ITSE TEHDYISTÄ VAATTEISTA

Parasta palautetta mitä saan tekemistäni villapaidoista, on järkyttynyt ilme ihmisten kasvoilla, kun kerron tehneeni paidan päälläni itse. Viimeksi sain tällaisen reaktion näiden kuvien ottopäivänä Ellen päätoimittajalta, joka kehui ohi mennen asuni ja pysähtyi sitten paikoilleen kun kerroin paidan olevan uusin tekeleeni. Vuonna 2020 haaveilin, että opettelisin kutomisen lisäksi myös ompelemaan vaatteita. Kaventaminen sujuu jo itsestään, mutta alusta loppuun vaatteen kasaaminen olisi upea taito omata. Harmi, ettei kumpikaan näistä harrastuksista ole erityisen halpa. Villapaitojeni perään kysellään aina, mutta 50 € langoista yhteen paitaan ei tunnu rohkaisevan ketään. Silti, mikään ei ole niin arvokasta, kuin itse tehty vaate. Ja miten ne kestävätkään aikaa!

Ollessani vauva äitini kutoi vanhimmalle siskolleni villapaidan. Teini-ikäisenä tämä lahjoitti sen keskimmäiselle siskolleni ja nyt paitaa käyttää aktiivisesti siskoni tytär. Sieltä paita on luvattu palauttaa taas toisen siskoni lapsille. En malta odottaa, että sukuni nuoret käyttävät vanhoja vaatteitani tulevaisuudessa. Siskontyttöni joululahjatoive olikin minun tekemäni villapaita, jota tämä on sen saatuaan käyttänyt jatkuvasti. Se on parasta kiitosta omasta työstä.

Kuvat: Linda Ekroth