”Miten sä oikein jaksat ton kaiken?”. Tätä kysymystä kuulen usein, ja välillä esitän sitä myös itsellenikin. Miten mä oikein jaksan tän kaiken? Käyn yliopistoa, kirjoitan freelancerina muotijuttuja, sometan työkseni ja vietän pitkiä työpäiviä Fokus Median katon alla tekemässä some-prokkista muotilehdille. Usein viikon tunnit eivät tunnu riittävän: neljä päivää yliopistolla, kolme päivää Fokuksella, kaksi päivää Content Cornerilla ja loput hommat kotona. Minun puolestani viikossa saisi olla ainakin kymmenen päivää. Ympäri kellon työskentelyä helpottaa se, että rakastan täydestä sydämestäni kaikkea mitä saan tehdä. En kuitenkaan tahdo valehdella: arki kaikkien näiden asioiden ympäröimänä ei usein ole laisinkaan helppoa. Se vaatii kompromisseja ja usein vapaa-ajasta luopumista. Silloin kun en ole töissä tai koulussa ajattelen töitä tai koulua, ja ainut paikka jossa todella pääsen niistä irti on kuntosali. Välillä väsyttää niin, etten pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

On päiviä, jolloin ajattelen, että kunpa saisin vain blogata. Sitten on niitä, kun mietin, että voisinpa vain käydä yliopistoa. Ja sitten niitä, jolloin mietin, että voisin elää loppuelämäni onnellisena kirjoittaen vain Cosmopolitanille. Ja sitten, kerran muutamassa viikossa on niitä päiviä, kun en tahdo nousta sängynpohjalta ollenkaan – ”minä lopetan kaiken, minä en enää jaksa, tämä oli tässä”. Uuvuttaa. Silloin haaveilen vain pitkästä lomasta ja päivän viettämisestä sängyssä. Tiesin kuitenkin, mihin lupauduin siihen lupautuessani. Siihen, että arkeni on nyt tällaista, ja usein kotiin päästyäni en tahdo muuta, kuin kaatua sänkyyn ja tuijottaa sarjaa. Se on juuri nyt ihan ok. Ennen en sallinut itselleni moista ”laiskottelua”. Nyt tiedän, että mieleni ja kehoni tahtovat nollata, jos aion jaksaa seuraavankin päivän. Se on sallittava. Lohduttaudun usein siihen ajatukseen, että tämä on nyt vain tällainen elämäntilanne. Samalla, en tahtoisi tämän koskaan loppuvan. Pelkään, etten aina saa tehdä täysiä päivä asioita joita rakastan. Siksi pyrin samalla nauttimaan tästä kaikesta parhaan kykyni mukaan. Välillä havahdun kesken työpäivän siihen, että wau, mä saan tehdä näin siistejä juttuja. Koen kiitollisuuden tunteita päivittäin, enkä pidä niitä itsestään selvyyksinä.

Viimeisen puoli vuotta toimintasuunnitelmani on ollut tämä: kaikkea vähän vähemmän. Kompromisseja itseni kanssa. Oikaise siellä missä voit (siivoaminen, kokkaaminen, laittautuminen…). Lopeta deittailu. Hellitä arvosanoista. Käy vanhempien luona palautumassa aina kun mahdollista. Näe kavereita vain rentojen koti-iltojen merkeissä. Ole armollinen. Panosta siihen, mitä sydän milloinkin sanoo. Ne ihmiset, joiden on tarkoitus olla elämässäsi kyllä ymmärtävät tällaisetkin ajanjaksot – muista silti välillä kysellä kuulumisia ja käydä yhdessä palauttavilla kävelyillä. Armollista viikkoa jokaiselle. xx

Outfit:
Coat – Bikbok
Bag – Furla
Jeans – Ginatricot*
Earrings – Bikbok*
Shoes – Mango
Belt – Sand
Sweater – Reserved

Pics: Roosa Mononen <3