I’ve made in Helsinki, it’s not always about how long you’ve known someone but how real of a connection you have.

Ystävät. He tulevat aina ensimmäisinä tärkeysjärjestyksessäni (perheeni kanssa). Minulla on aina ollut todella iso kaveripiiri ja olen saanut osakseni vitsailua siitä ettei minulla voi mahdollisesti riittää aika kaikille. Kun muutin Yhdysvaltoihin kasvoi kaveripiirini entisestään ja ihmissuhteet joita loin sielä tulevat varmasti kestämään elämän halki. Mietin asiaa yksi päivä, eivätkä ystäväni koskaan jätä vastaamatta soittoihini tai jätä välistä juhliani. Minulla on yli kaksikymmentä ihmistä joiden puoleen voin kääntyä oli tilanne mikä tahansa, ja se jos jokin on syy olla kiitollinen. Viimeisten kolmen kuukauden aikana ystäväni ovat olleet suurin tukeni, soitelleet jatkuvasti ja varmistaneet vointiani, jopa tulleet junalla tai bussilla luokseni vain jotta voivat istua sänkyni laidalla ja jutella kun vointini on ollut liian huono päivän todellisten suunnitelmien toteuttamiseen. Ja siitä tosiystävyydessä onkin kyse, halusta olla yhdessä ja jutella niin, ettei ole väliä mitä tehdään kunhan tehdään yhdessä. Olen myös kiitollinen kaikista uusista ystävyyssuhteista joita olen Helsingissä saanut, aina sillä miten kauan ollaan tunnettu ei ole väliä, vaan sillä miten aito yhteys meillä on.

My values. I’m thankful to know that working extra hard for things that I want and not minding what other people are doing pays off. This has given me a hard working-ethic and opened up some amazing opportunities. I feel blessed to value real connections and kindness over money and possession. I’ve traveled 20-some countries and seen many cultures so I have an understanding of where people are coming from. I have respect for other cultures and I’m never afraid to meet new people or go to new situations. I’m also often described as too nice and kind but I think that’s a characteristic I can be proud of, even if it sometimes results in me putting myself last. Kindness is something we should value more. My independence is also something I cherish, ever since I was a little girl my mom has raised me to make my own way and to not be dependent of others, and living by myself and supporting myself have come naturally to me.

Arvoni. Olen kiitollinen siitä, että tiedän kovan työnteon ja omaan tekemiseen keskittymisen maksavan. Tämä arvo on luonut minulle kovan työmoraalin ja avannut upeita mahdollisuuksia. Tunnen olevani siunattu siitä, että olen aina arvostanut oikeita ihmissuhteita ja ystävällisyyttä enemmän kuin rahaa ja omaisuutta. Olen matkustanut yli 20 maassa ja nähnyt monia kulttuureja, joiden ansiosta osaan olla avarakatseinen ja ymmärrän ihmisten lähtökohtia. Arvostan toisia kulttuureja enkä koskaan pelkää tavata uusia ihmisiä tai kohdata uusia tilanteita. Minua usein kuvaillaan liian kiltiksi ja ystävälliseksi, mutta ne ovat piirteitä joista voin olla ylpeä, vaikkakin ne välillä johtavat siihen, että laitan omat tarpeeni viimeiseksi. Ystävällisyys on arvo jota ei arvosteta tarpeeksi. Myös itsenäisyyteni on piirre jota arvostan, äitini on opettanut minua pienestä asti raivaamaan oman tieni ja olemaan riippumaton muista ja yksin asuminen ja itseni elättäminen ovat sujuneet minulta luontevasti.

Hope you all are feeling thankful this week. Count your blessings and have a magical Sunday xx

Toivottavasti juuri sulla on siunattu olo tällä viikolla. Muista välillä pysähtyä ja miettiä asioita joista olet kiitollinen! Taianomaista sunnuntaita xx

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No connected account.

Please go to the Instagram Feed settings page to connect an account.

Vieritä ylös