REHELLINEN MIELIPITEENI – FLOW 2019

Liput saatu* Kicks, Maria Nila, Flow Festival

Flow 2019 oli ensimmäinen kerta, kun pääsin paikalle kyseisille festareille. Muutama vuosi sitten kävin ystävän ja viinilasien kanssa kuuntelemassa läheiseltä sillalta Lana Del Reyta (<3), mutta sen lähempää kontaktia en tämän festarin kanssa ole ennen ottanut. Rehellisesti, en tänäkään vuonna tiennyt juuri ketään artisteista, joita festareilla esiintyi, mutta tapahtumaa on hehkutettu niin paljon vuodesta toiseen, etten ajatellut sen haittaavan meininkiä. Perjantaina etkoiltiin ystävien kanssa Maria Nilan laittaessa meille ihania kampauksia (kiitos <3) ja jatkettiin puistoistuskelujen kautta illalla kohti aluetta. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että perjantain festarikokemus jätti kyllä kylmäksi. Meillä oli hyvä porukka ja hauskat etkot, joten alueen meininki oli hieman bummer. Musiikki ei ollut tanssittavaa, jengi seisoi tai istui pitkin aluetta, ja keski-ikä oli huomattavasti odotettua korkeampi. Ensimmäiset kolme tuntia kävelimme tutkien aluetta (jonka taide oli muuten i ha naaaa) ja sitten tunti koitettiin tanssahdella johonkin ihmeelliseen teknoon, ennenkuin päätettiin luovuttaa ja lähteä koteihimme lepäämään. Se taisi olla perjantaille juuri se oikea valinta.

Lauantaina heräsin uuteen päivään. Tällä kertaa suuntana oli Bikbokin ja Marsaanan järjestämät neljän tunnin etkot laivalla ja tunnelma oli aivan katossa. Tunnit vierähtivät siivillä rakkaiden ihmisten kanssa kuulumisia vaihdellen ja juhlien, eivätkä herkulliset persikkaskumpat ainakaan lannistaneet meininkiä. Laiva oli lastattu ihanilla kollegoilla, enkä paremmalla porukalla olisi itse osannut moisia juhlintoja järjestää – kokoajan riitti ihmisiä joiden kanssa höpötellä. Purjehdimme alueelle kuuden aikaan ja nyt kun alue oli jo tuttu, tuntui kaikki ihan erilaiselle. Kenties festarien ensimmäinen päivä on aina hieman hakuammuntaa? Hain ystävien kanssa ruokaa ennen kuin suuntasin metsästämään kaveriporukkaani Seinabo Seyn eturivistä. Keikalla oli ihana fiilis ja välispiikki ruskeiden tyttöjen asemasta oli niin tärkeä. Siitä eteenpäin juoksimmekin keikalta toiselle yhteen yöllä saakka – olin tanssituulella ja erityisesti Alman ja Tame Impalan keikat tanssittivat, laulattivat ja naurattivat. Lisäksi Alman kannanotto mielenterveysongelmiin täytti sydämeni – on upeaa kun ihmiset joilla on yleisöä hyödyntävät asemaansa tiedottaakseen tärkeistä asioista. Oli ihanaa nähdä ystävieni ilo ja kiljunta heidän suosikkiartistiensa keikoilla. Ja siitä ehkä tajusinkin, miksi myös festareille kannattaisi mennä artistien, eikä pelkästään yleisen fiiliksen vuoksi. Lisäksi Flow paljastui ehdottomasti visuaalisesti kauneimmaksi festarikokemukseksi jonka olen nähnyt Suomessa ja pukuloisto oli aivan omaa luokkaansa – ihmiset ilmaisivat itseään niin ihanan estottomasti. Lauantaina taisin myös ymmärtää mistä Flowssa todella on kyse. Jengi hengaili ympäriinsä nurmilla, söi ruokaa ja yksinkertaisesti vain chillasi. Tanssittavia bangereita oli turha odottaa – porukka taisi todella kerääntyä tänne fiilistelemään meininkiä, ihailemaan vaihtoehtoisia esityksiä ja nauttimaan unenomaisesta fiiliksestä, ilman hiessä tanssimista ja käsirysyllä eturiviin tunkemista. En ole koskaan aiemmin kokenut tällaisia festareita, mutta nyt ymmärsin miksi nämä niin montaa viehättävät. Vuoroin voi ottaa nokoset nurmella ja syödä vegaaniruokaa, vuoroin käydä nauttimassa uskomattoman visuaalisista showsta. Perun tuomion, jonka ensimmäisenä päivänä festareista tein – kyllä nämä oli sittenkin näkemisen arvoiset.

Ps. Muistutus itselle: jos tahdot nähdä yöllä esiintyviä artisteja, mene paikalle myöhemmin. Et enää jaksa reivata koko päivää aamusta iltaan ja se on ihan ok. Aina ei voi olla 18.

Kuvat: Juuli Rönkä, Henri Juvonen, Jere Viinikainen (KIITOS)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös