Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

NAINEN ON NAISELLE SUSI?

Teemat jotka yhdistetään naisten välisiin suhteisiin: kateus ja kilpailu. Kuten Glennon Doyle tarkasti sanoo: ”Mitä onnellisempi ja menestyneempi nainen on, sitä vähemmän hänestä pidetään; miehille tilanne on vastakohtainen”. Miksi näin on?

Emme pidä menestyneistä naisista, koska meihin iskostettu misogynia kääntää toisen naisen menestyksen negatiiviseksi tunteeksi sisällämme; tukahdutetuksi tunteeksi ”Miksi hän, miksen minä?” joka purkautuu ärtymyksenä ja vähättelynä. Kun itse kokee turhautumista siitä laatikosta johon yhteiskunta on meidät asettanut, meitä suututtaa jos toinen nainen pääsee irti niistä kahleista, joihin me olemme vielä sidottuna. Kun tämä tekee omat valintansa ja ottaa tilaa maailmadsa, se ärsyttää meitä, koska alitajuisesti tahtoisimme pystyä samaan. Toinen nainen on kilpailija, jota on väheksyttävä ja hidasteltava, jotta emme joudu kohtaamaan omia riittämättömyyden tunteitamme. Tämän takia johtoaseman miehet verkostoituvat ongelmatta, mutta naiset eivät. Niin kauan kun yhteiskunta asettaa naiset kilpailemaan keskenään eikä vetämään yhteen hiileen, emme voi voimaantua toisistamme ja taistella oikeuksistamme. Se lienee yksi patriarkaatin tehokkaimmista juonista. Totuus on, että nainen on naiselle vain ihminen ja ihmisten luonteet ratkaisevat miten vuorovaikutus toimii.

Tilanteissa joissa tuntee toisen naisen uhaksi, on hyvä miettiä eikö pidemmälle pääsisi kuitenkin porukassa, kuin toinen toistaan vastaan taistelemalla? Millainen maailma tämä olisi, jos me naiset tuettaisiin toisiamme rohkeasti ja muistettaisiin mun edellissä postauksessa mainittu yltäkylläisyyden mielenlaatu. Käännetään kateutemme ajatukseen ”pidän siitä mitä hän tekee ja minä tahdon tehdä samoja asioita” tai ”hänen rohkeutensa tekee minusta kateellisen – minäkin tahdon olla rohkeampi.” 

Tällä viikolla viimeksi voimaannuin siitä, kun toimistoni Content Cornerin ryhmächatti täyttyi toistemme saavutusten kehumisesta. Mulla on niin hyvä mieli siitä, miten avoimesti naiset mun elämässä puskee toisiaan eteenpäin. Just tällaisessa maailmassa mä tahdon kasvaa – huipulla ei todellakaan tarvitse olla yksinäistä. Ei edes naisella.

Kuvat: Mikael Renwall

KUN EI OLE MITÄÄN PÄÄLLE PANTAVAA

Talven lämpimin ja mukavin vaate? Tämä takki, tietenkin! Ostin sen viime talvena Uffilta, enkä ole katunut sekuntiakaan. Sen kanssa pärjää pakkasilla hameessa ja sen sisään on ihana kietoutua kylmässä ratikassa. Välillä hukun siihen niin, että tunnen oloni suorastaan näkymättömäksi. Se on ihanaa. Viime aikoina olen kokenut vahvaa tunnetta siitä, ettei kaapissani ole mitään päälle pantavaa. Tämähän on tietenkin ihan naurettavaa, sillä omistan kyllä reilusti vaatetta. Luulen, että syynä on kyllästyminen, kun en ole puoleentoista vuoteen käynyt shoppailemassa kaupoilla. Kaikki tuntuu jo nähdylle ja tehdylle.

Etenkin Cosmolla muotisivustoja selatessani mieleeni hiipii välillä ajatus siitä, että pitäisikö vaatekaappiin hankkia jotain uutta. Asiaa ajatellessa olo on syntinen – niinkuin tekisin jotain hirveän väärää, kun edes mietin moista. Tahtoisin välillä ostaa uusia vaatteita, ja kun ostan, tahtoisin panostaa laadukkaisiin läpi elämän kestäviin, mieluiten suomalaisiin, vaatteisiin. Juuri nyt opiskelijakukkaron nyörit ovat kuitenkin tulevan matkan takia kireällä, joten tällaiset ostokset eivät tunnu hirveän todennäköisille. Ei siis shoppailua luvassa hetkeen, mutta kaappi ahdistaa. Hankalaa. Kenties pieni kaapin puhdistus auttaisi? Jatkan tätä ajatusprosessia ja kerron teille sitten, kun vastaus selviää. Ehkäpä asia ratkeaa luonnollisesti jo keväällä, kun voin taas tuoda varastosta uuden (vanhan) kerraston kaappiini. xx

OUTFIT:
COAT – Secondhand
JEANS, TOP – Ginatricot*
BELT – Sand
SHOES – Zara

Pics: @larakristenn

”ONKO JOTKUT TEEMABILEET TULOSSA?”

Näin kysyi minulta kirpputorin myyjä kohtelias hymy kasvoillaan, kun kannoin löytöni tiskille. Ajattelin, että on ihan arkipäivää ostaa biker-shortsit, sateenkaaren värinen paita ja dalmatialais-täpläinen hattu – kunnes näin myyjän ilmeen, siis. Vastasin kysymykseen nauramalla ja tokaisin, että jos nämä kaikki laittaisin päälle kerralla, niin sitten kannattaisi kyllä ollakin. Välillä unohdan täysin, että tyylini poikkeaa aika-ajoin massasta, kunnes joku katsoo kadulla huomattavan pitkään, tai saan tällaisia hyväntahtoisia kommentteja. Minusta se on niin kivaa, etten koskaan koe erottumista negatiivisena asiana. Cosmon toimistollakin olen saanut keskustelun käyntiin monen itselleni täysin tuntemattoman ihmisen kanssa sillä, että heillä on ollut jotain sanottavaa asuistani. Ihan parasta! Rakastan muiden asujen bongailua siihen pisteeseen asti, että sen voisi varmaan jo sanoa olevan jonkin sortin harrastus. Mitä poikkeuksellisempi, sen parempi, vaikkei ”normaalissa” (mitä se ikinä tarkoittaakaan) tyylissäkään ole mitään huonoa. Tärkeintä on aina, että asun kantaja tuntee olonsa kotoisaksi siinä. Se nimittäin näkyy.

Onhan tämä hattu vähän hullu, ja niin on moni muukin omistamani vaate. Ne kuitenkin piristävät minua ihan valtavasti arjessa. Pidän tyylillä erottautumisesta ja itseni ilmaisemisesta vaatteilla, eikä siinä ole mitään väärää – päinvastoin! Mennään kukin ylpeänä omalla tyylillämme ja pidetään siitä kiinni.

Psst. Tämä villapaita on uusimpia tekeleitäni – aika kiva, eikö? xx

Pics: @larakristenn

HAIKARAHOUSUISSA

Ihastun yleensä niihin kaikista hulluimpiin juttuihin, joita vaan löydän. Nämä haikarahousut eivät tietenkään olleet mikään poikkeus – ne oli pakko saada. Kotiutin ne nopeasti (kuten koko muunkin lookin) kirpputorilta. Sitten seurasi se loputon pähkäily; minkä ihmeen kanssa ne voisi pukea. Koen usein mustat asukokonaisuudet tylsiksi ja kotoisin olo on lookissa, josta löytyy jotain erikoisempaa (niinkuin haikarat housuissa eivät olisi jo tarpeeksi…). Sitten keksin: jos ne yhdistää mustaan yläosaan luo asu illuusion jumpsuitista (tämä ilmeisesti onnistui aika hyvin, sillä Roosa luuli minulla olevan jumpsuit, kunnes kuvatessa paita pääsi livahtamaan ulos housuista haha). Välillä toimivien asujen keksiminen vaatii paljonkin luovuutta ja toisinaan taas päässä pyörii loputtomasti ideoita kaikesta, mitä tahtoisin laittaa päälle. Se kai pukeutumisessa niin viehättääkin – itsensä haastaminen uusilla asukokonaisuuksilla ja loputtomat vaihtoehdot. Haastetta löytyy etenkin, kun kokoelmassani on yhä enemmän printtejä ja värejä, sekä ylä- että alaosissa, mutta se kai tekee tästä vielä hauskempaa. Millaisista vaatteista te pidätte? x

Pics: Roosa Mononen <3

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös