Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

WW: TARVITSEN LEPOA

Tarvitsen lepoa. Tai tarkalleen ottaen, jokainen meistä tarvitsee. On turha kuvitella olevansa jonkinlainen super-ihminen, joka pärjää kolmen tunnin yöunilla ja porskuttaa silti menemään töissä, harrastuksissa ja ihmissuhteissaan menestyksekkäästi. Sellainen ei meistä kukaan ole, eikä onneksi tarvitse ollakaan. Vaikka tahtoisi tehdä tuhatta asiaa, eivät vuorokauden tunnit välttämättä aina riitä – ja se täytyy vain hyväksyä. On harjoiteltava realistinen asenne ja opittava priorisoimaan. Kun jokin epämääräinen flunssanpoikanen tuntui tekevän tuloaan koko viimeviikon päätin ottaa yhden päivän, jonka omistin pelkästään levolle. Nousin sängystä vain syömään. Siinä levätessä kerkesin katsomaan myös Netflixistä minulle paljon suositellun Heal-dokkarin, joka pureutui samaan aiheeseen, mistä olen jo pitkään etsinyt tietoa – mielen voimaan parantumisessa. Dokumentissa kerrottiin, että 80% lääkäriin vievistä taudeista johtuu stressistä; ihmisen mieli ei enää jaksa ja keho alkaa oireilemaan. Tämän takia myös lumelääkkeet ovat niin tehokkaita. Välillä ihmisen riittää parantamaan vain usko siitä, että tämä paranee.

Tärkeintä on laittaa oma hyvinvointi edelle silloinkin, kun se ei ole hauskaa. Vaikka flunssa teki tuloaan, otin silti lauantaina junan Lahteen juhlimaan ystävien kanssa, sillä se tuntui siinä hetkessä todella tärkeältä. Lauloin ja tanssin, mutta lähdin porukasta ensimmäisenä – vaikka meillä oli tajuttoman hauskaa ja juhlat vasta alkamassa, kahdentoista aikaan istuin jo junassa kovaa tahtia kohti Helsinkiä nukkumaan. Aina se oikea asia tehdä ei ole se, mikä tuntuu siinä hetkessä kivalta – se ei silti tarkoita, etteikö se olisi kannattavaa pitkällä tähtäimellä. Ajattelin asian näin: joko hauskaa tänään ja sängyssä koko ensi viikon, tai tylsää lepoa nyt ja aktiivinen seuraava viikko – päätös oli lopulta todella helppo. Sain itseni pidettyä sängyssä koko sunnuntain, ja olin itseeni todella tyytyväinen (minä kun en mitenkään nauti tällaisesta loikoilusta). Tällä kertaa osasin tietoisesti keskittyä hyvinvointiini ja antaa kehoni palautua – ja tein sen ajoissa. Se jos mikä on todella suurta. Itsensä edelle laittaminen ei aina ole kaikista helpointa, mutta se on lähes aina oikea ratkaisu. Kun heräsin tähän viikkoon virkeänä ja ilman päänsärkyä, tiesin, että päätökseni kannatti. Nyt on keskiviikko ja voin edelleen hyvin, flunssanpoikanen on tiessään. Toivottavasti voit palata tähän tekstiin ensikerran, kun tuntuu, ettei levolle ole aikaa. Minä ainakin yritän. xx

Pics: Selma Pöntinen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös