Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

ODOTTAMATON TRENDI: LEHMÄKUVIO

Hello! Eläinkuosit ovat olleet muodissa pinnalla jo pitkään, mutta niiden joukkoon mahtui tänä keväänä myös odottamaton tulokas: lehmäkuvio. Muistan katsoneeni jo kuutisen vuotta sitten Ginatricotin aleista lehmäkuvioista pitkähihaista, jonka jätin kuitenkin rekkiin roikkumaan siksi, ettei se ollut myynyt laisinkaan. Kaduin päätöstä pitkään, mutta tuona aikana havittelin vielä joukkoon kuulumisen tunnetta niin paljon, etten uskaltanut aina valita asioita, jotka olisivat tuottaneet minulle iloa. Nyt voin kuitenkin hymyssä suin kertoa kotiuttaneeni Showroomilta tämän Ginatricotin mekon itselleni kesäksi ja olen täysin rakastunut – se on ollut päälläni jo monta päivää huolimatta siite, miten paljon sen alle on täytynyt kerrostaa! Kivaa vaihtelua perinteisellä leopardikuosille ja myös hyvä vaihtoehto ah-niin-ihanalle seepraprintille! Mustavalkoiset printit ovat myös helppo askel kohti värikkäämpää tyyliä, jos leopardikuosi tuntuu liian räikeälle! Multa siis suuri sydän, mitä te ootte mieltä? xx

//Hi guys! Animalprints have been in trend for a long while already, but this spring there was a new-comer we weren’t expecting: and that’s cowprint. I remember six years back I saw a cowprinted sweater on sale in Ginatricot and I left it there hanging because no-one else had bought it. I regretted it for a long while, but back then it was so important for me to ”fit in” that I couldn’t always buy the clothes I really wanted. Now I can finally say with a smile on my face that I got this gorgeous thing from Polhem Pr and I’m completely in love – I’ve been wearing it for days even thought it’s so cold I’ve had to layer a ton under it. Its a nice change for the traditional leopard print and a good option for the oh-so-lovely zebra print as well. Black-and-white prints are an easy step towards a more colorful closet for any of you who feel like leopard is still too much! From me its a definite yes – what do you guys think? xx

Olen ollut nyt jonkun viikon verran aivan hukassa viikonpäivistä. Eilen kokatessani gluteenitonta pitsaa olin aivan varma, että oli perjantai. Tänään puolestaan heräsin aivan selkeään maanantaihin, kunnes aloin ihmetellä, miksi äitini vastasi viestiini niin nopeasti. Jouduin katsomaan tietokoneen kalenterista, että tänään tosiaan on sunnuntai. Vappu sai minut jotenkin ihan sekaisin päivistä! Tänään oli minulle aivan valtavan suuri ja merkityksellinen päivä. Olen tanssinut lähes koko ikäni – aina neljä vuotiaasta 19-ikävuoteen saakka, jolloin myös kilpailin. Lopetin kuitenkin muutettuani Helsinkiin ja viimeiset vuodet olenkin joutunut keskittymään terveyteeni ja ollut urheilu-kiellossa. Tänä aamuna päätin ottaa harppauksen eteenpäin ja ilmoittauduin tanssitunnille. Suosiki voguing-opettajani oli pitämässä puolentoista tunnin mittaista koreografia-workshopia Helsingissä ja päätin tarttua härkää sarvista. Lähes kolme vuotta tanssimatta, ja vuosi urheilematta, nyt olisi aika. Jännitin koko päivän. Mitä jos en jaksa ja joudun istumaan nurkassa. Näyttäisin vain ihmiselle joka ei liiku laiskuttaan, ei osaa tai  jolla ei ole lihasvoimaa. Sitten keräsin itseni. Vain sillä on väliä mille minusta tuntuu. Ei sillä, mille muiden silmiin näytän. Ja voi, miten hauskaa minulla oli! Vaikka voguingille olennaista ovat vakavat ilmeet en voinut laskea hymyäni korvista koko aikana. Samaan workshopiin osui vielä vanha ystävä jonka kanssa päädyttiin kävelemään auringonpaisteessa kotiin. Tällä hetkellä olen täynnä rakkautta, koko kehoni kiittää tästä päivästä. Kaikkeen en vieläkään pysty, mutta niin paljon enempään kuin vuosi sitten. Toivottavasti saan taas tanssin pysyväksi osaksi elämääni. Nyt ainakin uskallan taas haaveilla.

//I’ve been lost with the weekdays all week long. Yesterday while cooking gluten-free pizza I was so sure it was Friday. Today on the other hand I was treating the day like it was Monday, until I started wondering why my mom replied to my texts sos fast and so I checked my computers calendar – it’s obviously Sunday.. Today was such a big and meaningful day to me. I’ve danced nearly my entire life – ever since I was four until I turned 19, and I competed as well. I quit dancing when I moved to Helsinki since I had to focus on my health and got a suggestion not to do any heavier sports than yoga. Today I took a huge step forward and signed myself up for a danceclass. I was a nervous reck beforehand, thinking whether or not I actually can do this anymore – and how will I look if I have to sit down in the middle? Then I decided to focus on what’s really important – that is, how I feel, not how weak or lazy I may look to others. And how much fun I had!! Even thought it’s more natural to have a straight face while voguing (part of the dance), I could not stop smiling. I happened to run into an old friend at the workshop and we walked home together in the sunshine. At the moment I’m filled with love, my entire body is saying thank you for this day. I can’t do everything, but I can do so much more than a year ago. I hope I’ll be able to make dancing a part of my life again soon. At least now I have the courage to dream.

​​

3 ajatusta aiheesta “ODOTTAMATON TRENDI: LEHMÄKUVIO”

  1. Hey! I realize this is somewhat off-topic but I had to
    ask. Does operating a well-established blog
    like yours take a lot of work? I’m brand new to blogging however
    I do write in my diary daily. I’d like to start a blog so I will be able to share
    my experience and views online. Please let me know if you
    have any kind of ideas or tips for new aspiring
    blog owners. Thankyou!

    0
  2. I have been surfing online more than 3 hours today, yet
    I never found any interesting article like yours.
    It is pretty worth enough for me. In my opinion, if all webmasters and bloggers made good content as you did,
    the web will be a lot more useful than ever before.

    0

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös