Vuosi: 2018

HELLO FROM THE AIRPORT


M
oikkamoi Abu Dhabin lentokentältä! Jep luit oikein. Vasta reilu kuukausi sitten kohtasin traumani ja jo tänään astelin hymyssä suin kentälle. Lentämistähän olen aina rakastanut (tosin liian pitkä istuminen alkaa aina jossakin kohtaa puuduttaa), mutta kotoa poistuminen ei saanut minua tällä kertaa kauhun valtaan. Luvassa on vielä yksi lento ja lopullisena määränpäänä Malediivit! Pääsin kuin pääsinkin sitä pimeää pakoon joulun viettoon haha. Siitä asti kun varasimme tämän matkan vuosi sitten, on minun lähtöni ollut vaakalaudalla terveydentilani takia, siksi matkasta eivät tienneet (tai tiedä ennen kuin tämän lukevat!) monet ystävänikään! Nyt voin kuitenkin ilokseni sanoa, että matkalla ollaan ja hymyssä suin. Pieni töyssy meinasi vielä tulla matkan kulkuun, kun sunnuntaina huomasin passini menneen vanhaksi. Siinä ei auttanut kuin juosta lähimpään passikuvaamoon ja pulittaa sievoiset summat pikapassista. Minua nauratti jotenkin kamalasti, kun kuvaaja varmisteli tahdonko korjata meikkiäni tai tarkistaa kuvaa – no en tahtonut. Olen vuosien aikana oppinut tasan tarkkaan mille passikuvat näyttävät, niissä ei pääse virheitään pakoon eikä tarvitsekaan. Tavoite on lähinnä ettei kukaan joudu tuplatarkistamaan kuvaani kun ilmaannun meikittä lentokentälle, joten jätin meikin kuvaankin lähes kokonaan pois. Tällä kertaa on kuva kaikkine virheineen aivan minun näköiseni. Ensimmäinen lento sujui rattoisasti, sillä nukuin viimeyönä tuskin silmäystäkään – pää painui siis pöytään heti kun istahdin koneeseen, eikä puolen tunnin viivästyskään harmittanut. Vaikka olen tietysti varautunut reissuun monella kirjalla, päädyin nappaamaan lentokentältä mukaan vielä Cosmopolitanin. Minulle tulee kolme lehteä kotiin, mutta Cosmoa en ole eksynyt selaamaan vuosiin. Nyt mietin miksi: Kannessa houkuttelivat otsikot ”Naiset jotka haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen” ja ”Miten onnistuu elintason lasku”. Harmikseni valot olivat iltalennolla päällä niin vähän aikaa, etten ehtinyt kuin selaamaan lehden. Toinen lento taas meni unta yrittäessä ja I Feel Prettyä katsoessa (- lämmin suositus muuten tälle leffalle, hyvä sanoma ja hauska toteutus!) Viimeisellä lennolla sitten! Nyt suunta kohti lentokonetta, ihanaa joulun aikaa jokaiselle, päivitellään taas pian xx

//Hi guys and best regards from Abu Dabhi’s airport! Yes you read that right. Just over a month ago I faced my trauma and already today I walked to the airport with a big smile on my face. I’ve always loved flying (thought long flight sometimes get a little dull), but leaving home didn’t get me scared this time.There’s still one flight left till the final destination: Maldives! I made it away form the darkness for Christmas like I hoped I would haha. Ever since we booked this trip a year ago, whether or not I can participate has been a big question because of my health, and that’s why even my a lot of my friends didn’t know about this trip before maybe reading this! But I’m so glad to say that I’m on my way with a smile on my face. Wee hit a little bump on the way, when I noticed last Sunday that my passport had expired. Couldn’t help but to run to the closest film studio for a passport picture and pay way too much money to have it delivered in a day. It made me laugh when the photographer asked if I wanted to check my makeup or the picture – well I did not. If I’ve learned something during my years, is that you can’t escape your flaws on passport pictures , and you’re not supposed to. I like it when I arrive without makeup and the security doesn’t have to double-check my picture, so I went almost bare for the picture as well. The first flight went by fast, because I barely slept at all last night – my head was laying on the table before take-off and I didn’t mind the half-hour delay at all either. I was prepared for the trip with plenty of books obviously, but I picked my self Cosmopolitan from the airport as well. I hae three magazines delivered to my house, but I haven’t picked up Cosmo in years. Now I wonder why: the cover got me with headlines such as ”Women who wish to end global warming” and ”How to lower your living standards”. The lights were so dim on the first flights plus I used the second one watching I Feel Pretty (which I recommend! Good message and fun execution) so I’ll be getting on with the magazine on the last flight! Now I’m heading towards the last plane, have a great Christmas time and talk to you soon xx

THE DARKEST TIME OF THE YEAR?

Moikka tyypit ja ihan huippua keskiviikkoa!♥ Nyt sitä todella lähestytään – nimittäin vuoden pimeintä aikaa. Googlasin eräs päivä, kun kirkasvalolamppunikaan ei tuntunut enää tuovan tarpeeksi valoa, että milloin vuoden pimein aika oikein on ohi – vastaus oli, että vuoden pimein päivä on 22.12, joten aivan kohta käännytään taas valon puolelle! Ihanaa! En tiedä miten suomalaiset selviäisivät tästä ajanjaksosta ilman joulua ja sen luomaa tunnelmaa. Pimeä ei haittaa kovinkaan paljoa, kun joululoma on käynnissä (voi nukkua niin paljon kun lystää), Helsinkiä koristavat loputtomat kauniit jouluvalot ja ikkunalaudoilla palavat kynttilät. Sitä paitsi valosta osaa nauttia aivan eri tavalla, kun kevään pakkaset tuovat häikäisevän auringon taas taivaalle. Siitä huolimatta, energia olisi hieman helpompi pitää korkealla, jos valonpilkahduksia olisi tarjolla enemmän. Ulkona vallitsevaan säähän kun ei voi vaikuttaa, olen panostanut työpöydän jouluvaloihin, tuoksukynttilöihin ja tunnelmamusiikkiin. Sitäpaitsi on aika ihanaa, että sänkyyn voi käpertyä kirjan kanssa jo ennen kahdeksaa. Vietin eilisen hamuten joulutunnelmaa ystävän kanssa, ja voi miten ihanaa meillä oli! Lähdimme extempore leikkimään turisteja Tuomaan markkinoille ja päädyimme lopulta käymään läpi kolmet joulumarkkinat ja kaksi joulumyymälää täynnä ihania tavaroita. Samalla siemailimme glögiä ja teetä. Seistessämme Tuomiokirkon joulukuusen edessä kun taivaalta leijaili lunta sanoi ystäväni ääneen mitä olin miettinyt jo hetken ”Siis miten täällä on näin kaunista? Missä ihmeessä me oikein ollaan?”. Kaikkea katsoo ihan valtavan eri tavalla, kun ei ole kiireessä ja on aikaa vain ihastella ja nauttia. Siinä oli sitä oikeaa joulun tunnelmaa, kiireettömyyttä ja juhlaa. Suosittelen jokaiselle joka vielä ehtii samankaltaista kierrosta! Jouluputiikit löytyvät aivan Aleksanterin varrelta.

//Hi guys and great Wednesday!♥ We’re really getting close to the darkest time of the year in Finland. The other day when even my bright light bulb wasn’t doing its magic I ended up Googling when the darkest day of the year is in Finland – that will be on the 22.12 so we’re getting close to the weather brightening up again, yay! I can’t wait for more light. I have no idea how Finnish people would get through this time of the year if it wasn’t for Christmas. The darkness doesn’t feel as bad when you’re on a vacation (can sleep however much you like), Helsinki is filled with beautiful Christmas lights and windowsills are full of candles. Then again, we also know how to enjoy the sunshine that much more once the spring comes and the light shines so bright. I mean it would be a lot easier to keep your energies high if it was light out, but since we can’t control the weather, I’ve made t my mission to have my workspace filled with Christmas lights and candles and music playing on the background. I also love snuggling up to my bed with my books already before eight o’clock. I spent yesterday out with a friend trying to gather ourselves some Christmas spirit. We we’re planning to go touristing around Helsinki Christmas Market and ended up going to three different markets and two Christmas shops full of beautiful items. We we’re sipping on our glöggs and tea-cups and taking it all in. While we were standing in front of Helsinki Cathedrals Christmas tree and the snow was falling down my friend said to me something that I had been wondering for quite a while – ”How is it so beautiful here? Where on earth are we?”. You see everything so differently when you’re in no hurry and have time to just look around and enjoy. We truly found our Christmas spirit by standing still and joining the celebration. I recommend anyone who has the chance to do the same tour we did! All the best Christmas shops are right around the Main Street in Helsinki.

Yleensä ikuistamme asuja valoisina päivinä, mutta näiden kuvien tilanne oli hyvin erilainen: laitoin ratikasta viestiä Joannalle, että itseasiassa tämän päivän lookki on ihan ikuistettavan näköinen, tahtoisiko tämä tulla salaman kanssa pysäkille vastaan. Napattiin nämä kuvat ja haettiin Alepasta ruokaa, mieleen tuli aika vuosia sitten, kun ensimmäisen blogini asukuvat olivat pysäkillä bussia odotellessa otettuja (tosin niiden lopputulos ei tietenkään ollut lähelläkään tätä laatua haha). Tämä täydellisesti läppärin mentävä laukku on roikkunut olalla Helsinkiä ympäri kulkiessani viimeisen viikon, puhumattakaan Zaran jätti-huivistani. Suuret huivit pelastavat kun taivaalta alkaa tippua lunta (tai sataa vettä kuten valitettavasti Helsingissä on joulukuun tehnyt), eikä takista löydy huppua. Nämä nahkahansikkaat lämpökerroksella taas olivat oikeasti mullistava juttu – miksi ihmeessä olen aiemmat talvet värjötellyt hanskoissa, joista tuulikin tuntuu läpi? Vanhaan ei enää ole paluuta. Millaisissa tunnelmissa te muuten olette, joko ilma on täynnä joulufiilistä? Päivitellään taas pian xx

Usually we shoot outfit-pictures on sunny days, but these pictures had their own twist to them: I was in the tram when I send a text to Joanna saying that I might wanna get a picture of today’s look, would she mind taking her flashlight and coming to meet me at the stop? We took these pics and headed to the grocery store to get food. It reminded me of the time many years ago, when my first blogs outfit photos were taken on the bus stop while waiting (their quality was nowhere close to this thought haha). This handbag fits my laptop perfectly and has been on me every day for the past week and I have to say the same about this huge scarf from Zara. Big scarfs save the day when your coat doesn’t have a hood and it starts snowing (or raining like it has been for this month in Helsinki unfortunately). And these gloves with a warm layer inside changed my life – how have I ever managed to go through my winters with gloves that I could feel even the wind coming through? There is no going back now. How are you guys feeling this month by the way, already full of Christmas spirit? Talk to you soon xx

Pictures: Joanna Suomalainen

ONLY IN HELSINKI & FINNISH NIGHTMARES

Moikka kaikki ja superia sunnuntaita!♥ Aloitin päivän tarmokkaalla siivouksella joka alkaa kohta olla loppupuolellaan. Sen siitä saa kun jättää muuttolaatikoita nurkkaan viikoiksi haha. Palasin juuri sänkyyn läppärin kanssa höpöttelemään tänne ja huilaamaan. Nykyisin tykkään jättää viikonloput ilman tarkkoja suunnitelmia, jotta voin mennä fiiliksen mukaan. Eilen päädyin ystävän luo katsomaan Kaksin Karkuteillä (parhaita piirrettyjä!) ja tänään taidan vielä piipahtaa naapurissa teellä. Muuten lepäilen ja kerään energiaa alkavaan viikkoon. Ei varmaan ensikatsaukselta uskoisi, mutta napattiin nämä kuvat noin viikko taaksepäin ehkä kymmenessä minuutissa Joannan kanssa. Olimme matkalla teelle päivittämään pitkästä aikaa kuulumisia; sää osui niin kohdilleen ja oli ihanaa rupatella lämmittävien kuppien äärellä. Niin ihanaa itseasiassa, että päädyimme vielä minun luokseni syömään ja makoilemaan ja päivä venyi ihan illan myöhäisille tunneille saakka! Vain muutama päivä tämän jälkeen sain Facebookissa ilmoituksen, että on tasan vuosi siitä, kun tämän ihanan naisen kanssa päätimme ensi kertaa mennä yhdessä kuvaamaan. Silloin jo päädyimme juoksemaan kameran kanssa paikasta toiseen kunnes aurinko laski. Ja se oli sillä selvä se, nimittäin meidän yhteistyö. Tottakai nautin siitä, että voin kuvata useiden ihmisten kanssa, mutta kyllä on tuonut niin paljon lisää se, että on tällainen luotto toiseen ja selkeä yhteys ja määränpää. En usein edes katso kuvia kun ne on otettu, sillä tiedän jo miten tiimimme toimii. Se vasta on ihanaa jos jokin!

Hi guys and happy Sunday!♥ I started my day with a throughout cleanse of my house and I’m just now starting to get done. That’s what you get when you leave some moving-boxes unpacked in the corner for weeks haha. I just came back to bed to take a little rest and chat with you here. I like to leave my weekends unplanned these days, because then I can go with my mood. Yesterday I ended up at a friends place watching Tangled (one of the best animations!) and today I’m gonna head to my neighbor for a cup of tea. Otherwise I’ve just been resting and gathering my energy for the new week tomorrow. You probably wouldn’t believe at first glance but it only took us like ten minutes to snatch these shots on our way for tea a week back with Joanna. The weather was so nice and we loved to get to chat after a while. So much so that we headed back to my place for lunch and eded up relaxing and talking until late in the evening! Just a few days after that I got a notification on Facebook that it had been exactly a year since I first went to shoot with this lovely lady. Already then we ended up running around shooting until the sunset. And it was already clear then that we make a great team. I of course love the opportunity to shoot with different people, but it has brought me so much to also have someone to lean on and trust so much. We share visions and I don’t even need to check the pictures after they’ve been taken because I know how we work. And that if something is great!

Tämä viimeinen kuva naurattaa edelleen. Vain Helsingissä kuviani on photobombattu ties minkä hahmojen toimesta ja välillä olen ihan saanut seuraa poseeraamaan kuviin (turisteja, tottakai). Tämä dino oli niin tarmokas poseeraaja, että olisi mielellään tullut kaikkiin kuviin haha. Vain Helsinki jutuista saakin hyvän siirtymän vain Suomi juttuihin. Selasin nimittäin Finnish Nightmares nimeä kantavaa opusta kirjakaupassa ja naurahdin ääneen ystävälle kuvaa, jossa mies seisoi ratikassa, sillä jokatoisella penkillä istui joku – kuvan otsikko oli ”kun ”kaikki” penkit ratikassa ovat varattuja”. Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, hankin julkisen liikenteen kortin vasta äskettäin. Kuitenkin jo tässä ajassa olen huomannut jos jonkinlaisia kummastuttavia juttuja. Se, miten suomalaiset seisovat tasaisin välein pysäkillä (vain yksi voi seistä katoksessa) ja räpläävät puhelimiaan on vain yksi esimerkki. Ollessani eräs iltapäivä matkalla Kallioon, tuli kyytiin luokallinen ykkösluokkalaisia jotka olivat matkalla luistelemaan. Nämä pikkuiset veivät tietenkin suuren osan istumapaikoista, minkä seurauksena minun viereeni seuraavalta pysäkiltä istui mies. Heti kun tämä luokka nousi ratikasta, nousi valehtelematta ainakin viisi aikuista ihmistä (mukaan lukien vieressäni istunut mies) seisomaan ja vaihtoi omalle tyhjälle penkkirivilleen. Siis ihan oikeasti! Kermana kakun päälle, seuraavalla pysäkillä kyytiin nousi mies joka selkeästi tahtoi istumaan. Hän katsoi vieressäni olevaa tyhjää paikkaa, sitten sen oman penkkirivin vallanneen miehen vieressä olevaa paikkaa ja lopulta tyytyen kohtaloonsa jäi seisomaan. Mitenkäs muutenkaan kun ”kaikki paikat olivat varattu”? Hah! Kun vihdoin jäin ratikasta en tiennyt itkeä vai nauraa. En tiedä mikä tätä ilmiötä selittää, mutta minun ulospäin suuntautunutta luonnettani se ihmetyttää valtavasti. Ja sen tiedän ettei tämä olisi Jenkeissä tullut kuuloonkaan! Herääkö teillä mitään ajatuksia aiheesta? xx

This last picture is still making me giggle. Only in Helsinki have my pictures been photobombed by the most interesting mascots and sometimes people even want to take a picture with me (tourists of course). This dinosaur was so persistent with posing he would have loved to join all the pictures, but I’ll leave it here as just one haha. Talking about things that only happen in Helsinki gives me a good transition to things that only happen in Finland. I was just looking through a book called ”Finnish Nightmares” in a bookstore and laughing out loud for my friend about one of the cartoons in it. It captured a person standing in the tram, because every-other seat was taken – the caption was ”when ”all” the seats in the tram are taken”. Like I told you in the previous post, I got myself a travel card not that long ago, but already in this time I’ve come to notice many interesting things. The fact that Finnish people have huge spaces between them while waiting for the tram (only one can stand under the shelter) and they all are on their phones is just one example. The other day on my way to Kallio, a class of first-graders came into the tram and obviously took out all the seats. Due to this a man had to come and sit next to me. As soon as the class left the vehicle, at least five adults (including the man next to me) got up from their seats next to people and moved to ones where they had two seats for themselves. I mean for real! As icing on top, on the next stop a man came in and clearly wanted to sit. He looked at the seat next to me, then at the one next to the man who moved away from me and accepted his faith of having to stand. How else when ”all the seats were taken”? Hah! When I finally got out of that tram I didn’t know whether to laugh or cry. I don’t know what could explain this scenario, but for my outgoing personality it is a bit too much. And that I know for sure that this would never be the case in the US! Any thoughts on this? xx

Pics: Joanna Suomalainen

DAILY LIFE AND PUMPKIN SPICE OUTFIT

Moikka kaikille ja ihanaa torstaita♥ Kirjoittelen teille jälleen Joannan luota. En ole voinut vastustaa kyläilyä, kun selvisi että uuden kotini edestä menee ratikka suoraan Joannan kodin eteen, siis ovelta ovelle alle vartissa, yes please! En Helsinkiin muuttaessani ostanut ensimmäiseen vuoteen julkisen korttia – pyöräilin ja kävelin säällä kuin säällä. Kun ”luovutin” muutama kuukausi sitten ja hankin itselleni viimein kortin, huomasin miten elämä helpottui kertaheitolla – pienet välimatkat (ja miksei pidemmätkin) kävelen mielelläni, mutta pakkasilla ja kaatosateella annan itselleni armoa. Eilen tulikin käveltyä yli kymmenen kilometriä, kun päätimme etsiä ystävän kanssa uuden kahvilan jossa vaihtaa kuulumiset. Kurkimme näyteikkunoista pitkin Kamppia ja Punavuorta, kunnes päädyimme somaan sisustusputiikin ja kahvilan yhdistelmään. Paikka oli pinkin sisustuksensa takia ainakin minun makuuni ihana ja näytti olevan suosittukin. Takaisin kävellessä pysähtelimme pitkin Design Districtin putiikkeja ja antikvariaatteja – päädyinpä jälleen kerran ostamaan kirjankin ja syvennyin illaksi (siskon kanssa vietetyn kasvonaamio ja hiusnaamio-hemmotteluhetken jälkeen) lukemaan sitä sänkyyni, se hujahti nopeasti puoleen väliin. Tänä aamuna nautin ihanan brunssin Gardenin uudessa Kuumassa @Jasminaleksandra ja @aurorabinder kanssa, juhlistimme samalla Jasminin 20 vuotisia. Vaikea uskoa, että tutustuin tähän mimmiin vasta vuosi sitten, kun matkaan on mahtunut jo niin monta ihanaa muistoa! Kotiin päästyäni sain puhelun lentoemäntänä työskentelevältä ystävältäni, joka oli käymässä Helsingissä. Kutsuin hänet saman tien katsomaan uutta kotiani ja kaksi tuntia vierähti siivillä makoillessamme kuulumisia vaihdellen. Sain hänestä myös kantoapua uusien kalusteideni ja koristeiden hakuun postista. Kaksi blondia tyttöä itsensä kokoisen laatikon kanssa tuntui hieman naurattavan niin postin työntekijöitä kuin ohikulkijoita, mutta voin ilokseni sanoa että kaikki ostot olivat oikein onnistuneita eikä mitään tarvitse lähteä kantamaan takaisin!

Hi guys and happy Thursday♥ I’m writing to you from Joanna’s. I haven’t been able to resist visiting, now that we found out there’s a tram that goes straight from my new front door to hers and it only takes fifteen minutes, yes please! When I moved to Helsinki I didn’t get myself a travel card – I biked and walked no matter the weather. When I finally ”gave up” a few months ago and bought myself one, my life got easier right there and then! I like to walk short (and longer) distances, but when it’s pouring down rain or freezing cold I like to give myself a break. I actually walked some six miles yesterday, when me and a friend decided to find ourselves a new coffeeshop to catch up in. We peaked into all places along Kamppi and Punavuori and ended up in a cute coffee shop that had a interior design store in the same. The place had pink walls, was super cute to my taste and seemed pretty popular. When walking back we stopped alongside the small boutiques in Design District and I once again ended up buying a book that I spent my evening (after spending some quality time with my sister with face- and hair masks) reading in bed. This morning I enjoyed a lovely brunch in Gardens new Kuuma with @Jasminaleksandra and @aurorabinder, we were celebrating Jasmin’s 20th birthday. It’s hard to believe we’ve only known each other for a year, when we’ve already made so much wonderful memories together! When I got home I got a call from a dear friend who works as a flight attendant and was just in Helsinki. I immediately invited her over to see my new place and two hours just flew by while we were laying down chatting about everything going on in our lives. I also got her to help me get a package of my new decorations and interior from the post office. Two blond girls carrying a box of their size may have made the people at the post office and on the streets laugh a little, but I’m glad to say that all my purchases were very successful and I won’t need to carry anything back for return!

Tässä asussa havainnoin hyvin rakkauteni käytettyyn – olen ostanut takin, huivin ja laukun kaikki seconhandina ja paidan ja housut olen saanut lahjoina, jotka valitsin itse. Sellaisista asioista vaatekaappini onkin koostunut viimeiset kuukaudet – en ole eksynyt kaupoille ikuisuuksiin. En ravaa kirpputoreilla jossei minulla ole tarvetta enkä myöskään ahmi vaatelahjoja, on tärkeää tuntea rakastavansa niitä asioita joita omistaa. Tiedostan hyvin vaatekaappini rajat ja sen, että minulla on tarpeeksi vaatteita tälle kaudelle nyt. Tänään sain ilokseni showroomilla ottaa mukaan talven mallistoa, mutta päädyin ottamaan vain ne tarpeelliset (ja ihanat tottakai) – yöpuvun, lämpöiset ulkovarusteet ja mustat farkut revenneiden tilalle. Asenteeni on muuttunut paljon niistä ajoista, kun ostin ja otin kaiken mihin oli varaa, silloin vielä koin materian tuovan minulle enemmän onnea ja hyvää, toisin kuin nykyään tiedän. Kuluneet kuukaudet olen panostanut kirjoihin, lankoihin, hyvään ravintoon ja nyt sisustukseen. On kiva tuntea kotinsa kodiksi ja omata sielä mielekästä tekemistä, ja vaikka pukeutuminen onkin rakkain harrastukseni, keskityn sen sijaan ympäristööni juuri nyt. Jokaiselle asialle on kautensa. Ihanaa iltaa xx

In this outfit my love for re-used clothing really shows – I’ve bought the coat, scarf and bag alla secondhand and the shirt and pants were gifts I got to choose myself. Those are the keyitems my garderobe has been made of lately – I haven’t been shopping in ages. I don’t go to flea markets often if I don’t need anything and I don’t take everything I can get for free either- It’s important for me to love the things I own. I’m very aware of my closets limits and I realize I have enough options for this season in it. Today I was happy to get an invite to get some winter pieces from a showroom, but I ended up only taking the necessary (and so cute of course) – pajamas, warm accessories to wear outside, and black jeans to replace the ones that ripped. My attitude has shifted a lot from times when I bought everything I could afford or get and felt like material things would bring me more happiness and good things, unlike I know now. The past months I’ve been putting my money into books, wool, healthy food and decorating. It’s nice to feel like your house is a home and you have exciting things to do there. Even thought dressing up is my most beloved hobby I’m noticing my focus shifting onto my surroundings right now. Every thing has their season. Have a great night xx

Pics: Joanna Suomalainen

Vieritä ylös