ONLY IN HELSINKI & FINNISH NIGHTMARES

Moikka kaikki ja superia sunnuntaita!♥ Aloitin päivän tarmokkaalla siivouksella joka alkaa kohta olla loppupuolellaan. Sen siitä saa kun jättää muuttolaatikoita nurkkaan viikoiksi haha. Palasin juuri sänkyyn läppärin kanssa höpöttelemään tänne ja huilaamaan. Nykyisin tykkään jättää viikonloput ilman tarkkoja suunnitelmia, jotta voin mennä fiiliksen mukaan. Eilen päädyin ystävän luo katsomaan Kaksin Karkuteillä (parhaita piirrettyjä!) ja tänään taidan vielä piipahtaa naapurissa teellä. Muuten lepäilen ja kerään energiaa alkavaan viikkoon. Ei varmaan ensikatsaukselta uskoisi, mutta napattiin nämä kuvat noin viikko taaksepäin ehkä kymmenessä minuutissa Joannan kanssa. Olimme matkalla teelle päivittämään pitkästä aikaa kuulumisia; sää osui niin kohdilleen ja oli ihanaa rupatella lämmittävien kuppien äärellä. Niin ihanaa itseasiassa, että päädyimme vielä minun luokseni syömään ja makoilemaan ja päivä venyi ihan illan myöhäisille tunneille saakka! Vain muutama päivä tämän jälkeen sain Facebookissa ilmoituksen, että on tasan vuosi siitä, kun tämän ihanan naisen kanssa päätimme ensi kertaa mennä yhdessä kuvaamaan. Silloin jo päädyimme juoksemaan kameran kanssa paikasta toiseen kunnes aurinko laski. Ja se oli sillä selvä se, nimittäin meidän yhteistyö. Tottakai nautin siitä, että voin kuvata useiden ihmisten kanssa, mutta kyllä on tuonut niin paljon lisää se, että on tällainen luotto toiseen ja selkeä yhteys ja määränpää. En usein edes katso kuvia kun ne on otettu, sillä tiedän jo miten tiimimme toimii. Se vasta on ihanaa jos jokin!

Hi guys and happy Sunday!♥ I started my day with a throughout cleanse of my house and I’m just now starting to get done. That’s what you get when you leave some moving-boxes unpacked in the corner for weeks haha. I just came back to bed to take a little rest and chat with you here. I like to leave my weekends unplanned these days, because then I can go with my mood. Yesterday I ended up at a friends place watching Tangled (one of the best animations!) and today I’m gonna head to my neighbor for a cup of tea. Otherwise I’ve just been resting and gathering my energy for the new week tomorrow. You probably wouldn’t believe at first glance but it only took us like ten minutes to snatch these shots on our way for tea a week back with Joanna. The weather was so nice and we loved to get to chat after a while. So much so that we headed back to my place for lunch and eded up relaxing and talking until late in the evening! Just a few days after that I got a notification on Facebook that it had been exactly a year since I first went to shoot with this lovely lady. Already then we ended up running around shooting until the sunset. And it was already clear then that we make a great team. I of course love the opportunity to shoot with different people, but it has brought me so much to also have someone to lean on and trust so much. We share visions and I don’t even need to check the pictures after they’ve been taken because I know how we work. And that if something is great!

Tämä viimeinen kuva naurattaa edelleen. Vain Helsingissä kuviani on photobombattu ties minkä hahmojen toimesta ja välillä olen ihan saanut seuraa poseeraamaan kuviin (turisteja, tottakai). Tämä dino oli niin tarmokas poseeraaja, että olisi mielellään tullut kaikkiin kuviin haha. Vain Helsinki jutuista saakin hyvän siirtymän vain Suomi juttuihin. Selasin nimittäin Finnish Nightmares nimeä kantavaa opusta kirjakaupassa ja naurahdin ääneen ystävälle kuvaa, jossa mies seisoi ratikassa, sillä jokatoisella penkillä istui joku – kuvan otsikko oli ”kun ”kaikki” penkit ratikassa ovat varattuja”. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, hankin julkisen liikenteen kortin vasta äskettäin. Kuitenkin jo tässä ajassa olen huomannut jos jonkinlaisia kummastuttavia juttuja. Se, miten suomalaiset seisovat tasaisin välein pysäkillä (vain yksi voi seistä katoksessa) ja räpläävät puhelimiaan on vain yksi esimerkki. Ollessani eräs iltapäivä matkalla Kallioon, tuli kyytiin luokallinen ykkösluokkalaisia jotka olivat matkalla luistelemaan. Nämä pikkuiset veivät tietenkin suuren osan istumapaikoista, minkä seurauksena minun viereeni seuraavalta pysäkiltä istui mies. Heti kun tämä luokka nousi ratikasta, nousi valehtelematta ainakin viisi aikuista ihmistä (mukaan lukien vieressäni istunut mies) seisomaan ja vaihtoi omalle tyhjälle penkkirivilleen. Siis ihan oikeasti! Kermana kakun päälle, seuraavalla pysäkillä kyytiin nousi mies joka selkeästi tahtoi istumaan. Hän katsoi vieressäni olevaa tyhjää paikkaa, sitten sen oman penkkirivin vallanneen miehen vieressä olevaa paikkaa ja lopulta tyytyen kohtaloonsa jäi seisomaan. Mitenkäs muutenkaan kun ”kaikki paikat olivat varattu”? Hah! Kun vihdoin jäin ratikasta en tiennyt itkeä vai nauraa. En tiedä mikä tätä ilmiötä selittää, mutta minun ulospäin suuntautunutta luonnettani se ihmetyttää valtavasti. Ja sen tiedän ettei tämä olisi Jenkeissä tullut kuuloonkaan! Herääkö teillä mitään ajatuksia aiheesta? xx

This last picture is still making me giggle. Only in Helsinki have my pictures been photobombed by the most interesting mascots and sometimes people even want to take a picture with me (tourists of course). This dinosaur was so persistent with posing he would have loved to join all the pictures, but I’ll leave it here as just one haha. Talking about things that only happen in Helsinki gives me a good transition to things that only happen in Finland. I was just looking through a book called ”Finnish Nightmares” in a bookstore and laughing out loud for my friend about one of the cartoons in it. It captured a person standing in the tram, because every-other seat was taken – the caption was ”when ”all” the seats in the tram are taken”. Like I told you in the previous post, I got myself a travel card not that long ago, but already in this time I’ve come to notice many interesting things. The fact that Finnish people have huge spaces between them while waiting for the tram (only one can stand under the shelter) and they all are on their phones is just one example. The other day on my way to Kallio, a class of first-graders came into the tram and obviously took out all the seats. Due to this a man had to come and sit next to me. As soon as the class left the vehicle, at least five adults (including the man next to me) got up from their seats next to people and moved to ones where they had two seats for themselves. I mean for real! As icing on top, on the next stop a man came in and clearly wanted to sit. He looked at the seat next to me, then at the one next to the man who moved away from me and accepted his faith of having to stand. How else when ”all the seats were taken”? Hah! When I finally got out of that tram I didn’t know whether to laugh or cry. I don’t know what could explain this scenario, but for my outgoing personality it is a bit too much. And that I know for sure that this would never be the case in the US! Any thoughts on this? xx

Pics: Joanna Suomalainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös