Kuukausi: lokakuu 2019

SYKSYN TYYLIKKÄIN SADEHATTU

Pariisin muotiviikkojen kuvia selatessa huomasin sekä katutyylissä, että näytöslavoilla toistuvan trendin – sadehatut. Kalastajalakin muotoiset hatut koristivat katutyylitaitureiden päitä lateksisina, nahkaisina ja kirkkaissa väreissä. Oman versioni löysin KN Collectionin mallistosta ja täytyy myöntää, että ihastuin heti. Vaikkei hattu (vielä) omani olekaan, olen haaveillut sateenkestävästä syyslookista jo monta vuotta. Tyylikkäät kumisaappaat löytyy jo (tämä postaus), mutta sadetakkia en ole vieläkään löytänyt. Myös läpinäkyvä sateenvarjo olisi ihana statement omistaa, mutta valitettavasti menen käytännöllisyys edellä ja tahdon siksi pieneen tilaan mahtuvan sateenvarjon. Tässä rakas siskoni yllätti, kun hän alkusyksystä tuli eräs päivä kotiin töistä käsissään kaksi sateenvarjoa. ”Huomenna pitäis sataa ja mä huomasin ettei meistä kumpikaan omista varjoa”. Siis ihan parasta asua just tän tyypin kanssa. Mitä teidän sadesää pukeutumiseen kuuluu? xx



ASU (Kuvauslainassa):
HAT & BAG – KN Collection
SHOES – Pomar
SWEATER – Vintage
SKIRT – Topshop/Zalando


Pics: Joanna Suomalainen

KIRJOITIN LEHTEEN


Nyt sen vihdoin paljastan: työ, jonka parissa olen viimeiset kuukauden päivät viihtynyt on ollut toimitusharjoittelijana Cosmopolitanilla! Pestiin päädyin hieman sattumalta: olin avustamassa stailaajaa Cosmopolitanin kansikuvauksissa kesällä ja sielä tutustuin lehden päätoimittajaan. Vitsinomaisesta heitostani seurasikin lopulta unelmieni työharjoittelupaikka – olen viihtynyt niin hyvin, että menen töihin aina hymy huulilla. Vielä seuraavat kaksi kuukautta saan viettää tässä inspaavassa ympäristössä kannustavien ihmisten kanssa, enkä voisi olla yhtään onnellisempi siitä – tuntuu, että jotakin juuri tällaista tahdon tehdä loppuelämäni. Muistetaan kaikki tavoitella unelmiamme ja tähdätä mahdollisimman korkealle! Koskaan ei tiedä, mihin sitä päätyy xx(Psst. mun juttuja voi siis lukea tällä viikolla ilmestyneestä Marraskuun Cosmosta ja seuraavista numeroista)

Kuvat: Joanna Suomalainen <3



​​Find me on​ ​Instagram​Facebook  & Bloglovin 

  • LIKE(6)
  • COMMENTS (2)

ADVERTISEMENT

23 OCTOBER 2019

IHAN VAIN SE ARKIASU

STYLE



Moikka tyypit ja upeaa tiistaita! Tänään mietin mielessäni, että kiinnostaisikohan teitä kerrankin ihan vain sellainen arkinen lookki, jolla kävelen päivittäin kirjastoon (näiden kuvien oton jälkeen marssin muuten sinne suoraan). Pukeuden töihin ja vapaa-ajalle aina tyyliäni kunnioittaen, mutta koulussa menen mukavuus edellä. Kirjastossa on tullut istuttua heittämällä 11 tuntia päivässä, ja silloin en tahdo, että housujen glitterit painavat tuolia vasten tai paidan kaulus hankaa. Nämä rennot farkut ja ylisuuri huppari ovat vakiovarusteitani – alle aina kerrospukeudun ja mukana on kaulaliina ja villasukat, joten olen varautunut kaikkiin lämpötiloihin. Lukiessa tahdon keskittyä vain opiskeluun. Koko keho kiittää. Viime viikolla sain muuten aikuisikäni ensimmäiset lökärit Nansolta ja niissä tulen varmasti marssimaan kouluun jatkossa useammin, kuin on sallittavaa. Mitä te puette päälle kouluun? xx


Pics: Joanna Suomalainen

MIELENTERVEYDESTÄ


Kansainvälistä mielenterveyspäivää vietettiin viime viikolla. Halu oli kova kirjoittaa jo silloin, mutta päätin kuitenkin päivän teeman mukaisesti laittaa mielenterveyteni edelle ja ottaa paljon tarvittua omaa aikaa postauksen tekemisen sijaan. Viime aikoina on ollut hektistä. Ajoittain on tuntunut, ettei ehdi tai edes jaksa kuunnella, mitä mielellä on asiaa, vaikka tiedän hyvin, että mieli pitäisi laittaa ykköseksi. Jos mieli ei toimi, ei ihminen kokonaisuutenakaan voi toimia. Itse pidän mieltä avaimena koko terveyteen.




Elämäni aikana olen nähnyt läheltä ja myös itse sairastanut laajan kirjon mielenterveyden ongelmia. Kohtasin ensimmäiset mielenterveyden ongelmani jo 13-vuotiaana, mutta silloin olin niin nuori, etten ymmärtänyt sairastavani saatika tarvitsevani apua. Jälkikäteen on aivan kamalaa miettiä, että niin nuori ihminen luulee, ettei hänellä ole tulevaisuutta ja että koko elämä tulee olemaan vain harmaassa sumussa tarpomista. Nyt myöhemmin toivoisin, että voisin auttaa sitä pientä tyttöä hänen taistelussaan – kehottaa kertomaan jollekin ja hakemaan apua.


Mielenterveyden ongelmat eivät katso ikää, sukupuolta, kansallisuutta tai muitakaan piirteitä. Kyse ei ole siitä, kuka on paras taistelija, kuka on positiivisin tyyppi ja kuka selviää ilman terapiaa. Välillä elämäntilanne, ihmissuhteet, omat ajatukset tai ympäristö vain käyvät liian raskaiksi ja mieli sairastuu. Silloin mieltä tulee hoitaa, ihan kuin kehoakin sen sairastuessa. Näin se vain menee.




Itse kiistin pitkään nuoruuteni ongelmat. Ajattelin, että optimistisuuteni ja positiivisuuteni takia en ole voinut sairastaa tai voi sairastua tulevaisuudessa. Fakta on kuitenkin se, että kaikista positiivisimmat tyypit joita tunnen, ovat usein käyneet myös ne kaikista matalimmat kuopat. Kuka vain voi sairastua. Tämän takia on tärkeää kysellä säännöllisesti, mitä lähimmäisille oikeasti kuuluu.




On ihanaa puhua ystävien kanssa avoimesti terapiasta. Moni ystäväni on käynyt sielä, ja lopuille sitä suosittelen. Pelkäsin terapian aloitettuani, että musta tulee se ärsyttävä tyyppi, joka aloittaa jokaisen lauseen sanoilla ”mutta kun mun terapeutti sanoi näin”. Nyt tuntuu, ettei siinä ole mitään väärää, vaikka välillä elämäntilanteestani puhuessani toisin esiin myös terapiassa oppimaani. Terapia on luonnollinen osa elämääni, mikä tekee myös siitä puhumisesta minulle ihan tavallista.




Tuntuu, että kynnys hakea apua on edelleen liian suuri. Moni ystäväni on vähätellyt tilanteitaan sanoen, että joku toinen tarvitsee apua heitä enemmän. Ymmärrän tämän ajattelutavan paremmin kuin hyvin, mutta se, että toisella on ”vaikeampi” tilanne, ei poista sinun tuskaasi. Jos et pääse omin avuin ylös kuopasta, pitää siihen hakea apukäsiä. Kun ensimmäisen kerran lääkärin määräyksestä soitin terapiavastaanotolle, nauroi puhelimeen vastannut virkailija minulle. ”Onneksi” hain tällöin apua pääasiassa saaadakseni tukea fyysiseen sairauteni kanssa elämiseen, mutta auta armias, jos olisinkin tällöin ollut henkisesti pohjalla. Tämä tapahtuma jätti kauhukuvan siitä, että ongelmilleni vain naurettaisiin. Sain jonottaa ensimmäiselle terpiakäynnilleni kaksi kuukautta. Kun vihdoin pääsin paikalle, olin niin poikki, että itkin koko tunnin. Psykiatri varasi minulle saman tien ajat kaikille seuraaville viikoille. Vasta silloin tuntui, että pystyin hengittämään.




Mielenterveyden ongelmista pitäisi voida puhua ääneen. Niiden ei pitäisi aiheuttaa stigmaa tai olla häpeällisiä. Luin juuri Maria Veitolan nerokkaan Instagram-tekstin, jossa tämä kirjoitti: ”–Edelleen mielenterveysasiat on silti joillekin häpeän aihe ja jopa tabu. Hullua. Ihminen on keho+mieli. Kelatkaa nyt, että vaikka kurkkukipu olisi tabu.” Juuri näin! Miettikää, jos muihinkin ihan inhimillisiin ja yleisiin ongelmiin ei kehdattaisi hakea apua. Tahdon antaa blogissani niin paljon tilaa mielen hyvinvoinnille juuri tästä syystä. Muistuttaakseni, että mieli on hauras ja voi sairastua yhtälailla kuin kehokin. Siitä täytyy pitää huolta jo silloin, kun se on terve.




Olen hokenut jo pitkään ja sanon sen nytkin: mielestäni psykologi-käynnin kuuluisi olla osa koulujen perusterveydenhoitoa jo nuorelta iältä. Kun vuosittain käydään terveydenhoitajalla mittaamassa pituus ja paino ja tarkastamassa näkö, tahtoisin, että yhtälailla käytäisiin tarkistuttamassa mieli psykologilla. Luulen, että ihmisten kynnys hakeutua hoitoon olisi myös paljon matalampi, jos olisi jo käynyt elämänsä aikana psykologilla. Samalla stigma hellittäisi, kun kaikki muutkin ikätoverit olisivat käyneet vastaanotolla. Nuorelle itselleni, ja kaikille muillekin kamppaileville toivoisin, että avun hakeminen olisi helppoa, eikä sitä tarvitsisi pelätä. Rohkaistaan me lähimmäisiämme avun pariin ja toimitaan esimerkkeinä siitä, että mielen ongelmista ja terapiasta saa meidän seurassa puhua vapaasti!

Mitä ajatuksia maailman mielenterveyspäivä teissä herätti? Jutellaan kommenteissa!


Pics: Joanna Suomalainen

8 X NÄIN OPIT RAKASTAMAAN ITSEÄSI + VIDEO


Rakastatko itseäsi? Oletko elämäsi ensimmäinen prioriteetti ja tärkeimpänä to-do-listasi huipulla? Jos et (tai vaikka olisitkin), niin tämä on sinulle.


Mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa?

Ensin on hyvä määritellä termit. Itsensä rakastaminen ei millään tasoa tarkoita itserakkautta ja itsensä pitämistä parempana kuin muita. Huonoa käytöstä ja toisten vähättelyä ei missään nimessä voi laittaa itsensä rakastamisen piikkiin. Henkilö joka rakastaa itseään osaa kuunnella omia tarpeitaan ja vastata niihin, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja kokea itsensä merkitykselliseksi yksilöksi. Itse koen, ettei kukaan varsinaisesti synny näin, vaan rakkaus itseä kohtaan on kuin lihas, jota tulee treenata ja kasvattaa, jotta siitä saa parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Miten sitä harjoittaa?

1. Opi ottamaan vastaan kohteliaisuudet. Jos vähättelet jatkuvasti itseäsi alat myös helpommin uskoa negatiivisia suggestioitasi.

2. Aseta rajoja, eli ole portinvartija ihmissuhteissasi. Opi kieltäytymään ja aseta itsellesi periaatteet, joiden mukaan toimit. Jos vaikka lupaat itsellesi ettet tee ilmaista työtä, on sinun myös opittava kieltäytymään, kun sinua pyydetään tällaisiin tehtäviin – vaikka tilaisuus kuinka houkuttelevalta kuulostaisikin.

3. Tutustu itseesi esimerkiksi meditoimalla, seuraamalla ajatuksiasi ja ottamalla ärsykkeetöntä aikaa. Kun tiedät ja tunnistat tarpeesi, osaat myös kommunikoida ne paremmin muille ja tunnistaa omat rajasi herkemmin.

4. Hae apua, jos sitä tarvitset. Aina, aina, aina. Kaikki asiat eivät ole tarkoitettu yksin käsiteltäviksi.

5. Huomaa kasvusi, anna itsellesi kiitosta, ole ylpeä, onnittele itseäsi kun muut eivät. Sinä tiedät saavutuksesi paremmin kuin kukaan muu.

6. Fake it till you make it: jos käyttäydyt kuin rakastaisit itseäsi, alat pikkuhiljaa myös uskomaan rakastavasi.

7. Kiinnitä huomiota siihen teetkö asioita rakkaudesta vai pelosta lähtöisin

8. Tue muita. Elämä ei ole kilpailu ja what goes around comes around. Kun tuet ja tsemppaat toisia, saat luultavasti myös sitä samaa tukea ja tsemppiä takaisin kun sitä tarvitset. Ja itsellesi hyvän mielen!

Uskon, että meillä jokaisella on ajanjaksoja, jolloin itsensä rakastaminen ei ole ihan yhtä helppoa kuin yleensä. Silloin tarvitsemme armollisuutta enemmän kuin koskaan. Itsensä ruoskiminen ja syyllistäminen ei auta sinua arvostamaan itseäsi yhtään enempää. Tämä oli itsellekin tärkeä muistutus tällä viikolla. Hyvää, lämmintä ja armollista viikkoa xx


Katso paljon lisää vinkkejä tältä videolta:

PLAY


PICS: Deepak

Vieritä ylös