3 KEINOA LAKATA EPÄILEMÄSTÄ JA KRITISOIMASTA ITSEÄÄN

Selfdoubt, eli itsensä kritisoiminen, epäily ja vähättely on meihin niin juurtunut ilmiö, että tuskin huomaammekaan miten paljon kritisoimme ja epäilemme itseämme arjessamme. Se on suomalaisille pienestä asti opetettu ajattelumalli; jo äidinmaidossa periytynyt lausahdus ”Se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa”. Toisin on vaikkapa Yhdysvalloissa, joissa ihailin aina sitä, miten itsevarmoja ja unelmiensa takana seisovia ystäväni olivat. Heistä jokainen oli varma, että voi saavuttaa unelmansa, eikä muutos tuntunut pelottavan heitä – uusiin tilanteisiin mentiin aina positiivisella asenteella. Ensimmäinen askel näiden ajatusmallien kumoamiseksi on itsensä kiinni saaminen näistä kritisoivista ajatuksista. Ajatuksista joita ajattelemme päivittäin 95% (!!!!!) on samoja, joita ajattelimme eilen. Olemme suuren osan päivästä niin automaatilla, ettemme edes huomaa, mitä mielessämme liikkuu. Ja kuten olen monesti kirjoittanut aiemminkin, sitä mitä ei tiedosta ei voi muuttaa. Listaan tähän postaukseen kolme minulle parhaiten tehonnutta keinoa siihen, että osaan olla itselleni armollisempi kun epäilys alkaa hiipiä mieleeni.

1. Haastaa omat asenteesi. Jos menet tilanteisiin jo valmiiksi sillä asenteella, että tulet epäonnistumaan, tulee onnistumisen mahdollisuutesi pienenemään entisestään. On opittava puuttumaan sisäiseen monologiinsa ja avartamaan mieltään onnistumisen mahdollisuuksille. Sen sijaan, että miettisit mikä on pahin mahdollinen lopputulos, mieti enemminkin sitä, mikä on paras. Lisäksi kun epäilet itseäsi ja meinaat jänistää, muista ajatus ”the only way out is through”. Tämä tarkoittaa, että ainut keino selvitä tilanteesta on mennä sen läpi – suorittaa se kunnialla loppuun, oli se sitten mikä tahansa. On hyvä pitää mielessä myös se, että kokeilemalla et menetä mitään ja tilaisuuden käyttämättä jättäminen tulee kaduttamaan myöhemmin. Omien asenteiden haastaminen on vaikeaa, mutta täysin sen arvoista!

2. Mieti tilanteet itsesi kehittämisen kannalta. Mitä opin tästä? Kun otat kaikki tilanteet sen kannalta, että kasvat ja opit niistä, alat nähdä mahdollisuuksia sielläkin missä ennen näit silkkaa pelkoa. Uusiin tilanteisiin meneminen on paljon helpompaa, kun miettii mielessään jo valmiiksi, että kävi miten kävi tämä on hyvä kokemus. Lopulta koko elämä on vain uuden oppimista, ja kun tämän asenteen hallitsee on huonokin hyvää. Kaikki uuden oppiminen on aina positiivista, vaikkei tilanteen opetusta vielä siinä hetkessä näkisikään. Huonosti mennyt työhaastattelu opettaa miten valmistautua seuraavaan paremmin ja kipeä parisuhde näyttää, mitä piirteitä etsit seuraavassa kumppanissasi.

3. Opettele olemaan oma paras ystäväsi. Mieti ja kannusta itseäsi kuten paras ystäväsi tekisi. Miten tämä tsemppaisi sinua ennen työhaastattelua tai treffejä? Varmasti muistuttaisi sinua parhaista puolistasi ja siitä mihin pystyt, eikä listaisi syitä siihen, miksi kaikki menee pieleen. Kohtele itseäsi elämäsi tärkeimpänä ihmisenä, sillä sinä olet se. Sinä olet se ihminen jonka kanssa olet elänyt ja tulet elämään kaikki parhaimmat ja vaikeimmat hetkesi. Tässä palataan jälleen siihen kaikkein tärkeimpään, eli itsemyötätuntoon – on opeteltava olemaan itselleen armollinen. Toinen tapa hyödyntää tätä ajattelumallia onkin ajatella, miten itse kohtelisit parasta ystävääsi vastaavassa tilanteessa? Tämä ajatusleikki herättää hyvin huomaamaan sen, miten negatiivista oma sisäinen monologimme todellisuudessa onkaan – ja kun sen tiedostaa voi sitä lähteä myös työstämään.

Opitteko tästä postauksesta mitään uutta? Entä miten te käsittelette negatiivisia ajatuksianne?
Upeaa viikkoa jokaiselle xx

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös