Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

WW: VIHAPUHE SOSIAALISESSA MEDIASSA

Tänään keskustellaan vihapuheesta. Miltä tuntuu aamulla herätä siihen, että oma some on täynnä haukkuja ja ilkeitä kommentteja? Alkuun pahoitin avoimesti mieleni. Eikö minulla todella ole oikeutta olla oma itseni somessa JA ilmaista mielipiteeni. Sitten muistin sen tärkeimmän; 99,9% ajasta vihakommenteissa ei ole laisinkaan kyse siitä mitä sinä teet, vaan siitä, millainen olo ja elämäntilanne kommentoijalla on. Oman hyvinvointinsa takia tämä on erityisen tärkeää pitää mielessä. Myös negatiivisten keskustelujen jatkuva lukeminen lisää negatiivisuutta omassa mielentilassa ja elämässä. Siksi en ole koskaan ladannut vaikkapa Jodelia, tai lukenut keskusteluja itsestäni. Mitä en tiedä ei minua satuta jne. Tärkeintä on, että minut tuntevat ihmiset tietävät millainen todella olen ja se on kaikki, millä lopulta on merkitystä. Tämä toiminee hyvänä ponnahduslautana itse aiheeseen.


”If I’m wrong, educate me. Don’t belittle me. ”

Somen keskustelukulttuuri on tuntunut kärsivän ja paljon siinä kohtaa, kun ihmisyyden raja on hälventynyt anonymiteetin taakse. Enää ei pyydetä selvitystä, tahdota tietää tarkemmin tai kysytä mitä kulisseissa todella tapahtuu ennen kuin hypätään suoraan syvään päähän ja lähdetään provosoitumaan ja haukkumaan tuntematonta ihmistä. Rakentava kritiikki on erikseen. Sitä meistä jokainen on saanut koko ikänsä; kaikki kouluvuodet opettajilta, luultavasti myös perheenjäseniltä. Rakentavan kritiikin tarkoitus on auttaa toista parantamaan sisältöään tai tietouttaan ja ero on kiinni pitkälti sanavalinnoista. Esimerkiksi eräs saamani kommentti alkoi näin: ”naapurin kissakin keksisi paremmat perustelut” ja meni arvatenkin pelkkään alamäkeen siitä eteenpäin. Miten erilaiselle olisikaan kuulostanut esimerkiksi tällainen aloitus: ”En ehkä aivan saanut kiinni perusteluistasi, esimerkiksi erilainen jäsennys voisi ensi kerralla olla paikallaan.” On helppo kertoa, että ensimmäisen tarkoitus oli pahoittaa mieleni. Toisen puolestaan olisin laittanut korvan taakse ja miettinyt asiaa kirjoittaessani seuraavalla kerralla.

En itse pääse mitenkään siihen mielentilaan, jossa muita koitetaan satuttaa, vaikka kuinka yrittäisin. Olen todella kiitollinen siitä, että olen käynyt terapiassa yli vuoden ja oppinut niin paljon sekä itsestäni, että muista, etteivät negatiiviset kommentit onnistu vaikuttamaan henkiseen tasapainooni, kuten ne nuorempana vaikuttivat. Olen myös viimein sisäistänyt täysin sen, että se mitä sanot muista kertoo vain itsestäsi. Piste. Kun huomaa, että tarve purkaa omaa pahaa oloa toisiin kasvaa, on hyvä harkita avun hakemista. En näe haukkumisessä mitään muuta ajatusta, kuin tarpeen korottaa itseä muita paremmaksi ihmiseksi ja nostaa omaa egoa jalustalle kompensoimaan omaa oloa. En jaksa uskoa, että tämä ylemmyyden tunne säilyy kommentoijassa kauaa. Minulla olisi paljon sanottavaa vastaukseksi vihapuheeseen jota osakseni saan, mutta valitsen hiljaisuuden. Se takaa, etteivät he onnistu tavoitteissaan, joka on minun mieleni pahoittaminen. Usein tekisi kyllä mieli nostaa esille kysymys siitä, että mikä heidän omassa elämässään saa heidät lyttäämään (usein itseään puolet nuorempaa) naisihmistä joka on vielä kasvuvaiheessa elämässä. Toisaalta koen, että me kasvamme ja kehitymme hautaan saakka ja täten jokaisella on mahdollisuus parantaa itseään ja kohdata omat ajatuksensa. Toivon sitä jokaiselle, jolla on niin paha olla itsensä kanssa, että kokee tarpeelliseksi haukkua tuntemattomien elämää netissä – haaveissani jokainen saa tarvitsemansa avun ja tuen.

Mistä minuun kohdistuva viha sitten tulee? Ei lainkaan kohderyhmältäni – seuraajakuntani naispainotteisuudesta huolimatta ainoa viha joka minuun kohdistuu, tulee aikuisilta miehiltä. Toisaalta, heillähän ei välttämättä ole koulussa ollut samanlaista medianlukutaidon oppimäärää, ja kuplautuminen, sekä yksinäisyys ja eristäytyminen yhteiskunnasta ovat ajankohtaisia ongelmia, joihin tulisi paneutua entistä enemmän. Elämäntilanteesta huolimatta toisten haukkuminen ja kiusaaminen ei koskaan ole hyväksyttävää. Siksi toivon, että yhä enemmän ihmisiä tarttuu näihin kommentteihin ja ilmoittaa niistä eteenpäin. Toivon, että tulevaisuudessa vihapuhetta koskevat paljon tiukemmat säännöt. On hyvä pitää mielessä, että oma yleisöni nauttii sisällöstäni ja se on kaikkein tärkeintä. Yleensä tallennankin kaikki saamani positiiviset palautteet puhelimeen ja vaalin niitä mielessäni tilanteisiin, jossa kyseenalaistan sitä saako kukaan sisällöstäni mitään. Yhden ihmisen negatiivinen kommentti, olkoon se kuinka paha tahansa, ei saisi ylittää päässäni kymmentä hyvää. Tätä harjoittelen vieläkin jatkuvasti.

Minulla ei ole mikään tarve selittää itseäni kellekään, sillä olen niin varma itsessäni siitä, että puhun totuuttani suoraan sydämestäni. Aina on ilo oppia uutta ja ymmärtää toisten näkökulmaa, mutta vihapuhe on sitten erikseen. Somestani voi aina poistua jos sisältö ei sovi itselle ja etsiä muuta luettavaa. Onneksi minun ihmisyyteni ja arvoni eivät ole riippuvaisia siitä, mitä minusta sanotaan. Muistetaan kuitenkin, että kaikilla tilanne ei ole yhtä hyvä ja kommentit todella satuttavat – loppupeleissä me ollaan kuitenkin kaikki vain ihmisiä. Ikinä ei voi tietää miten vaikeaan tai herkkään paikkaan toisella osuu, joten harjoitetaanhan parhaan kykymme mukaan empatiaa vielä tällä sosiaalisen median aikakaudellakin. Oikein ihanaa, avointa ja positiivisuuden täyteistä loppuviikkoa jokaiselle xx

Puhuin aiheesta tyttöjen kutsumana viikko sitten Dynastia Podcastissa, voitte kuunnella jakson Spotifysta, Soundcloudista ja iPhonen podcast-sovelluksesta.

Pics: Joanna Suomalainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös