Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ELÄMÄNTILANNE JUURI NYT – REHELLISESTI

”Miten sä oikein jaksat ton kaiken?”. Tätä kysymystä kuulen usein, ja välillä esitän sitä myös itsellenikin. Miten mä oikein jaksan tän kaiken? Käyn yliopistoa, kirjoitan freelancerina muotijuttuja, sometan työkseni ja vietän pitkiä työpäiviä Fokus Median katon alla tekemässä some-prokkista muotilehdille. Usein viikon tunnit eivät tunnu riittävän: neljä päivää yliopistolla, kolme päivää Fokuksella, kaksi päivää Content Cornerilla ja loput hommat kotona. Minun puolestani viikossa saisi olla ainakin kymmenen päivää. Ympäri kellon työskentelyä helpottaa se, että rakastan täydestä sydämestäni kaikkea mitä saan tehdä. En kuitenkaan tahdo valehdella: arki kaikkien näiden asioiden ympäröimänä ei usein ole laisinkaan helppoa. Se vaatii kompromisseja ja usein vapaa-ajasta luopumista. Silloin kun en ole töissä tai koulussa ajattelen töitä tai koulua, ja ainut paikka jossa todella pääsen niistä irti on kuntosali. Välillä väsyttää niin, etten pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

On päiviä, jolloin ajattelen, että kunpa saisin vain blogata. Sitten on niitä, kun mietin, että voisinpa vain käydä yliopistoa. Ja sitten niitä, jolloin mietin, että voisin elää loppuelämäni onnellisena kirjoittaen vain Cosmopolitanille. Ja sitten, kerran muutamassa viikossa on niitä päiviä, kun en tahdo nousta sängynpohjalta ollenkaan – ”minä lopetan kaiken, minä en enää jaksa, tämä oli tässä”. Uuvuttaa. Silloin haaveilen vain pitkästä lomasta ja päivän viettämisestä sängyssä. Tiesin kuitenkin, mihin lupauduin siihen lupautuessani. Siihen, että arkeni on nyt tällaista, ja usein kotiin päästyäni en tahdo muuta, kuin kaatua sänkyyn ja tuijottaa sarjaa. Se on juuri nyt ihan ok. Ennen en sallinut itselleni moista ”laiskottelua”. Nyt tiedän, että mieleni ja kehoni tahtovat nollata, jos aion jaksaa seuraavankin päivän. Se on sallittava. Lohduttaudun usein siihen ajatukseen, että tämä on nyt vain tällainen elämäntilanne. Samalla, en tahtoisi tämän koskaan loppuvan. Pelkään, etten aina saa tehdä täysiä päivä asioita joita rakastan. Siksi pyrin samalla nauttimaan tästä kaikesta parhaan kykyni mukaan. Välillä havahdun kesken työpäivän siihen, että wau, mä saan tehdä näin siistejä juttuja. Koen kiitollisuuden tunteita päivittäin, enkä pidä niitä itsestään selvyyksinä.


Viimeisen puoli vuotta toimintasuunnitelmani on ollut tämä: kaikkea vähän vähemmän. Kompromisseja itseni kanssa. Oikaise siellä missä voit (siivoaminen, kokkaaminen, laittautuminen…). Lopeta deittailu. Hellitä arvosanoista. Käy vanhempien luona palautumassa aina kun mahdollista. Näe kavereita vain rentojen koti-iltojen merkeissä. Ole armollinen. Panosta siihen, mitä sydän milloinkin sanoo. Ne ihmiset, joiden on tarkoitus olla elämässäsi kyllä ymmärtävät tällaisetkin ajanjaksot – muista silti välillä kysellä kuulumisia ja käydä yhdessä palauttavilla kävelyillä. Armollista viikkoa jokaiselle. xx

Outfit:
Coat – Bikbok
Bag – Furla
Jeans – Ginatricot*
Earrings – Bikbok*
Shoes – Mango
Belt – Sand
Sweater – Reserved

Pics: Roosa Mononen <3

12 + 1 X PARHAAT OHJELMA-VINKIT LOMALLE 2020

Tässä tulevat vuoden 2020 parhaat sarjat maratonkatselulle – eli koko päivän sohvalla löhöilylle ja herkkujen syönnille! Enjoy♥

TV

Sohvaperunat – Tässä on ohjelma, joka jaksaa aina naurattaa. Löydän niin paljon samaistumispintaa sohvisten tv:n katselusta ja pääsee aina kärryille siitä, mitä muuta televisiossa tapahtuu. Ohjelma seuraa suomalaisten tv:n katselua ja kommentointia – tämä formaatti soveltuu koko perheen tuijotettavaksi. Menee etenkin koko päivän maratoonina!

SuomiLOVE – tämä ohjelma täyttää sydämen aina uskolla ihmisiin. Kyyneleet vierivät ja samalla naurattaa. Ohjelmassa suomalaiset osoittavat rakkauttaan läheisilleen kutsumalla näiden lempiartistin esiintymään yksityiskeikalle. Samalla he kertovat kappaleeseen liittyvän tarinan, jotka riipaisevat aina syvältä. Koskettava ohjelma, ota nenäliinat kaveriksi sohvalle.

Moderni perhe – Jos jotakin sarjaa tahtoo katsoa koko päivän samalla puuhaillen muuta, niin tämä on se! Komedia kertoo amerikkalaisen perheen kommelluksista ja arjesta. Hyvän tuulen ohjelma naurattaa ja hahmot ihastuttavat, etenkin ensimmäisillä kausilla. Verrattavissa Frendeihin (vaikka niitä ei voita mikään).

NETFLIX

Frendit – Tarvitseeko tätä edes perustella? Näitä jaksoja jaksan katsoa kerta toisensa perään. Olen nähnyt kaikki tuotantokaudet moneen otteeseen ja silti jaksan nauraa (ja inspiroitua mimmien lookeista!).

YOU – Tämä draama osoittautui jostain syystä valtavan koukuttavaksi ja mielenkiintoiseksi. Jaksojen ei tahtoisi koskaan loppuvan, vaikka ne menevätkin loppua kohden vähän överiksi. Sarja kertoo pojasta, joka on pakkomielteinen tytöstä, jonka kanssa päätyy seurustelemaan – eikä draamalta vältytä. Ohjelma heijastaa somen huonoja puolia ja laittaa miettimään. Olen odottanut kakkoskautta kuin kuuta nousevaa ja nyt se on täällä! Vielä en ole sen lopussa, joten en osaa sanoa mielipidettäni, mutta alku on lupaava.

Rhythm + Flow – Parasta antia mitä olen nähnyt tosi-tv:stä viimeisiin vuosiin. Ohjelmassa Cardi B, T.I. ja Chance the Rapper etsivät Amerikan seuraavaa räpin superstaraa. Artistit ovat niin lahjakkaita, tuomaristo viihdyttävä ja kehityskaaret upeita. Tämän parissa jännittää ja rentoutuu samanaikaisesti. Jos nauttii hyvästä musiikista ja nerokkaista sanoituksista niin tämä ohjelma on sinulle.

CMORE

Younger – Tähän sarjaan olen onnistunut koukuttamaan jopa pomonkin. Ahmin kaikki jaksot (6 tuotantokautta) parissa viikossa, mikä on minulle super-nopea tahti. Sarja kertoo naisesta, joka työpaikan saadakseen kertoo olevansa 10-vuotta nuorempi. Loppu onkin sitten loistavaa draamaa, hauskoja käänteitä ja todella kuumia näyttelijöitä.

Onnela – Ihana hömppäsarja binge watchingiin. Suomalainen versio Solsidan-sarjasta naurattaa ja rentouttaa. Lisäksi näyttelijät ovat ihanan uskottavia ja samaistuttavia.

Bullets – Suomen parasta näyttelijätyötä ja koukuttava juoni. Sarja pyörii rikollisuuden ja terrorismin ympärillä Suomessa ja pääroolia vetää ihana Krista Kosonen. Yleensä pidän vastaavia sarjoja epäuskottavina, mutta tämä veti mukaansa.

HBO

Euphoria – Uusin ihastukseni, jota tahdoin kääriytyä peittojen väliin katsomaan päiviksi putkeen. Nuorten draama pyörii teinien ongelmien, kuten mielenterveyden, huumeiden ja seksin ympärillä. Ja sen pääroolissa ihastuttaa upea Zendaya – voiko olla parempaa? En kuitenkaan suosittele herkkänahkaisimmille, koska sensuuria tässä sarjassa ei ole.

Westworld – Psykologiset sarjat kiinnostavat minua ihan hulluna. Lempielokuvanikin ovat pitkiä ja psykologisia. Siksi Westworld onnistui ihastuttamaan. Siinä rinnakkaistodellisuuteen on rakennettu ihmisille lomakohteita, joissa rooleja näyttelevät robotit, eikä sääntöjä tai lakeja ole. Vaan miten käy, kun robotit alkavat tuntemaan?

Manifest – Sarjan kohta ilmestyvää kakkoskautta on odotettu! Ohjelmassa lentokoneeseen iskee salama ja koneen laskeutuessa sen väitetään olleen kadoksissa viisi vuotta. Sen matkustajien läheiset ovat jatkaneet elämässä eteenpäin olettaen matkustajien kuolleen, mutta näille aikaa on kulunut vain lennon verran. Tämä sarja ihastuttaa ihmissuhteillaan ja psykologisella näkökulmallaan, eikä mässäile liikaa yliluonnollisilla voimilla.


+Chernobyl – HBO:n minisarja kertoo Chernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Sarja kauhistuttaa, ahdistaa, koukuttaa ja saa arvostamaan elämää. Asiat olisivat helposti voineet mennä aivan toisin. Suosittelen jokaiselle.

Mitä sinä suosittelisit juuri nyt katsottavaksi?

Pics: Joanna Suomalainen

MILLAISTA ON ASUA SISKON KANSSA?

Ne ketkä mua Instagramissa (@roosarahkonen) seurailee niin tietääkin jo, että viimeviikkojen aikana ollaan järkätty jos minkälaisia ylläreitä toisillemme siskon kanssa. Koska Riia on kaikin puolin niin iso osa mun elämää, niin päätettiin vihdoin tehdä yhteisvideo! Sen löydät alta xx

MIELENTERVEYDESTÄ


Kansainvälistä mielenterveyspäivää vietettiin viime viikolla. Halu oli kova kirjoittaa jo silloin, mutta päätin kuitenkin päivän teeman mukaisesti laittaa mielenterveyteni edelle ja ottaa paljon tarvittua omaa aikaa postauksen tekemisen sijaan. Viime aikoina on ollut hektistä. Ajoittain on tuntunut, ettei ehdi tai edes jaksa kuunnella, mitä mielellä on asiaa, vaikka tiedän hyvin, että mieli pitäisi laittaa ykköseksi. Jos mieli ei toimi, ei ihminen kokonaisuutenakaan voi toimia. Itse pidän mieltä avaimena koko terveyteen.




Elämäni aikana olen nähnyt läheltä ja myös itse sairastanut laajan kirjon mielenterveyden ongelmia. Kohtasin ensimmäiset mielenterveyden ongelmani jo 13-vuotiaana, mutta silloin olin niin nuori, etten ymmärtänyt sairastavani saatika tarvitsevani apua. Jälkikäteen on aivan kamalaa miettiä, että niin nuori ihminen luulee, ettei hänellä ole tulevaisuutta ja että koko elämä tulee olemaan vain harmaassa sumussa tarpomista. Nyt myöhemmin toivoisin, että voisin auttaa sitä pientä tyttöä hänen taistelussaan – kehottaa kertomaan jollekin ja hakemaan apua.


Mielenterveyden ongelmat eivät katso ikää, sukupuolta, kansallisuutta tai muitakaan piirteitä. Kyse ei ole siitä, kuka on paras taistelija, kuka on positiivisin tyyppi ja kuka selviää ilman terapiaa. Välillä elämäntilanne, ihmissuhteet, omat ajatukset tai ympäristö vain käyvät liian raskaiksi ja mieli sairastuu. Silloin mieltä tulee hoitaa, ihan kuin kehoakin sen sairastuessa. Näin se vain menee.




Itse kiistin pitkään nuoruuteni ongelmat. Ajattelin, että optimistisuuteni ja positiivisuuteni takia en ole voinut sairastaa tai voi sairastua tulevaisuudessa. Fakta on kuitenkin se, että kaikista positiivisimmat tyypit joita tunnen, ovat usein käyneet myös ne kaikista matalimmat kuopat. Kuka vain voi sairastua. Tämän takia on tärkeää kysellä säännöllisesti, mitä lähimmäisille oikeasti kuuluu.




On ihanaa puhua ystävien kanssa avoimesti terapiasta. Moni ystäväni on käynyt sielä, ja lopuille sitä suosittelen. Pelkäsin terapian aloitettuani, että musta tulee se ärsyttävä tyyppi, joka aloittaa jokaisen lauseen sanoilla ”mutta kun mun terapeutti sanoi näin”. Nyt tuntuu, ettei siinä ole mitään väärää, vaikka välillä elämäntilanteestani puhuessani toisin esiin myös terapiassa oppimaani. Terapia on luonnollinen osa elämääni, mikä tekee myös siitä puhumisesta minulle ihan tavallista.




Tuntuu, että kynnys hakea apua on edelleen liian suuri. Moni ystäväni on vähätellyt tilanteitaan sanoen, että joku toinen tarvitsee apua heitä enemmän. Ymmärrän tämän ajattelutavan paremmin kuin hyvin, mutta se, että toisella on ”vaikeampi” tilanne, ei poista sinun tuskaasi. Jos et pääse omin avuin ylös kuopasta, pitää siihen hakea apukäsiä. Kun ensimmäisen kerran lääkärin määräyksestä soitin terapiavastaanotolle, nauroi puhelimeen vastannut virkailija minulle. ”Onneksi” hain tällöin apua pääasiassa saaadakseni tukea fyysiseen sairauteni kanssa elämiseen, mutta auta armias, jos olisinkin tällöin ollut henkisesti pohjalla. Tämä tapahtuma jätti kauhukuvan siitä, että ongelmilleni vain naurettaisiin. Sain jonottaa ensimmäiselle terpiakäynnilleni kaksi kuukautta. Kun vihdoin pääsin paikalle, olin niin poikki, että itkin koko tunnin. Psykiatri varasi minulle saman tien ajat kaikille seuraaville viikoille. Vasta silloin tuntui, että pystyin hengittämään.




Mielenterveyden ongelmista pitäisi voida puhua ääneen. Niiden ei pitäisi aiheuttaa stigmaa tai olla häpeällisiä. Luin juuri Maria Veitolan nerokkaan Instagram-tekstin, jossa tämä kirjoitti: ”–Edelleen mielenterveysasiat on silti joillekin häpeän aihe ja jopa tabu. Hullua. Ihminen on keho+mieli. Kelatkaa nyt, että vaikka kurkkukipu olisi tabu.” Juuri näin! Miettikää, jos muihinkin ihan inhimillisiin ja yleisiin ongelmiin ei kehdattaisi hakea apua. Tahdon antaa blogissani niin paljon tilaa mielen hyvinvoinnille juuri tästä syystä. Muistuttaakseni, että mieli on hauras ja voi sairastua yhtälailla kuin kehokin. Siitä täytyy pitää huolta jo silloin, kun se on terve.




Olen hokenut jo pitkään ja sanon sen nytkin: mielestäni psykologi-käynnin kuuluisi olla osa koulujen perusterveydenhoitoa jo nuorelta iältä. Kun vuosittain käydään terveydenhoitajalla mittaamassa pituus ja paino ja tarkastamassa näkö, tahtoisin, että yhtälailla käytäisiin tarkistuttamassa mieli psykologilla. Luulen, että ihmisten kynnys hakeutua hoitoon olisi myös paljon matalampi, jos olisi jo käynyt elämänsä aikana psykologilla. Samalla stigma hellittäisi, kun kaikki muutkin ikätoverit olisivat käyneet vastaanotolla. Nuorelle itselleni, ja kaikille muillekin kamppaileville toivoisin, että avun hakeminen olisi helppoa, eikä sitä tarvitsisi pelätä. Rohkaistaan me lähimmäisiämme avun pariin ja toimitaan esimerkkeinä siitä, että mielen ongelmista ja terapiasta saa meidän seurassa puhua vapaasti!

Mitä ajatuksia maailman mielenterveyspäivä teissä herätti? Jutellaan kommenteissa!


Pics: Joanna Suomalainen

Vieritä ylös