Juuri kun olin istumassa koneelle kirjoittamaan postausta, nostin intuitio-pakasta päivän kortin. Siinä luki ”Forgive yourself”. Miten osuvaa. Sen täytyy tarkoittaa, että tänään on kirjoitettava juuri tämä teksti, vaikka sen luonnostelu tuokin aina kyyneleet silmänurkkiini. Anteeksianto on yllättävän henkilökohtainen asia käsitellä.

Minä en aina ole ollut paras mahdollinen ihminen, työkaveri, kämppis, tsemppari, ystävä, tytär tai tyttöystävä. Olen ollut ärtyisä, väsynyt ja huonolla tuulella. On mennyt tunteja ja päiviä, etten ole vastannut viesteihin, enkä ole soitellut tarpeeksi usein. Välillä olen ollut ihan hiljaa pitkiä aikoja, uppoutuneena omiin ajatuksiini. Toisinaan heittäydyn typeräksi humalassa. En ehkä koskaan korota ääntäni, mutta juuri se tekeekin minusta välillä hankalan. En aina osaa sanoittaa negatiivisia tunteitani, tai päästää toisia lähelle. Minulla on paljon työnsarkaa.

Päivän kortin teksti jatkui näin: ”Epätäydellisyys tekee meistä inhimillisiä ja mielenkiintoisia. Anna itsellesi täysin anteeksi, ja anna anteeksi myös toisille. Ja muista sano ”olen pahoillani” kun sille tulee tarve.”

On tärkeä muistaa, ettei kukaan voi odottaa sinulta täydellisyyttä. Sinä saat suuttua, korottaa ääntäsi, olla hankala ja epätäydellinen. Sinulla on oikeus kasvaa, kipuilla ja muuttua. Sinulla on täysi oikeus olla ihminen. Pyydäthän kuitenkin anteeksi, jos vahingoitat toista. Ja ennen kaikkea, annathan sen anteeksi itsellesi.

Aina sinulta ei tulla pyytämään anteeksi. Aina ihmiset eivät näytä katumusta, tai edes ymmärrä tehneensä väärin. Anna silti anteeksi.

Minä tahdon antaa anteeksi kaiken. Olen pitkään harjoittanut anteeksi antoa ja jatkan edelleen. Annan anteeksi jokaisen pahan sanan, luottamuksen pettämisen ja väkivallan. Suostun ymmärtämään toisen taustan ja lähtökohdat, ja siten kaiken pahan syyn. Aina en edes ymmärrä miksi toinen toimi niinkuin toimi. Annan sen silti anteeksi. Yllättäen kaikista vaikeimmaksi olen kokenut antaa anteeksi itselleni siitä kaikesta, mitä on pakottanut itseni kestämään liian pitkään. Ja kaikista niistä ilkeistä sanoista, joilla olen itseäni syyllistänyt. En tahdo enää uhriutua tai kantaa kaunaa, vaan olla vapaa menneestä. Minä annan anteeksi kaiken. Erityisesti, ennen kuin toisille, minä annan anteeksi itselleni.

Jos jollekin ihmiselle anteeksi antaminen on erityisen haastavaa, muista, että teet sen pääasiassa itsesi takia. Toiselle anteeksi antaminen poistaa painoa omilta harteiltasi. Se auttaa luopumaan kaunasta ja katkeruudesta jotka syövät iloasi. Ja jos toinen ihminen on tehnyt jotakin niin pahaa, ettet usko koskaan voivasi antaa anteeksi, koita ymmärtää hänen taustaansa ja syitään, ja anna itsellesi anteeksi se, että olet päätynyt satutetuksi. Moni syyttää huomaamattaan itseään tilanteista, joissa oli uhri. Vaikket kykenisi antamaan toiselle anteeksi, anna anteeksi itsellesi. Elämä on hankalaa ilman sitäkin, että syyllistää itseään jatkuvasti päänsä sisällä.

Juuri nyt, tämä kotona vietetty aika voi olla hyvä aika käsitellä hankalia tunteita, jos sinulla on siihen turvallinen ympäristö ja tarpeeksi voimavaroja. Kirjoita päiväkirjaa, meditoi tai tee mielikuva harjoituksia. Mene esimerkiksi peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja toista ääneen ”minä anna sinulle kaiken anteeksi”, tai kuuntele anteeksianto-meditaatioita.

Olen viimeaikoina monena päivänä miettinyt ihmisiä, joille minulla on vielä antamatta anteeksi, ja yllättäen, muutaman päivän pohtimisen jälkeen sydämeni on täyttynyt silkasta rakkaudesta ja ymmärryksestä heitä kohtaan. Olo on lämmin ja onnellinen. Minä olen valmis antamaan anteeksi. Välillä olen jopa nauranut yhteisille muistoille ääneen: se tuntuu todella hyvältä. Jokainen ansaitsee tällaisen rauhan menneisyytensä kanssa. Myös sinä.

Anteeksiannon täyteistä viikkoa jokaiselle. x

Kuvat: Joanna Suomalainen