Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KUN EI OLE MITÄÄN PÄÄLLE PANTAVAA

Talven lämpimin ja mukavin vaate? Tämä takki, tietenkin! Ostin sen viime talvena Uffilta, enkä ole katunut sekuntiakaan. Sen kanssa pärjää pakkasilla hameessa ja sen sisään on ihana kietoutua kylmässä ratikassa. Välillä hukun siihen niin, että tunnen oloni suorastaan näkymättömäksi. Se on ihanaa. Viime aikoina olen kokenut vahvaa tunnetta siitä, ettei kaapissani ole mitään päälle pantavaa. Tämähän on tietenkin ihan naurettavaa, sillä omistan kyllä reilusti vaatetta. Luulen, että syynä on kyllästyminen, kun en ole puoleentoista vuoteen käynyt shoppailemassa kaupoilla. Kaikki tuntuu jo nähdylle ja tehdylle.

Etenkin Cosmolla muotisivustoja selatessani mieleeni hiipii välillä ajatus siitä, että pitäisikö vaatekaappiin hankkia jotain uutta. Asiaa ajatellessa olo on syntinen – niinkuin tekisin jotain hirveän väärää, kun edes mietin moista. Tahtoisin välillä ostaa uusia vaatteita, ja kun ostan, tahtoisin panostaa laadukkaisiin läpi elämän kestäviin, mieluiten suomalaisiin, vaatteisiin. Juuri nyt opiskelijakukkaron nyörit ovat kuitenkin tulevan matkan takia kireällä, joten tällaiset ostokset eivät tunnu hirveän todennäköisille. Ei siis shoppailua luvassa hetkeen, mutta kaappi ahdistaa. Hankalaa. Kenties pieni kaapin puhdistus auttaisi? Jatkan tätä ajatusprosessia ja kerron teille sitten, kun vastaus selviää. Ehkäpä asia ratkeaa luonnollisesti jo keväällä, kun voin taas tuoda varastosta uuden (vanhan) kerraston kaappiini. xx

OUTFIT:
COAT – Secondhand
JEANS, TOP – Ginatricot*
BELT – Sand
SHOES – Zara

Pics: @larakristenn

”ONKO JOTKUT TEEMABILEET TULOSSA?”

Näin kysyi minulta kirpputorin myyjä kohtelias hymy kasvoillaan, kun kannoin löytöni tiskille. Ajattelin, että on ihan arkipäivää ostaa biker-shortsit, sateenkaaren värinen paita ja dalmatialais-täpläinen hattu – kunnes näin myyjän ilmeen, siis. Vastasin kysymykseen nauramalla ja tokaisin, että jos nämä kaikki laittaisin päälle kerralla, niin sitten kannattaisi kyllä ollakin. Välillä unohdan täysin, että tyylini poikkeaa aika-ajoin massasta, kunnes joku katsoo kadulla huomattavan pitkään, tai saan tällaisia hyväntahtoisia kommentteja. Minusta se on niin kivaa, etten koskaan koe erottumista negatiivisena asiana. Cosmon toimistollakin olen saanut keskustelun käyntiin monen itselleni täysin tuntemattoman ihmisen kanssa sillä, että heillä on ollut jotain sanottavaa asuistani. Ihan parasta! Rakastan muiden asujen bongailua siihen pisteeseen asti, että sen voisi varmaan jo sanoa olevan jonkin sortin harrastus. Mitä poikkeuksellisempi, sen parempi, vaikkei ”normaalissa” (mitä se ikinä tarkoittaakaan) tyylissäkään ole mitään huonoa. Tärkeintä on aina, että asun kantaja tuntee olonsa kotoisaksi siinä. Se nimittäin näkyy.

Onhan tämä hattu vähän hullu, ja niin on moni muukin omistamani vaate. Ne kuitenkin piristävät minua ihan valtavasti arjessa. Pidän tyylillä erottautumisesta ja itseni ilmaisemisesta vaatteilla, eikä siinä ole mitään väärää – päinvastoin! Mennään kukin ylpeänä omalla tyylillämme ja pidetään siitä kiinni.

Psst. Tämä villapaita on uusimpia tekeleitäni – aika kiva, eikö? xx

Pics: @larakristenn

HAIKARAHOUSUISSA

Ihastun yleensä niihin kaikista hulluimpiin juttuihin, joita vaan löydän. Nämä haikarahousut eivät tietenkään olleet mikään poikkeus – ne oli pakko saada. Kotiutin ne nopeasti (kuten koko muunkin lookin) kirpputorilta. Sitten seurasi se loputon pähkäily; minkä ihmeen kanssa ne voisi pukea. Koen usein mustat asukokonaisuudet tylsiksi ja kotoisin olo on lookissa, josta löytyy jotain erikoisempaa (niinkuin haikarat housuissa eivät olisi jo tarpeeksi…). Sitten keksin: jos ne yhdistää mustaan yläosaan luo asu illuusion jumpsuitista (tämä ilmeisesti onnistui aika hyvin, sillä Roosa luuli minulla olevan jumpsuit, kunnes kuvatessa paita pääsi livahtamaan ulos housuista haha). Välillä toimivien asujen keksiminen vaatii paljonkin luovuutta ja toisinaan taas päässä pyörii loputtomasti ideoita kaikesta, mitä tahtoisin laittaa päälle. Se kai pukeutumisessa niin viehättääkin – itsensä haastaminen uusilla asukokonaisuuksilla ja loputtomat vaihtoehdot. Haastetta löytyy etenkin, kun kokoelmassani on yhä enemmän printtejä ja värejä, sekä ylä- että alaosissa, mutta se kai tekee tästä vielä hauskempaa. Millaisista vaatteista te pidätte? x

Pics: Roosa Mononen <3

MISTÄ TIETÄÄ, ETTÄ ELÄMÄSSÄ MENEE HYVIN?

Mistä johtuu se ihmiselle ah niin luontainen ajattelutapa, jossa kaiken menneen hyvän huomaa vasta kun menee huonosti? Entä mistä tietää, että elämässä menee hyvin juuri nyt – mikä sen määrittää? Olen koittanut jatkuvasti kehittää ajatteluani siihen suuntaan, että huomaisin hyvän elämäntilanteen jo itse siinä hetkessä, kun sitä elän. Viimeviikolla sain yllätyksekseni ison herätyksen siihen, että itseasiassa juuri nyt eletään sellaista todella hyvää elämänvaihetta. Mistäkö sen huomasin? No siitä että murehdin sellaisista asioista, joista murehtimiseen ei ennen ole ollut pienintäkään mahdollisuutta kaiken pääni metelin seassa. Kun on kauan kantanut valtavaa huolta terveydestään ja jaksamisestaan, ei ole ollut aikaa eikä voimia huolehtia mistään muusta. Kaikki energia on ohjautunut siihen tärkeimpään – päivästä selviämiseen. Yleensä huolehtiessa huoli ja stressi valtaavat koko mielen, eikä muulle ole oikein tilaa. Siksi ilahduin huomatessani, että uudet huolenaiheeni onnistuivat jo naurattamaan minua hetken päästä – siis mistä lähdin mulla on ollut mahdollisuus huolehtia tällaisesta? Ihan mahtavaa! Tuntui aivan ihanan etuoikeutetulle pystyä esimerkiksi syynäämään omaa naamatauluaan peilin edessä ihan tosissaan tai miettimään, mitä jokin tekstiviesti merkitsi. Kullakin on oma kuormittava lastinsa, enkä tahdo vähätellä kenenkään ongelmia mitenkään. Avain lienee kuitenkin siinä, että huomaa milloin se suurin huolenaihe siirtyy taka-alalle, eikä jää huolehtivaan mielentilaan vellomaan. Kun mietin vastausta otsikon esittämään kysymykseen tulin siihen lopputulokseen, että yksi selkeä merkki siitä, että elämässä menee hyvin, on se, että huolenaiheet ovat sellaisia, joita ennen pidit mitättöminä. Ihmiselle on luontaista huolehtia, joten on turha odottaa elämäntilannetta, jossa ei olisi minkäänlaista stressiä – sen sijaan huomio tulisi kiinnittää stressin aiheisiin ja nähdä, ovatko ne sittenkään niin suuria, verrattuna aiempiin huoliisi? Tässä tilanteessa ja näine huolineni, mulla menee aika hyvin – miten sulla? Aurinkoista sunnuntaita ihanat xx

OUTFIT:

Shirt, shorts – 2ndhand
Blazer, shades – Ginatricot*
Shoes, bag – Mango

*Gifted

Pics: Roosa Mononen <3

Vieritä ylös