Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

HUIJARISYNDROOMA YLIOPISTOSSA

Viimeisin periodi (kuuden viikon opiskelu-jakso), oli ehdottomasti haastavimpia tähänastisella kolmivuotisella yliopistourallani. Sen lisäksi, että tein kolmea vaativaa kurssia samanaikaisesti, olin myös töissä Cosmopolitanilla ja tein projekteja oman sosiaalisen mediani parissa. Kun periodi oli ohi, itkin vuolaasti väsymystäni. Eilen sain tulokset nettiin ja avasin ne jännittyneinä. Kaikesta stressistä, kiireestä ja unettomuudesta huolimatta ne olivat kaikki kiitettäviä tai erinomaisia. Huokasin syvään. Taasko huolehdin itseni väsyksiin ihan turhaan.

Kolmas vuosi yliopistossa lähenee loppuaan, ja silti sitä välillä huomaa edelleen kuvittelevansa, ettei ole yhtä fiksu kuin muut yliopistossa. Ettei tiedä yhtä paljon asioista, eikä uskalla ottaa tilaa keskusteluissa. Että täytyy opiskella muita enemmän pysyäkseen tahdissa. Eniten nämä tunteet nousevat pintaan politiikan opinnoissa. Politiikka ei varsinaisesti ole koskaan kuulunut suurimpiin kiinnostuksen kohteisiini. En seurannut nuorena uutisia tai lukenut lehtiä ja suoritin sekä historiaa että yhteiskuntaoppia niin vähän, kuin mahdollista. Siksi koen helposti alemmuuden tunteita niiden ihmisten seurassa, joiden intohimoihin aihealue kuuluu. Yliopisto ei kuitenkaan ole ensimmäinen paikka, jossa olen kokenut näitä tunteita. Olen koko koulu-urani ollut 9, 10, E ja L -tason opiskelija, enkä silti ole tuntenut oloani kuuluvaksi kouluympäristössä.

Suurelta osin koen sen johtuvan siitä, että vitsailevaa pienikokoista blondia ei usein olla otettu tosissaan, etenkään koulupiireissä. Muistan elävästi, miten eräs lukio-opettajani tuli kysymään henkilökohtaisesti, ovatko esseessä esittämäni mielipiteet ja näkemykset todella omiani. Kun hämmentyneenä vastasin kyllä, oli hänen reaktionsa sanasta sanaan ”hassua, et näytä sellaiselle ihmiselle, joka välittäisi tällaisista asioista”. Välillä vastaavanlaiset kommentit, katseet tai yllättyneisyys hyvistä arvosanoistani ovat saaneet myös minut uskomaan, etten voi olla fiksu. Etten voi sekä loistaa matematiikassa, että olla kiinnostunut siitä, mitä laitan päälleni. Hassuimmalta tuntui se, että kun viime kuussa sain silmälasit, koin ensi kertaa elämässäni näyttäväni viisaalta. Ensi kertaa elämässäni, 22-vuotiaana. Hullua, millaisen kuvan yhteiskunta maalaa koulussa menestyvisistä ihmisistä. Vain tietyn näköinen ihminen voi olla viisas, ja muiden tulee olla hiljaa ja näyttää nätiltä.

Vasta nyt alan huomata yleisissä ajatusmalleista pientä muutosta. Pääministeri Sanna Marin on johtanut menestyksekkäästi Suomen Korona-kriisiä ja samalla esiintynyt Britti Voguessa. Hänen kauneutensa ja naiseutensa eivät ole olleet pois hänen viisaudestaan, vaikka voin vain kuvitella sen tytöttelyn määrän, jota hän saa kestää. En vertaa itseäni häneen millään tavalla, mutta mietin, miksi hänen johtamiskykyään ja osaamistaan pidetään niin yllättävänä? Vastaavaa ei tehtäisi iäkkäämmälle miehelle.

Kyllä välillä on niitäkin päiviä, jolloin yllätän jopa itseni fiksuudellani. Esimerkiksi silloin, kun huomaan kirjoittavani sujuvasti ja ilolla esseitä niin Marxilaisen ideologia-analyysin relevanttiudesta nykyisessä digitaalisessa mediaympäristössä, kuin sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta työelämän tasa-arvopolitiikan strategiana globaalissa pohjoisessa. Silloin mietin, että kyllä mä sittenkin ansaitsen paikkani täällä ihan kuten muutkin. Mä olen opiskellut vähintään yhtä paljon kuin toiset ja uhraan tälle yhtä paljon aikaa. Kiinnostus muotiin ja työ sosiaalisessa mediassa eivät pienennä älykkyysosamäärääni, kuten ei haluni laittautuakkaan. Päinvastoin. Koen osaamiseni olevan monipuolista.

Tulen jälleen todenneeksi, että vaikken tietäisikään kaikesta yhtä paljoa kuin toiset, niin on myös asioita, joista toiset eivät tiedä yhtä paljoa kuin minä. Muistuttelen itseäni myös säännöllisesti siitä, että tottakai jokainen tietää paljon intohimostaan. Minä tiedän paljon muodista ja mielenterveydestä ja joku toinen tietää paljon autoista ja hevosista. Ja se tässä elämässä onkin niin hienoa. Jokainen ihminen tietää jotakin mitä sinä et, kun vain pidät korvasi auki. Meillä on jatkuva mahdollisuus oppia ja opettaa. Viisaus kasvaa kuunnellessa. Näihin ajatuksiin, kivaa viikon jatkoa xx

Ps. Jos opiskelu-rutiinini kiinnostavat, niistä löytyy video täältä.

Kuvat: Kriselda <3

12 ajatusta aiheesta “HUIJARISYNDROOMA YLIOPISTOSSA”

  1. I loved as much as you will receive carried out
    right here. The sketch is attractive, your authored subject matter
    stylish. nonetheless, you command get got an edginess over that you wish
    be delivering the following. unwell unquestionably come further formerly again since exactly
    the same nearly a lot often inside case you shield this hike.

    0
  2. It’s actually a great and helpful piece of information. I’m
    glad that you simply shared this useful info with us. Please stay us informed
    like this. Thank you for sharing.

    0
  3. Woah! I’m really loving the template/theme of this blog.

    It’s simple, yet effective. A lot of times it’s very difficult to
    get that ”perfect balance” between user friendliness and visual appeal.
    I must say you have done a great job with this.
    Also, the blog loads very quick for me on Chrome. Exceptional
    Blog!

    0
  4. Pretty section of content. I just stumbled upon your web site and in accession capital to assert
    that I get actually enjoyed account your blog posts.
    Any way I’ll be subscribing to your feeds and even I achievement you access consistently fast.

    Also visit my page :: Christopher

    0
  5. Hey! Would you mind if I share your blog with my twitter group?
    There’s a lot of people that I think would really appreciate your content.
    Please let me know. Many thanks

    0
  6. What’s Happening i am new to this, I stumbled upon this
    I’ve discovered It absolutely helpful and it has aided me out loads.

    I hope to give a contribution & aid other users like its aided me.
    Good job. adreamoftrains web hosting services

    0
  7. Oh my goodness! Amazing article dude! Many thanks,
    However I am going through problems with your RSS. I don’t know
    why I can’t subscribe to it. Is there anybody else having similar RSS problems?
    Anybody who knows the answer can you kindly respond?
    Thanks!!

    0
  8. Ihana teksti ja todella mielenkiintoisia ajatuksia! Olen itsekin ollut 9 ja 10 oppilas, lukuunottamatta ylioppilaskirjoituksia jotka elämäntilanteeni takia alisuoritin. Minulla on ehkä mennyt tämä toisinpäin, että ruskeahiuksisena, hyvin koulussa menestyvänä, huonosti menneet kirjoitukset hämmästyttivät muita ja sain osakseni paljon ihmettelyä ja ehkä pettymystäkin. Silloin tunsin ensimmäistä kertaa itseni todella tyhmäksi.

    Täytyisi kuitenkin aina muistaa, ettei yksi pieleen mennyt suoritus määrittele loppuelämää. Aina ei tarvitse olla paras eikä suoriutua täydellisesti, mutta itseään ei saa vähätelläkään. Riittää, kun tekee siinä hetkessä parhaansa ja muistelee aiempia onnistumisiaan: silloin tajuaa, että enhän minä olekaan sen tyhmempi kuin muut.

    Fun fact: minullekaan politiikka ei ole suurin intohimoni, mutta hain silti opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Mielenterveys, sosiaaliset kanssakäymiset, naisten asema ja sen sellainen kiinnostaa enemmän. Kaikessa voi kuitenkin aina kehittyä ja kuten sanoit, jokaisella on ne omat kiinnostuksen kohteensa. <3

    0

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös