Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SOMETON ELÄMÄ

Olen tarvinnut viimeaikoina paljon enemmän sometonta aikaa kuin koskaan ennen. Jätän puhelimeni laukkuun kotonakin, enkä tahdo kuulla sen värähtelyä laisinkaan. Lentokonetila on tullut tutuksi, viestit jääneet vastaamatta ja Instagram päivittämättä. Minulla on jo entuudestaan mennyt päiviä reagoida viesteihin ja kommentteihin. Ongelma ei ole siinä, ettenkö välittäisi niistä ja ilahtuisi – toki hymyilen leveästi aina saadessani kivan viestin tai kommentin. Se tuntuu aidon oikeasti hyvältä. Ongelmana on se, etten yksinkertaisesti saa itseäni näpyttelemään vastausta – se puolestaan tuntuu liian raskaalle. Sininen valo pitää hereillä, näpyttely ja jatkuva ärsykkeiden tarve turhauttavat. Olen turtunut someen ja sen sisältöön. Lisäksi inhoan ajatusta siitä, että pitäisi olla tavoitettavissa päivän jokaisena tuntina ja aina puhelimen päässä. Ei muuten pidä. Kaipaan yhä enemmän ja enemmän autenttisia kohtaamisia ja aitoa läsnäoloa. Sitä, että tavataan ja jaetaan kasvokkain eikä jonkin esineen välityksellä, että yökyläillään eikä tekstata kolmeen saakka. Jokin minussa vaatii nyt paljon hiljaisuutta ja aikaa omien ajatusteni kanssa ja kunnioitan sitä tarvetta. Someähkyn aiheuttama someton elämä on houkutellut monia ystäviäni jo aikaa sitten. Siinä missä itse koin suureksi teokseni poistaa Snapchatin muutama vuosi sitten, poistivat he Instagram-tilejään – ja ovat myös olleet tyytyväisiä ilman niitä (tai palanneet someen niin, että jakavat tilinsä vain kaikista läheisimmille ystävilleen). Tänä päivänä tuntuu olevan enemmänkin poikkeus kuin sääntö, ettei puhelin olisi käden luonnollinen lisä-jatke. Bussipysäkeillä ja ratikkaa odotellessa koen välillä epätoivoa siitä, miten kiinni puhelimissaan kaikki pysäkillä ovat. Yhä useampi tuntuu elävän virtuaalitodellisuudessa oikean todellisuuden sijaan. Tänään päässä ei pyörinyt mikään muu, kuin miten paljon tahtoisin elää ajassa ennen näitä loputtomia ärsykkeitä. Niinpä päätin kerätä kasaan muutaman oman ajatukseni somesta.

Rakas ystävä ja näiden kuvien ottaja @LiisaKivi , jonka kanssa alkujaan tutustuttiin blogien kautta <3

Some, FOMO, ulkonäköpaineet ja yksityisyys

Kulunut viikko oli muutenkin oiva aika some-lomalle. Olin viisi päivää vahtimassa koiraamme vanhempieni ollessa reissussa. Viisi lenkkiä päivässä ja jatkuva hellyyden tarve pitivät huolen siitä, ettei kotoa ollut paljoa poistumista. Koira on muutenkin niin iäkäs, ettei kestä yksinoloa enää. Vapuksi hurautin meidät Tampereelle siskoni ja tämän perheen luo ja vappu kului piirrettyjen äärellä ja lenkkeillessä. Somea en voinut selata, sillä tiesin, että muiden vapun vietosta iskisi valtava FOMO (fear of missing out). Vaikka olisin kuinka onnellinen hetkessä (ja viettänyt tyttöjen iltaa juuri edellisenä päivänä) tunnen pakollakin ulkopuolisuuden tunnetta ja jonkin tasoista huonommuutta, kun some täyttyy juhlista, haalareista ja lakeista. Tänä päivänä somen vaikutukset etenkin nuoriin pelottavat ja paljon. Mietin, miten paljon kriittisempi olisinkaan ollut itseäni kohtaan jos olisin jatkuvasti altistunut toinen toistaan hoikemmille, leikatummille ja muokatummille ihmisille. Jos elämään olisi jo nuorena kuulunut anonyymi haukkuminen, 20-vuotiaat miljonäärit ja Instagram-mallit jotka elättävät itsensä postaamalla alusvaatekuvia someen. Lopetin jo pitkän aikaa sitten seuraamasta ihmisiä, jotka saivat minut tuntemaan suorittamispaineita ja jonkinasteista huonommuutta. Vaikka kuinka tunnen oloni kotoisaksi omassa nahassani huomaan silloin tällöin, someen juututtuani, alkavani miettiä huulten täyttöä ja leuan muotoilua – sitä paitsi, voisinkohan urheilukiellosta huolimatta liikkua sen verran, että saisin kapeamman vyötärön? Tiedän olevani tyytyväinen omissa nahoissani ja silti toisinaan saan itseni kiinni miettimässä tällaista – mille se siis nuoremmista tuntuu? Myös positiiviset tilit aiheuttavat minussa aika ajoin negatiivisia tunteita – ei ole lopulta kovin mieltä ylentävää seurata viittä eri Feministi-tiliä, jotka päivittäin jakavat miten väärin naisia edelleen kohdellaan maailmassa tai seurata ympäristötileiltä ilmastonmuutoksen vaikutuksia eri puolilla maailmaa (vaikka tämä tieto onkin tärkeää). Välillä mietin myös, olenko luopunut yksityisyydestäni? Vaikka tiedän jakavani vain pienen osan elämästäni julkisesti, tulee usein vastaan tilanteita, joissa ihmiset ylittävät rajani ja kokevat esimerkiksi. terveyteni tilan kuuluvan heille. Mietin silloin usein – missä todella edes menee se raja? Eikö riitä, että sisällöstä rajaa pois perheensä, ystävänsä, ihmissuhteensa, terveytensä, ruokavalionsa ja vapaa-aikansa – pitäisikö lisäksi ulos jättää tunteensa ja koulutuksensa – palata takaisin siihen, että puhutaan vain vaatteista? Kaikki eivät ehkä näe somen ja ”tosimaailman” rajanvetoa, mutta omassa elämässäni se korostuu selkeästi. En koskaan päivitä somea vaikkapa sairaalassa, treffeillä tai perheen kanssa. Tietyt asiat kuuluvat ihan vain minulle ja silti kyseenalaista, olenko kertonut liikaa.

Some ja ihmissuhteet

Tuntuu, että some on pitkälti vaikuttanut myös seurustelu-elämään. Luin kerran kirjan, jossa kerrottiin, että mitä enemmän vaihtoehtoja ihmisellä on sitä vaikeampi tämän on valita JA sitä huonompia päätöksiä tämä tekee. Kirjassa tutkimusta verrattiin myös nykykulttuuriin ja siihen, miten enää ei osata asettua ihmissuhteisiin. Teoksen mukaan tämä johtui siitä, että vaihtoehtoja on liikaa – aina voi bongata somesta jonkun ihmisen, joka vaikuttaakin paremmalta kuin oma kumppani ja kasvattaa täten epävarmuutta ja tyytymättömyyttä omaan suhteeseen. Tottakai ihminen, joka jakaa elämästään vain kohokohdat ja parhaat puolensa, vaikuttaa sille täydelliselle kumppanille. Toisin sanoen nykypäivän kulttuurissa ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ja mites nämä tämän päivän deitti-sovellukset joissa ihmisiä arvioidaan silkan ulkonäön perusteella? En tiedä teistä, mutta kyllä ainakin itsellä luonne ratkaisee. Itselleni on myös usein epämukava ajatus, että joku on tarkkaillut minua somessa ennen kuin tapaamme. Silloin ihminen on jo muodostanut päässään ihanne-kuvan minusta, jonka joudun murtamaan. Vaikka jatkuvasti kuulen olevani luonnossa paljon kivempi ihminen kuin osattiin olettaa, en osaa olla tuntematta jonkinasteisia paineita siitä, että minun odotetaan ennakkoon olevan tietynlainen. On mennyt pitkään, että osaan taas tulla omana itsenäni kaikkiin tilanteisiin ja tietää, että ennakkoluulot on tehty rikottaviksi. Luin myös somea kritisoivan tekstin, jossa huomautettiin siitä, miten kieroutuneesti ihmissuhteita kohdellaan. Kiirehditään pois näkemästä kavereita, jotta voi kotona jutella useammalle ystävälle samaan aikaan ruudun välityksellä. Pahimmassa tapauksessa tsättäillään muille myös silloin, kun istutaan kasvokkain jonkun itselle tärkeän ihmisen kanssa. Ei nähdä sitä arvoa, mikä silmien edessä on.

”Ylikierroksila hyrräävä mieli tarvitsisi ennen kaikkea lepoa, mutta mieli on usein toista mieltä. Se alkaakin tehdä monta asiaa yhtä aikaa toivoen saavansa tilanteen hallintaan. Rauhoittuminen on vaikeaa, koska elimistön uhkatutkat ovat jatkuvasti päällä – ja uhkaksi voi riittää pelkkä sähköpostin merkkiääni.” – Anna Sievinen, HS, 24.4.2019


Burnout, ylivireys ja some työnä

Olen lukenut tutkimuksia siitä, miten paljon puhelin vaikuttaa muun muassa palautumiseen ja burnoutien yleistymiseen. Pelkäsin aikani, että olen jotenkin yliherkkä sille ärsykkeelle, minkä jatkuva puhelimen läsnäolo ja some elämääni tuovat. Ajattelin ettei kukaan muu voi aika-ajoin inhota älylaitteitaan näin paljoa. Tutkimuksissa kuitenkin selvisi, että aivot reagoivat puhelimien ja muun elektroniikan hälytysääniin samalla lailla, kuin ne reagoivat villipetoihin kivikaudella. Ihmiskeho on tämän päivän yhteiskunnassa jatkuvassa taistele- tai pakene valmiustilassa. Toiset vain ovat turtuneet siihen. Merkkiääni siis käynnistää kehossa stressireaktion, jolloin muun muassa syke nousee ja lihakset jännittyvät. Itse kovan burnoutin nuorella iällä kokeneena tämä tieto ei helpota. Ylivirittynyt mieli ei saa aikaan samoja tuloksia, joita mieli normaalissa tilassa saisi. Esimerkiksi liikunnan on testattu tuovan vähemmän positiivisia tuloksia (jos tuloksia ollenkaan) ylivireälle ihmiselle. Mietin usein täysin sometonta elämää. Luulen, että jossakin kohtaa matkaani se saattaa hyvinkin toteutua. Tällä hetkellä kevytyrittäjänä tuloni ovat tietenkin kiinni somesta ja ra-kas-tan luoda sisältöä. Elämää ilman kuvaamista ja stailaamista en osaisi kuvitellakaan ja varmasti jatkaisin niitä myös ilman Instagramia (teinhän niitä jo kauan ennen Instagram-tilin luomista). Kenties jossakin kohtaa tuloni kertyisivät pelkästä blogista ja silloin voisin poistaa somen ainakin vuodeksi. Olisi upeaa nähdä miten se vaikuttaisi minuun. Jaksamiseeni, itsetuntooni ja mieleni selkeyteen. Tällä hetkellä jatkan kuitenkin somen kanssa tasapainoilua; sovellusten säännöllistä poistelua ja toisaalta sisällön tuottamista. Tiedän tämän tekstin olleen todella rehellinen, mutta koin olevan se aika, että kerron suoraan aatteistani liittyen someen. Nyt ehkä tekin ymmärrätte paremmin, miksi rajaan asiat kuten ne rajaan ja miksi minusta välillä kuuluu päivittäin ja välillä ei viikkoon. Toki tästä voi miettiä, että miksi ylipäänsä teen somea? No siksi, että se kaikesta huolimatta tekee minut onnelliseksi. Saan ilmaista itseäni, toteuttaa kuvauksia, jakaa asioita samanhenkisille ihmisille ja toisinaan tuntuu, että jopa tehdä oikeaa muutosta. Joten siihen asti kunnes keksin toisen keinon, tasapainoittelen näiden asioiden kanssa. Olisi upeaa kuulla myös teidän ajatuksia somesta! Ihanaa iltaa jokaiselle xx


Lisää ajatuksiani aiheesta täälä:
Somen haitat

3 ajatusta aiheesta “SOMETON ELÄMÄ”

  1. I was recommended this web site by my cousin. I am not sure
    whether this post is written by him as no one else know such detailed about my
    difficulty. You are wonderful! Thanks!

    0
  2. Hi! Would you mind if I share your blog with my
    facebook group? There’s a lot of folks that I think would really enjoy your content.
    Please let me know. Thank you adreamoftrains website hosting
    services

    0

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös