ELÄMÄNTILANNE JUURI NYT – REHELLISESTI

”Miten sä oikein jaksat ton kaiken?”. Tätä kysymystä kuulen usein, ja välillä esitän sitä myös itsellenikin. Miten mä oikein jaksan tän kaiken? Käyn yliopistoa, kirjoitan freelancerina muotijuttuja, sometan työkseni ja vietän pitkiä työpäiviä Fokus Median katon alla tekemässä some-prokkista muotilehdille. Usein viikon tunnit eivät tunnu riittävän: neljä päivää yliopistolla, kolme päivää Fokuksella, kaksi päivää Content Cornerilla ja loput hommat kotona. Minun puolestani viikossa saisi olla ainakin kymmenen päivää. Ympäri kellon työskentelyä helpottaa se, että rakastan täydestä sydämestäni kaikkea mitä saan tehdä. En kuitenkaan tahdo valehdella: arki kaikkien näiden asioiden ympäröimänä ei usein ole laisinkaan helppoa. Se vaatii kompromisseja ja usein vapaa-ajasta luopumista. Silloin kun en ole töissä tai koulussa ajattelen töitä tai koulua, ja ainut paikka jossa todella pääsen niistä irti on kuntosali. Välillä väsyttää niin, etten pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

On päiviä, jolloin ajattelen, että kunpa saisin vain blogata. Sitten on niitä, kun mietin, että voisinpa vain käydä yliopistoa. Ja sitten niitä, jolloin mietin, että voisin elää loppuelämäni onnellisena kirjoittaen vain Cosmopolitanille. Ja sitten, kerran muutamassa viikossa on niitä päiviä, kun en tahdo nousta sängynpohjalta ollenkaan – ”minä lopetan kaiken, minä en enää jaksa, tämä oli tässä”. Uuvuttaa. Silloin haaveilen vain pitkästä lomasta ja päivän viettämisestä sängyssä. Tiesin kuitenkin, mihin lupauduin siihen lupautuessani. Siihen, että arkeni on nyt tällaista, ja usein kotiin päästyäni en tahdo muuta, kuin kaatua sänkyyn ja tuijottaa sarjaa. Se on juuri nyt ihan ok. Ennen en sallinut itselleni moista ”laiskottelua”. Nyt tiedän, että mieleni ja kehoni tahtovat nollata, jos aion jaksaa seuraavankin päivän. Se on sallittava. Lohduttaudun usein siihen ajatukseen, että tämä on nyt vain tällainen elämäntilanne. Samalla, en tahtoisi tämän koskaan loppuvan. Pelkään, etten aina saa tehdä täysiä päivä asioita joita rakastan. Siksi pyrin samalla nauttimaan tästä kaikesta parhaan kykyni mukaan. Välillä havahdun kesken työpäivän siihen, että wau, mä saan tehdä näin siistejä juttuja. Koen kiitollisuuden tunteita päivittäin, enkä pidä niitä itsestään selvyyksinä.


Viimeisen puoli vuotta toimintasuunnitelmani on ollut tämä: kaikkea vähän vähemmän. Kompromisseja itseni kanssa. Oikaise siellä missä voit (siivoaminen, kokkaaminen, laittautuminen…). Lopeta deittailu. Hellitä arvosanoista. Käy vanhempien luona palautumassa aina kun mahdollista. Näe kavereita vain rentojen koti-iltojen merkeissä. Ole armollinen. Panosta siihen, mitä sydän milloinkin sanoo. Ne ihmiset, joiden on tarkoitus olla elämässäsi kyllä ymmärtävät tällaisetkin ajanjaksot – muista silti välillä kysellä kuulumisia ja käydä yhdessä palauttavilla kävelyillä. Armollista viikkoa jokaiselle. xx

Outfit:
Coat – Bikbok
Bag – Furla
Jeans – Ginatricot*
Earrings – Bikbok*
Shoes – Mango
Belt – Sand
Sweater – Reserved

Pics: Roosa Mononen <3

16-VUOTIAAN ROOSAN PÄIVÄKIRJASTA

Kuten muutama teistä tietänee, aloitin bloggaamisen jo 14-vuotiaana. Silloin olin vielä nuori, polkuaan etsivä tyttö. Eksyin yksi päivä lukemaan vanhoja tekstejäni ja olin yllättäen valtavan tunnemyrskyn pauloissa. Vuoroin itketti ja vuoroin nauratti. Ennen kaikkea kosketti. Siitä heräsikin ajatus – mitä jos julkaisisin uudestaan joitakin 16-vuotiaan itseni ajatuksia? Kertokaahan kommenteissa mitä olette mieltä, niin katsotaan jos näitä tekisi lisää x

21.7.2014 Kaivaten tai kylläisenä


”sinisiä peltoja, tunteja busseissa ja paljon sanottuja tunteita. tärvellä, tärveltyä, tulla tärvellyksi. oppia ne mutkat joita en koskaan opi, itsestäni. olla uskollinen minulle, ennen kuin sinulle, ja jättää taakse jokainen hetki itseinhossa ja tulevaisuuden pelossa. tarttua kiinni auringosta, pilvestä, tehdä se kesäsateessa jossa onnelliset muuttavat paikalleen. koskea unelmiaan paljailla käsillä. tämä oli ennen helpompaa. ei ole sanoja sanottavana, kun aamu on seesteinen ja olen lähellä myöhästyä töistä. istun lattialla katsoen silmiin hidasta kuolemaa ja alan oppia elämään itseni kanssa, nyt, vaikka siitä on kokemusta jo useita vuosia. päivät kuluvat täyteläisinä, kun tartut rohkeasti onneen ilman toista ajatusta, etkä pelkää nauraa vettä silmistäsi. minä kannan pullotettuja salaisuuksia, mutten pullota omiani. te tiedätte niistä paljon, enkä minä arkaile olla kanssanne alaston. yhdessä tai erikseen, kaivaten tai kylläisenä, minä olen täynnä ja tässä.”

Isojen alkukirjaimien puute häiritsee, mutta ihailen tapaa jolla olen pystynyt käymään läpi ajatuksiani kertomatta kuitenkaan tekstissä, mitä elämässäni todella on meneillään. Muistan tuon ajan kuin eilisen ja itken joka kerta (nytkin) tekstiä lukiessani. Silti seuraajilleni se oli vain teksti. Niin hassua. Tähän aikaan minun oli vaikea unelmoida ja löysin onnea pitkälti vain ystävieni suojassa. Valvoin kaikki yöt unettomuudesta kärsien ja haaveilin muiden elämistä. Siitä on tultu pitkä matka eteenpäin kuudessa vuodessa. Muistan myös, että ensimmäisessä kuvassa reiteni olivat mielestäni valtavat ja toisessa käsivarteni hävettivät. Pääsisinpä juttelemaan nuorelle minälle ja muuttamaan tämän ajatuksia itsestään.

LUPAUKSENI VUOSIKYMMENELLE -20

Ykskaks yllättäin kalenterissa vaihtuikin jo vuosikymmen! Hullua. Toisaalta se ei tunnu niin merkittävältä asialta, ja sitten taas, se tarjoaa melkoisen hyvän tilaisuuden reflektoida omaa elämää ja niitä unelmia, joita tulevaisuudessa toivoo toteuttavansa. 10 vuotta on toki pitkä aika jonka kuluessa ehtii takuulla muuttaa mielensä miljoona kertaa, mutta näistä jutuista tahtoisin pitää kiinni mielen heilahteluista huolimatta.

Vuosikymmenellä 2020 lupaan:

… Käydä terapian loppuun. Sitä on jäljellä vielä hyvällä onnella 2 vuotta, joista tahdon ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti. Terapia on vähän kuten koulu; sen voi joko hutaista läpi tai sitten siihen voi paneutua kunnolla ja antaa itsestään kaiken. Minä lupaan tehdä jälkimmäisen, vaikka se tarkoittaakin enemmän kyyneleitä, avoimuutta ja vaikeita ajatuksia. Lopulta tiedän sen olevan sen arvoista.

…Valmistua. Ainakin kandin paperit saan takuulla ulos, mutta olisi myös siistiä kirjoittaa maisteriksi alalta, jonka kokee omakseen. Vielä on epäselvää, jatkanko saman alan loppuun saakka, vai kutsuuko minua jokin toinen koulutus kenties ulkomailla. Se jää nähtäväksi, mutta koulussa tahdon käyttää vielä monta vuotta – rakastan uuden oppimista, vaikka välillä koulun ja työn yhdistäminen onkin haastavaa.

…Vaalia vain henkiselle hyvinvoinnilleni optimistisia ihmissuhteita. Välillä sitä alkaa kaipaamaan ihmisiä, jotka ovat sinulle huonoksi. Syövät itsetuntoasi, vievät energiaasi ja hyödyntävät sinua. Lupaan itselleni, että pysyn jatkossakin erossa näistä ja katson ihmissuhteitani välillä objektiivisemmin. On eri asia auttaa ystäviä hädässä ja vastaanottaa samaa tukea tarvittaessa, kuin aina vain antaa ja antaa ja antaa ilman minkäänlaista vastakaikua. En koskaan kehota jättämään ystävää kun tällä on vaikeaa, mutta älä myöskään anna itseäsi vedettävän mukaan samaan kuoppaan. Lupaan panostaa elämäni ihmissuhteisiin, jotka edelleen täyttävät elämäni lämmöllä ja merkityksellisyydellä. Siis näihin nykyisiini ja toivottavasti muutamaan enemmänkin.

…Tehdä pelottomammin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Pelkään paljon terveyteni ja jaksamiseni puolesta, ja välillä se heijastuu päätöksenteossani. Mietin usein, etten jaksa tai kykene johonkin, mihin lopulta kykenenkin. Tahdon tehdä enemmän päätöksiä rakkaudesta käsin, enkä enää pelon johdattelemana. Elämässäni oli aika, jolloin kieltäydyin kaikesta enkä uskonut itseeni, sillä luottamukseni kehooni oli nollissa. Jos jokin innostaa minua, aion jatkossa hypätä siihen pää edellä. Muusta voin huolehtia sitten myöhemmin.

… Luopua jatkuvasta elämän suunnittelusta. Asiat eivät kuitenkaan koskaan mene kuten ne suunnittelee. Olen aina stressannut paljon tulevaa, laskelmoinut varoja ja miettinyt pääni puhki uravaihtoehtoja. Tarkkojen suunnitelmien ja stressaamisen sijaan tahdon jatkossa unelmoida vapaammin ja mennä enemmän fiiliksen mukaan. Luottaa intuitiooni.

…Elää arvojeni mukaista elämää. Uuvuttavinta on elää omia arvojaan vastaan. Päätöksiä tehdessäni ja keskusteluja käydessäni tahdon asettaa jalkani maahan yhä ponnekkaammin, ja kieltäytyä asioista, joiden takana en voi seistä 110%. Välillä se tuntuu hetkessä vaikealta, mutta tilanteen jälkeen olen kiitollinen siitä, että pidin pintani.

…Tehdä blogillani paljon hyvää. Tahdon edelleen kirjoittaa mielenterveyden, ympäristön, ihmisten hyvinvoinnin ja monen muun aihepiirin ympäriltä. Tahdon tarjota inspiraatiota, aitoutta ja kasvua. Toivotaan, että edessä on vielä ainakin se kymmenen antoisaa vuotta teidän kanssanne ♥

…Muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin. Kymmenessä vuodessa toivon, että tämä haave tulee viimein täytettyä. Olin seitsemän vanha, kun kerroin ensikerran vanhemmilleni muuttavani aikuisena Jenkkeihin. Siitä asti toiveeni oli selvä ja myös vanhempani ovat tietäneet sen. Terveyteni kanssa kamppaillessani ajattelin jo haaveen olevan mennyttä, mutta nyt alan pikkuhiljaa uskaltaa jälleen unelmoida. Englanti on ehdottomasti rakkauden kieleni, enkä ole koskaan luonut läheisiä ihmissuhteita yhtä vaivattomasti, kuin Amerikassa. Sen kulttuuri sopii luonteelleni paremmin kuin hyvin ja koen olevani elementissäni. Se, kuinka pitkäksi aikaa muuttaisin on vielä täysin kysymysmerkki, mutta tämän lupauksen jos minkä aion pitää.


Mitä sinä lupasit tälle vuosikymmenelle?

BLAZER – 2ndhand PANTS – Anni Ruuth SHOES – Zara

Pics: Joanna Suomalainen

12 + 1 X PARHAAT OHJELMA-VINKIT LOMALLE 2020

Tässä tulevat vuoden 2020 parhaat sarjat maratonkatselulle – eli koko päivän sohvalla löhöilylle ja herkkujen syönnille! Enjoy♥

TV

Sohvaperunat – Tässä on ohjelma, joka jaksaa aina naurattaa. Löydän niin paljon samaistumispintaa sohvisten tv:n katselusta ja pääsee aina kärryille siitä, mitä muuta televisiossa tapahtuu. Ohjelma seuraa suomalaisten tv:n katselua ja kommentointia – tämä formaatti soveltuu koko perheen tuijotettavaksi. Menee etenkin koko päivän maratoonina!

SuomiLOVE – tämä ohjelma täyttää sydämen aina uskolla ihmisiin. Kyyneleet vierivät ja samalla naurattaa. Ohjelmassa suomalaiset osoittavat rakkauttaan läheisilleen kutsumalla näiden lempiartistin esiintymään yksityiskeikalle. Samalla he kertovat kappaleeseen liittyvän tarinan, jotka riipaisevat aina syvältä. Koskettava ohjelma, ota nenäliinat kaveriksi sohvalle.

Moderni perhe – Jos jotakin sarjaa tahtoo katsoa koko päivän samalla puuhaillen muuta, niin tämä on se! Komedia kertoo amerikkalaisen perheen kommelluksista ja arjesta. Hyvän tuulen ohjelma naurattaa ja hahmot ihastuttavat, etenkin ensimmäisillä kausilla. Verrattavissa Frendeihin (vaikka niitä ei voita mikään).

NETFLIX

Frendit – Tarvitseeko tätä edes perustella? Näitä jaksoja jaksan katsoa kerta toisensa perään. Olen nähnyt kaikki tuotantokaudet moneen otteeseen ja silti jaksan nauraa (ja inspiroitua mimmien lookeista!).

YOU – Tämä draama osoittautui jostain syystä valtavan koukuttavaksi ja mielenkiintoiseksi. Jaksojen ei tahtoisi koskaan loppuvan, vaikka ne menevätkin loppua kohden vähän överiksi. Sarja kertoo pojasta, joka on pakkomielteinen tytöstä, jonka kanssa päätyy seurustelemaan – eikä draamalta vältytä. Ohjelma heijastaa somen huonoja puolia ja laittaa miettimään. Olen odottanut kakkoskautta kuin kuuta nousevaa ja nyt se on täällä! Vielä en ole sen lopussa, joten en osaa sanoa mielipidettäni, mutta alku on lupaava.

Rhythm + Flow – Parasta antia mitä olen nähnyt tosi-tv:stä viimeisiin vuosiin. Ohjelmassa Cardi B, T.I. ja Chance the Rapper etsivät Amerikan seuraavaa räpin superstaraa. Artistit ovat niin lahjakkaita, tuomaristo viihdyttävä ja kehityskaaret upeita. Tämän parissa jännittää ja rentoutuu samanaikaisesti. Jos nauttii hyvästä musiikista ja nerokkaista sanoituksista niin tämä ohjelma on sinulle.

CMORE

Younger – Tähän sarjaan olen onnistunut koukuttamaan jopa pomonkin. Ahmin kaikki jaksot (6 tuotantokautta) parissa viikossa, mikä on minulle super-nopea tahti. Sarja kertoo naisesta, joka työpaikan saadakseen kertoo olevansa 10-vuotta nuorempi. Loppu onkin sitten loistavaa draamaa, hauskoja käänteitä ja todella kuumia näyttelijöitä.

Onnela – Ihana hömppäsarja binge watchingiin. Suomalainen versio Solsidan-sarjasta naurattaa ja rentouttaa. Lisäksi näyttelijät ovat ihanan uskottavia ja samaistuttavia.

Bullets – Suomen parasta näyttelijätyötä ja koukuttava juoni. Sarja pyörii rikollisuuden ja terrorismin ympärillä Suomessa ja pääroolia vetää ihana Krista Kosonen. Yleensä pidän vastaavia sarjoja epäuskottavina, mutta tämä veti mukaansa.

HBO

Euphoria – Uusin ihastukseni, jota tahdoin kääriytyä peittojen väliin katsomaan päiviksi putkeen. Nuorten draama pyörii teinien ongelmien, kuten mielenterveyden, huumeiden ja seksin ympärillä. Ja sen pääroolissa ihastuttaa upea Zendaya – voiko olla parempaa? En kuitenkaan suosittele herkkänahkaisimmille, koska sensuuria tässä sarjassa ei ole.

Westworld – Psykologiset sarjat kiinnostavat minua ihan hulluna. Lempielokuvanikin ovat pitkiä ja psykologisia. Siksi Westworld onnistui ihastuttamaan. Siinä rinnakkaistodellisuuteen on rakennettu ihmisille lomakohteita, joissa rooleja näyttelevät robotit, eikä sääntöjä tai lakeja ole. Vaan miten käy, kun robotit alkavat tuntemaan?

Manifest – Sarjan kohta ilmestyvää kakkoskautta on odotettu! Ohjelmassa lentokoneeseen iskee salama ja koneen laskeutuessa sen väitetään olleen kadoksissa viisi vuotta. Sen matkustajien läheiset ovat jatkaneet elämässä eteenpäin olettaen matkustajien kuolleen, mutta näille aikaa on kulunut vain lennon verran. Tämä sarja ihastuttaa ihmissuhteillaan ja psykologisella näkökulmallaan, eikä mässäile liikaa yliluonnollisilla voimilla.


+Chernobyl – HBO:n minisarja kertoo Chernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Sarja kauhistuttaa, ahdistaa, koukuttaa ja saa arvostamaan elämää. Asiat olisivat helposti voineet mennä aivan toisin. Suosittelen jokaiselle.

Mitä sinä suosittelisit juuri nyt katsottavaksi?

Pics: Joanna Suomalainen

Vieritä ylös