8.12.2019 8.12.2019 / OTHER / 1 minuutin lukukokemus / Kommentoi
Kotiin tulo, ruokailu, lenkit pururadalla. Kaikki ne samat arkiset asiat, mutta ilman sinua. Nukut rauhassa pois, me kaikki rinnallasi. Makaan sängyssä päiviä ja itken niin, että päätä särkee ja silmät ovat veren punaiset. Sinua ei satu enää ollenkaan.
Avaan oven, etkä tule mua vastaan. Niin kauan kun muistan, olet kulkenut vierellä. Tämä tyhjä ja hiljainen talo on nyt se uusi maailma, johon tulee tottua. Kiitos kaikista näistä 14 vuodesta. Sinä toit tullessasi paljon enemmän, kuin tulet koskaan tietämään.
Kolmas vuoteni Helsingin yliopistossa on saavuttanut jo puolivälin, kuten viimeviikolla iloisena kerroin Instagramissani heipattaessani koulun kirjaston vuoteen 2020 asti. Fiilis koulun suhteen on muuttunut todella paljon siitä, kun lukuvuoden alussa teimme Roosan kanssa videon yliopistokokemuksistamme. Silloin kerroin siitä, miten kaksi ensimmäistä yliopistovuottani olivat yhtä tarpomista alan kanssa joka ei napannut, ja kirsikkana kakun päällä en myöskään (ensimmäistä kertaa elämässäni) löytänyt montakaan ystävää. Vaikka videon kuvaamisesta ei ole edes puolta vuotta, nykyisin voin ilokseni sanoa, että tilanne on täysin toinen. Tällä hetkellä en vaihtaisi elämäntilannettani mihinkään muuhun. Juuri nyt, juuri tässä, on hyvä.
Aloitin yliopiston suoraan lukiosta. Hain silloin ensimmäisenä vaihtoehtonani opiskelemaan taiteiden tutkimusta (lähinnä estetiikkaa ja kirjallisuutta) ja seuraavina listallani oli eri vaatetusalan koulutuksia. Lienee selvää, että pääsin sisään ensimmäiseen hakuvaihtoehtooni. Se tapahtui kovalla työllä jota painoin kirjastossa samalla, kun taistelin kahden myyntityön kanssa. Lopulta se kaikki kuitenkin tuntui vaivan arvoiselta, kun muutto Helsinkiin koitti ja sain avaimen ensimmäiseen yksiööni. Olin heti varma, että kävi miten kävi, minä jäisin Helsinkiin.
Muotitoimittaja oli ultimaattinen tavoitteeni ja hassua sanoa, että vaikka tuo koulutusohjelma ei lopulta napannutkaan, niin nyt olen tehnyt tätä unelmieni työtä jo yli kaksi kuukautta!
Taiteiden tutkimus ei kuitenkaan antanut minulle niitä valmiuksia mitä olin lähtenyt etsimään; koulutus oli todella historiapainotteista ainakin ensimmäisen vuoden ajan ja minua ohjattiin kohti uraa, jota en tahtonut. Taistelin kovasti opiskeluinspiraation eteen, vaikka olen aina rakastanut uuden oppimista.
Ensimmäisen lukuvuoden opintopistesaldo jäi sairasteluni takia pieneksi, joten suoritin kesällä netissä kiinnostavalta kuulostavia kursseja sieltä sun täältä. Kun kohdalleni osui kurssi digitaalisen viestinnän perusteista, se oli heti menoa. Tihkuin intoa jokaisen verkkoluennon jälkeen ja aloin googlata pakkomielteisesti viestinnän koulutusohjelmaa ja sitä, miten pääsisin sinne sisään. Hakuaika oli tietenkin mennyt jo keväällä, mutta kun tiesin mitä tahdon tehdä olin myös varma siitä, etten tyydy muuhun.
Toinen yliopistovuoteni meni politiikan ja viestinnän perusopintoja suorittaessa ja sähköposteja vaihtaessa. Tämä oli erityisen rankkaa, sillä arvosanat oli pidettävä korkealla jos havitteli siirtoa ja jokaisella taholla tuntui olevan eri ohjeet siitä, mitä kursseja minun tulisi suorittaa jos tahdoin vaihtaa alaa. Lisäksi politiikan ja viestinnän kandiohjelmaan ei oltu otettu ketään sisään siirtohaulla moneen vuoteen, joten yllätykseni oli melkoinen, kun kesällä sain hakuprosessin jälkeen sähköpostin, että minut hyväksyttiin sisään paitsi viestinnän kandiohjelmaan, myös suoraan maisteriin. Päätin heti, että nyt ottaisin opinnoista kaiken irti.
Olen tietenkin myös yrittäjä ja teen kolmepäiväistä viikkoa Cosmopolitanilla, mutta kaiken sen tohinan ohella olen priorisoinut koulua ja sen oheistoimintaa monen muun asian edelle. Siinä missä kahtena ensimmäisenä vuotena osallistuin yhteensä noin kolmiin juhliin alallani, olen tämän syksyn juhlinut melkein viikottain ystävien kanssa, käynyt risteilyllä ja mökkeillyt fuksiporukalla. Olen tavannut ihania ihmisiä, saanut upeita ystäviä ja kerännyt muistoja, jotka säilyvät ikuisesti. Nyt tiedän, millaista kouluelämän pitäisi olla, ja mitä se parhaillaan antaa. Tässä ja näin on todella hyvä. Välillä kaikkien elämän osa-alueiden kanssa pallottelu tuntuu ylivoimaiselta, mutta viimein se on sen arvoista. Vihdoin olen iloinen siitä, että koulu jatkuu taas keväällä. Miten teidän syksynne ovat sujuneet? xx
Voiko vaikuttaja, etenkin muotivaikuttaja, olla koskaan vastuullinen? Tätä kysymystä joudun kysymään itseltäni lähes päivittäin, kun mietin, millä oikeudella tätä työtä teen. Tarkoitukseni ei ole koskaan kannustaa kuluttamaan ja ostamaan uusinta muotia, mutta voivatko asuni rohkaista tällaista käyttäytymistä? Takuulla. Voiko tekstini? Ainakin tavoitteeni on se, että eivät. Tahdon uskoa siihen, että sisältöäni luetaan ajatuksella ja arvoni heijastuvat siitä läpi. Tiedostan kuitenkin, ettei tämä tavoite aina toteudu ja jotkut voivat käyttää sisältöäni silkkana syynä ”tarvita” lisää. Se surettaa. Tiedän kuitenkin miksi tätä hommaa teen; tahdon inspiroida kestävämpää kuluttamista, onnellista elämää ja mielen hyvinvointia. Tahdon ilmaista itseäni ja jakaa rakkauttani muotiin. Tahdon olla minä, häpeilemättä ja näkyvänä. Kuluttaminen ja sen kannustaminen eivät kuitenkaan kuulu arvoihini ja siitä puhumme tänään tässä postauksessa.
Enää vuoden kulutusjuhlaksi ei riitä vain musta perjantai. Nyt on musta viikko, cyber-maanantai ja cyber-viikko. Itse asiassa tarjouksia on vuoden ympäri – onko kukaan enää valmis maksamaan tuotteesta sen täyttä hintaa?
Osallistuin perjantaina Suomen muoti- ja tekstiili RY:n vastuullisuus ja vaikuttaminen koulutuspäivään, jonka aikana kuulimme puheenvuoroja eri brändeiltä ja opimme eri keinoista olla tietoisempia ja vastuullisempia kuluttajia ja ennen kaikkea vaikuttajia. Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuuden aloista ja siinä on tapahduttava muutosta; yritysten on otettava vastuu tekemisistään. Päivän aikana huomautettiin, että koskaan aiemmin ei ole ollut näin halpoja vaatteita ja se, että kuluttajien mielestä 50 euron paita on liian kallis kertoo vääristyneestä mielikuvasta siitä, mikä on vaatteen todellinen hinta. Miten viiden euron paita voisi koskaan olla valmistettu niin, että se on kestävä, kunnollista materiaalia ja sen tekijälle on maksettu reilu palkka? Tiedän, että minun on helpompi sanoa liian matalista hinnoista, sillä saan vaikuttajana ilmaisiksi kosmetiikkaa ja joskus jopa vaatteita. Sitä en ala koskaan kiistämään. Minulla ei siis ole tarvetta käydä ostoksilla. Kävin viimeksi vaatekaupassa ostoksilla kaksi vuotta sitten. Sen sijaan kirppistelen kaiken mitä tarvitsen työni ulkopuolella ja koen sen olevan parhaita päätöksiäni ilmaston hyväksi – muodikas voi olla myös käytetyillä vaatteilla. Siihen koitan täälläkin aina kannustaa. Globaali vaatteiden tuotanto on KAKSINKERTAISTUNUT 2000-luvulla ja pikamuodin myyntiennätyksiä rikotaan edelleen. Kuluttajanäkökulmasta pikamuoti on lopulta asennekysymys. Kysymys siitä, mietitäänkö ostosta hetkellistä mielihyvää pidemmälle. Yksittäisen kuluttajan pitäisi miettiä miksi ostaa ja keneltä ostaa – lisäksi tuotteen käyttöikä on yksi merkittävimpiä tekijöitä kun mietitään sen luomia saasteita. Kymmeniä vuosia käytössäsi kestävä ajaton vaate on varmasti parhaita kulutuspäätöksiäsi ilmaston kannalta.
näin cyber-mondayn alla tahdon huomauttaa, että palauttamiset ja niistä koituvat liikennesaasteet vaikuttavat merkittävästi vaatteen luomaan saastemäärään. ole siis tarkkana myös nettiostoksillasi, vaikka palauttaminen olisikin ilmaista.
Sanomattakin lienee selvää, etten minä tai lähipiirini hankkinut mitään uutta mustana perjantaina. Ne meistä, jotka olivat odottaneet hyötytarvikkeen tulevan alennukseen kuukausia tietenkin hyödynsivät alennuksen – mikä on ansaittua. Väärä asenne kuluttamiseen kuitenkin on se, että ostetaan nyt niin paljon kun lähtee, kun halvalla saa. Käyttämättä jäänyt vaate on suurimpia ilmastosaasteitasi, koska koko sen luontiprosessi langasta Suomeen kuljettamiseen on ollut aivan turha. Tämä tieto kirpaisi myös omaa mieltä, kun mietin kuluttamistani, etenkin nuorempana. Päivän aikana tuli myös ilmi, että kuluttajakunta on erittäin kahtia jakautunutta. On tietoisia kuluttajia ja niitä, jotka eivät tahdo tiedostaa tai joita ei vaan todella kiinnosta – ja nämä kaksi ääripäätä ajautuvat jatkuvasti yhä kauemmas toisistaan. Toivoisin voivani sisällölläni tuoda jotakin molemmille. Niille, jotka kaipaavat inspiraatiota kestävämpään kuluttamiseen ja niille, jotka kokevat tilanteen aivan toivottomaksi. Tiedostavien kuluttajien määrä Suomessa on tutkimusten mukaan vain 10-30 prosenttia – se tarkoittaa sitä, että 70-90% suomalaisista kaipaa lisää inspiraatiota kestävämpään kuluttamiseen ja vihreisiin valintoihin. Moni sanoo syyksi hinnan – ekologisen vaatteen ei kuitenkaan tarvitse olla kallis. Tällä hetkellä istun junassa päälläni Zero Wasten t-paita, jonka valmistamiseen ei ole käytetty litraakaan vettä, mutta jolla on hintaa vain 19,90€. Niinpä. Satsataan mieluummin muutenkin muutamaan rakkaaseen vaatteeseen, kuin satoihin heräteostoksiin. Se tekee pitkällä tähtäimellä valtavan eron.
Yksikään kuluttaja ei voi olla täysin vastuullinen. jokainen voi silti tehdä jotakin paremmin.
On varmasti vielä paljon mitä voisin itse tehdä paremmin ja tahdon sitoutua jatkuvasti kasvamaan. En kuitenkaan koskaan tule olemaan täydellinen kuluttaja, niin kuin ei valitettavasti yksikään teistäkään. Jatkuvasti voi kuitenkin koittaa parantaa ihan pienilläkin teoilla. En ehkä shoppaile, mutta aion esimerkiksi tulevaisuudessakin lentää näkemään perhettäni valtameren toiselle puolelle. Nyt tietoisena kuluttajana ymmärrän kuitenkin kompensoida lentoni, valita suoran reitin ja uudenmallisen koneen. Kannustetaan toisiamme parempiin valintoihin inspiroiden syyllistämisen sijaan ja muistetaan, että meistä jokaisella on lopulta sama tavoite. Kaikista tärkeintä on ostaa oikeaan tarpeeseen ja vaalia omistamiaan vaatteita ja muita esineitä pitkään. Ihanaa uutta ja aurinkoista viikkoa jokaiselle <3
(Tämäkin) asu kuvauslainassa: HATTU – KN Collection TAKKI – 2NDDAY/Zalando HAME – Topshop/Zalando KENGÄT – Björn Borg LAUKKU – Unisa
Lue myös muita kiinnostavia bloggauksia aiheesta: ”Black Friday ei ole ratkaisu pienituloisten ongelmiin” & ”Vihreämpi perjantai” Valitettavasti, vaikka kuinka etsin en löytänyt enempää blogipostauksia aiheesta – toivottavasti näin tärkeästä jutusta ei vaieta vain kritiikin pelon takia. Onko teillä vinkata minulle lisää postauksia, joista saisi inspistä? xx
Mä kirjoitin tästä aiheesta viime vuonna kanssa: https://nouw.com/fashionstatement/black-friday-tulee-mita-jos-et-ostaisi-m-34991300 ja tää sun teksti on kuin mun ajatuksia! Itse en ostanut tänä vuonna mitään ja oikeastaan jotenkin helpottavaa oli päättää ettei koko aihe edes tarvi kiinnostaa. Tän vuoksi en jaksanut tästä edes kirjoittaa ajatuksia blogiin, vaikka ehkä olisi aina hyvä nostaa tätä aihetta kriittisesti esille.
Ihanaa että kirjoitit tästä tärkeästä aiheesta. Seuraan sinua juuri siksi että puhut vastuullisemman muodin puolesta ja pukeudut kirppisvaatteisiin – vuosi sitten päätin unfollata kaikki muotisomettajat, jotka mainostavat surutta pikamuotia. Jatka siis samaan malliin, mielestäni erotut eduksesi muista muotivaikuttajista! Ja kiitos kun jaat kirppistelyjuttuja, saan hirveästi niistä inspiraatiota, sillä olen lopettanut pikamuodin ostamisen 🙂
Nyt Black Fridayna minua eniten ärsytti somessa se, että jotkut puolustelivat Ig Storyissaan ostavansa vain oikeaan tarpeeseen, mutta seuraavassa julkaisussaan mainostivat esim tauluja tai kännykänkuoria, joita kukaan ei oikeasti tarvtise. Mielestäni ei ole perusteltua että pienituloisena on Black Fridayna mahdollisuus vaihtaa Iphone 7 uusimpaan malliin tai ostaa kolmas talvitakki kaappiin. Se on vain huono tekosyy kuluttaa hyvällä omatunnolla. Pitäisi erottaa, mikä on oikeasti tarpeellista ostaa – ja sitä on melko harva tavara loppujen lopuksi. Vaikuttaa, että ihmisillä oikean tarpeen käsite hämärtyy alennusmyyntien alla, mikä on harmi (ja mainonnan tavoite).
27.11.2019 27.11.2019 / OTHER / 1 minuutin lukukokemus / Kommentoi
Hello ihanat ihmiset ja tervetuloa mun uuteen blogikotiin <3 Toivottavasti tää tuntuu pian jo yhtä kotoisalle teistä kuin musta. Viimekuukaudet ovat olleet niin kiireisiä, että heikompaa olisi hirvittänyt, mutta onneksi tänään hyvästelin koulun ja kirjaston hetkeksi ja marssin lomalle (tai siis…meidän blogitoimistolle). Vielä ei tunnu ollenkaan siltä, että loma koulusta olisi alkanut, mutta kai sen huomaa viimeistään ensi viikolla kun herätyskello ei pärisekään tunnille. Kuten Instagramissa (@roosarahkonen) jo kerroin, työt Cosmossa ja blogin kanssa jatkuvat kuitenkin normaalisti ainakin seuraavat viikot ja sitten suunnitelmissa on pitkä joululoma jota odotan innolla. Joululahjat olen hankkinut jo hyvissä ajoin, vielä pitäisi hakea kierrätettävää lahjapaperia ja laittaa ne valmiiksi. Miten teillä menee? Joko joululoma lähenee? Palataan taas pian xx
Kommentoi