Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SOMEN HAITAT & HETKESSÄ ELÄMINEN

Teksti somen haitoista nuoreen mieleen ja vaikutuksesta hetkessä elämiseen. Miten some todella vaikuttaa meihin ja miten somettomuus voi muuttaa meitä?

Viime aikoina mielessä on ollut aika – tarkemmin se, miten tahdon aikani käyttää. Muistelin kultaista nuoruutta, aikaa ennen iPhoneja, jolloin keskustelut käytiin kasvokkain. Tuolloin livahdin Instagrammiin ja selfie-kameraan vain satunnaisilla välitunneilla parhaan ystäväni puhelimella: pystyin keskittymään tentteihin lukemiseen tunteja, jopa päiviä kerrallaan. Nyt monta vuotta sosiaalisen median käyttäjänä oltuani on vaikeaa edetä edes mielenkiintoisessa kirjassa kolmea sivua ilman, että ajatus herpaantuu tai käsi hiipii puhelimelle. Meistä on todella tullut huomaamattamme täysin riippuvaisia. Todisteet ajatuksiini sain muutama viikko sitten ladattuani Moment-sovelluksen puhelimeeni. Se näytti kuinka paljon aikaa käytän päivässä puhelimellani – vastaus oli ensimmäisenä päivänä huimat neljä tuntia! Vaikka se kuinka keskivertomäärä onkin ja vaikka teen puhelimella myös työasioita, en todellakaan tahdo käyttää kolmasosaa päivästäni tuijottamalla ruutua. Enhän oikeasti hyödy siitä mitään. Päätös vähentää oli sillä selvä.

Lately, I’ve been thinking a lot about time – more specifically, how I’m spending mine. Thinking back to my youth, the time before smart phones, all conversations were held face to face. Back then I only got to take a peek of a selfie-camera and Instagram from my best friends phone during study breaks. Back then I was also capable to study for exams hours if not days at a time. Now, after consuming social media for years it’s hard to concentrate on even the most interesting book for three pages, without starting to think about something else or my hand automatically reaching towards the phone. We have become so addicted without noticing. I got proof for my theory a few weeks back when I downloaded an app called Moment on my phone. It showed me how many hours I spent on my phone in a day – the answer on my first day was a striking 4 hours! No matter how average of a time that may be and even if I work on my phone as well, I am totally not planning to spent one third of my day staring at a screen! It doesn’t give me anything. My decision to learn to live with less was clear.

”Maailma ei kaadu, vaikken kolmeen tai neljään tuntiin ole vastannut viesteihini tai katsonut Instagrammiin.”

”The world won’t stop turning even if I haven’t answered my texts or checked my Instagram in four hours.”

Viimeisen viikon olen käyttänyt päivässä puolitoista tuntia puhelimella ja se on tuntunut todella sopivalta määrältä. Mitä sitten tein kun en ollut ruudun äärellä? Luin kirjan, juoksin, kävin vanhempieni kanssa mökillä, herätin henkiin rakkaita ihmissuhteita ja yhteyksiä, kävin kahden tunnin kävelyllä lapsuudenystäväni kanssa, valvotin parasta ystävääni lentokentällä kunnes nukahdin itse ja keräsin kaiken rohkeuteni kohdatakseni kasvokkain asian joka oli vaivannut minua vuosia. Mukaan on kuulunut myös leffailtoja, huutonaurua, tunteja vieneitä keskusteluja, pitkiä autoajeluita, auringon ottoa, lämpimiä halauksia ja kirpputori kierroksia. Vaikken näistä asioista voikaan kiittää yksinään somettomuutta, niin kaiken kaikkiaan juuri nyt, tällä hetkellä, tuntuu hyvältä. Ja se on kaikki, millä on koskaan merkitystä. Oikeasti.

During the past week I’ve spent an hour and a half on my phone per day, and it’s really felt like a good amount. What have I been unto when I haven’t been on my phone? I read a book, ran a lot, visited our summer cottage with my parents, brought back to life some dear relationships and connections, went on a two-hour long walk with a childhood friend, helped my bestfriedn stay woke on the airport till I fell asleep, and gathered all my courage to go face-to-face with something that has bothered me for years. Past days have also included movie nights, screaming laughter, talks that have lasted hours, long car drives, sunbathing, warm hugs and flea market tours. All in all, right now, n this moment, I’m feeling good. And that’s all that matters. Really.

Miten somettomuus on muuttanut minua? En todellakaan ole väittämässä, että vähempi aika puhelimen ääressä olisi täysin mullistanut elämäni, vaan että minulle on tehnyt todella hyvää keskittyä omaan elämääni sen sijaan, että häiritsisin keskittymistäni jatkuvalla puhelimen näpräyksellä ja toisten ihmisten elämien tuijottamisella. Olen viime aikoina lukenut paljon siitä, miten moni julkimo on vetäytynyt sosiaalisesta mediasta, sillä nämä kanavat ovat häirinneet heidän mielenterveyttään. Ymmärrän hyvin, miksi oman elämän jatkuva tiedostettu ja etenkin tiedostamaton vertailu on pahasta. Mitä enemmän odotuksia ja vertailun kohteita itselleen asettaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tulee jatkuvasti pettymään omiin saavutuksiinsa – ei väliä miten suuri ne todella ovat.

I’m not trying to say that giving up my screen time has really changed my life, but that it’s been good to focus on my own life instead of distracting myself with my phone and spending time staring at other people’s lives. I’ve read a lot lately about how many celebrities have deleted their social medias, because these channels have impacted their mental health. I can see very well how continuously comparing your life to others might affect your well-being.

Olen huomannut, ettei sosiaalinen media, niinkuin monet muutkaan asiat, tee onnelliseksi, ellet itse jo ole onnellinen. Viimeiset puoli vuotta on ollut minulle kaikin puolin elämäni haastavinta aikaa, mutta ystävien kanssa ollessani se kaikki unohtuu. Uusi sääntöni onkin laittaa puhelin aina älä häiritse- tilaan laukkuuni kun näen kavereita. Tällöin unohdan helposti sen olemassa olon kokonaan ja voin keskittyä siihen tärkeimpään. Samaa olen alkanut harrastaa myös kotona – jopa siivoamiseen keskittyy paremmin, kun puhelin ei ole käsi etäisyydellä. Olen tehnyt myös merkittävän havainnon: Maailma ei kaadu, jos en kolmeen tai neljään tuntiin ole vastannut viesteihini tai katsonut Instagrammiin.

I’ve come to notice that social media does not have the capability to make you happy. The past six months have been the most challenging time of my life in every way, but being with friends makes me forget all about it. My new rule has been to set my phone on ”do not disturb”-mode and in my bag whenever I’m seeing friends. This way I forget about its existence. I’ve also began to do the same at home – surprisingly I concentrate better on even cleaning when my phone is not right where I can reach it. During this time I’ve made a significant notice: The world doesn’t collapse, if I haven’t answered my texts or checked Instagram in four hours. It just does not.

Onpa ihanaa pitkästä aikaa jakaa teille, miltä tällä puolen ruutua todella tuntuu. Hetkessä eläminen on yksi haastavimmista taidoista, mutta suosittelen sen harjoittelua meille kaikille! Luulen, että se tulee todella olemaan sen arvoista. Paljon rakkautta xx

Oh how much I loved to share with you guys how I feel. Focusing on the current moment is one of the most challenging, but I recommend we all spent some time practicing it! I think it’ll pay off in the end. Much love xx

Lisää aiheesta täälä: SOMETON ELÄMÄ

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa ilmoitukset uusista Shades of Scandi blogijulkaisuista suoraan sähköpostiisi. 

Vieritä ylös